Hyppää pääsisältöön

Rock-Suomi-bonuksia 6: Sanojen takana

Sanataitureiden ja omaperäisten biisinikkareiden jatkumon pohjalla pulputtaa syvä suomalaisuuden virta. Elävän arkiston biisintekijäkavalkadi tarjoaa lisäkurssin toisessa rock-kotimaisessa.

Tietolaatikko

Unen maa: Säv. ja san. Pekka Streng.
Kaikki menee seinään: Säv. ja san. Dave Lindholm.
Rion satamassa: Säv. ja san. Tuomari Nurmio.
Varjot: Säv. ja san. Yari.
Lato: Säv. ja san. Kari Peitsamo.
Kanerva (Light up your little light): Säv. Kevin Coyne, san. Kauko Röyhkä, sov. Kauko Röyhkä & Narttu.
Kevät: Säv. ja san. Liisa Akimof.
Kun Suomi putos puusta: Säv. ja san. Ismo Alanko.
Nimetön. Säv. CMX, san. A. W. Yrjänä.
Meitä odotellaan mullan alla: Säv. ja san. Jarkko Martikainen, sov. YUP.
Sinä lähdit pois: Säv. Kerkko Koskinen, san. Anni Sinnemäki.
Nina, olen palasina: Säv. ja san. Risto Ylihärsilä, sov. Risto Ylihärsilä, Minna Kortepuro, Tuomas Eriksson.
Punainen tiili: Jukka Immonen(säv), Avain/pseud/(san).

Lauluntekijöiden perinteestä ja oudosta kielestä kumpuava voima muodostaa pitkän langan, joka ulottuu Juicen, Hectorin ja Dave Lindholmin pioneerivuosista Asan tapaisten nykytekijöiden musiikkiin.

1970-luvun lopussa ja 80-luvulla suomenkielisen rockin uranuurtajat saivat työnsä jatkajiksi mm. Tuomari Nurmion, Kari Peitsamon, Martti Syrjän, Kauko Röyhkän, Ismo Alangon, Gösta Sundqvistin, Liisa Akimofin ja J. Karjalaisen. 1990-luvulla astui kuvaan sukupolvi, joka oli alusta asti kasvanut suomalaisen rockin tahdissa: Jarkko Martikainen, A. W. Yrjänä, Samuli Putro, Tommi Liimatta jne. Vuosikymmenen lopulla naiset ottivat lopullisesti paikkansa musiikintekijöinä.

Omituinen kieli, jota muu maailma ei ymmärrä, on pulputtanut rocklyriikassamme kahta syvää uomaa pitkin. Ensimmäinen on Eino Leinosta Juiceen ja hänen jälkeläisiinsä kulkeva hiottujen runomittojen ja sanataituruuden perinne, joka globalisoituvassa maailmassa on kovien haasteiden edessä.

Toinen päävirta kuohuu voimakkaampana, koska se on arvaamattomampi: sen taustalla puhaltaa metsäläisyyden ja Aleksis Kiven henki. Monet tämän villimmin suomen kieleen suhtautuvan perinteen vaalijoista toimivat nykyään perinteisen rockin ulkopuolella.

Sanataitureiden ja omaperäisten biisinikkareiden jatkumon pohjalla pulputtaa syvä suomalaisuuden virta. Ajan mukana ovat muuttuneet käsitykset siitä, kenen äänellä, kenen näkökulmasta ja mistä rock-lyriikka puhuu. Teräksinen linkki suomalaisen rockin ja suomen kielen välillä on kuitenkin pysynyt.

Teksti: Yle Teema/Rock-Suomi

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto