Hyppää pääsisältöön

B-luokan joululahjoja

Kun oli tässä yhtenä päivänä kesken kaiken päässä tyhjää (joskus on) niin aloin miettiä, että mitä ajantappoja voisi ihminen keksiä ei‑newtonilaisten fluidien kanssa. Niistä kun tuntuisi irtoavan vaikka mitä hupia, ajanvietettä ja iloa, kärkkäälle. Sikäli ovelia aineita ovat ne lajiltansa.

Kerrattakoon niille, jotka eivät mokomia aineksia heti muista, että ei‑newtonilaisia fluideja ovat mm. majoneesi (joka on pseudoplastinen neste), märkä pieru (joka on bingham‑plastinen neste) ja juoksuhiekka (dilatanttityyppinen neste). Jotain muitakin, kai titaanioksidipohjaisia äpättejä (joita käytettäneen huurtumattomissa tai itsepuhdistuvissa ikkunoissa ja vissiin aurinkokennojen väsäämisessä) niiden ryhmään kuuluu, mutta tähän ne eivät nyt kuulu.

Rahvaanomaisettomuus- ja toisaalta keittotaidottomuussyistä valitsin mietiskelyn kohteeksi näistä nimenomaan juoksuhiekan.

Kävelyhiekkaa meillä on kotona toistuvasti vaikka mitä tekisi. Kun näet kävelee kaupungilla, hiekoitushiekkaa tarttuu kaupasta tullessa lämpimän ja kostean kengän pohjaan, liike viskaa sen housujen upslaakiin, ja kotiuduttua upslaaki näyttää kenkienriisumisvaiheessa heittävän sen eteisen lattialle, jossa kolmiopohjaisen pyramidin malliset hiekkakiilat sitten myöhemmin pistävät omaan henkilökohtaiseen jalkapohjaan saatanallisuuksissaan.

Siksi en ole erityisesti lämminnyt kävelyhiekalle, mutta juoksuhiekka sen sijaan vaikuttaa kiinnostavalta.

Firman turvallisuusosasto ei ole (Haloo!! Missä vastuuntunto?!!) pitänyt meille juoksuhiekastaselviytymisharjoituksia, mutta olen muualta lukenut, että juoksuhiekassa pitää pyrkiä kellumaan selällään, eikä siinä pidä yrittää ”polkea vettä”. Jos toimii näin, ei ole hätäpäivää, vaan voi keplotella itsensä pois tuosta mielenkiintoisesta nesteestä.

Jotkut ihmiset kun ovat sellaisia, että ne koko ajan sepeävät ja ”suorittavat” ja naksuttavat kuulakärkikynäänsä ja käyvät toisten – sellaisten kuin te – hermoille, niin juoksuhiekan avulla niitä voisi opettaa ottamaan iisimmin.

Kun nehän uppoaisivat sinne teidän juoksuhiekkaanne, jos alkaisivat väkisin uida tai muuten pyristellä. Silloin ne kiskottaisiin housunkauluksesta tai kravatista tai tukasta nostamalla pois ja etusormea heristäen niille vannotettaisiin, että nyt rentoudut, jumaliste, ja kellut vaan. Ja eikun niskasta ja persiistä heivaamalla takaisin sinne juoksuhiekkaan. Niin lopulta ne ymmärtäisivät jutun jujun, ja riittävästi jo hiekkaa syljettyään ja aivasteltuaan osaisivat asettua kellumaan selällään rauhallisina kuin buddhat.

Ajatelkaa miten kiitollisia ne olisivat teille!

Olisitte opettanut ne väkisin ja kaikkien todennäköisyytten vastaisesti rentoutumaan . Ilmankos, että valokuvassa ne kättelisivät teitä hymyillen ja näyttäisivät peukkua ylöspäin ja ilmeilisivät teistä, että hyvä tyyppi! Ja takana mullottaisi se juoksuhiekka-allas, tyynenä ja vakuuttavana kuin hiljaa virtaa Don.

Tyyntyneinä ne mielenrauhennetut sitten voisivat vaikka hiljentyä miettimään sitä, missä määrin haittaa, jos laman vuoksi joutuu antamaan entistä vähemmän, tai kenties huonompia joululahjoja kuin ennen. Että onko se hyvä vai huono asia muun, kuin kaupan, ja kenties siihen kytkeytyvän työllisyyden kannalta.

Itsestäänselvyyksiksi koetut kalliit lahjat eivät ole lapselle – vaikka kuinka rakkaalle – hyväksi.

Jos siis olisi niin, että laman vuoksi joudutte antamaan omasta mielestänne B-luokan lahjoja, niin se saattaa sekä saajalle että antajalle merkitä silti A-luokan joulua, jos olette viisas.

Nimittäin, mm. lapset ja nuoret tuntuvat haastatteluissa aina kertovan että toivovat aikuisilta nimenomaan aikaa. Ja vanhusten murheista suurimpia on yksinäisyys.

Mutta mahtaako aika olla sittenkin liian kallis lahja lapselle, kömpelöle vanhukselle? Vai olisiko se antajalta sellainen B-luokan lahja, joka onkin saajalle A-luokan tavaraa?

Vai pitäisikö kuitenkin tehdä ilmeitä kiristävä visiitti elektroniikka- tai leluosastolle ja olisiko harvinainen, hieno jalkakylpysuola sittenkin olla varmempi vaihtoehto sille vanhalle tädille? Ei tiijä sitä kukaan muu kuin te.

Niin huteroissa kantimissa on sekin asia!

Kommentit