Miten minusta tuli minä, Martti "Huuhaa" Innanen

Martti "Huuhaa" Innanen villitsi Suomen "sivistymätöntä kansaa" tangoparodioillaan. Säveltäjä, sanoittaja, vahtimestari, kirjailija ja tätä nykyä taidemaalari kertoo "Miten minusta tuli minä" -ohjelmassa kuinka hän löysi taiteet ja itsensä.

Parhaiten Martti "Huuhaa" Innanen tunnetaan kenties musiikistaan. "Elsa kohtalon lapsi", "Gunnar vierasmaalainen", "Urjalan taikayö" ja monet muut ikuisesti soivat laulut ovat hänen käsialaansa.

Mutta Martti Innanen on tehnyt paljon muutakin kuin tangoja. Sama mies, joka pisti parodialla 1960-luvun lopun levymyyntilistat uusiksi, on tätä nykyä menestynyt naivistinen taidemaalari.

Innasen muusikon ura alkoi 1950-luvulla. Hän perusti MI-yhtyeen vuonna 1954 ja keikkaili liki kymmenen vuotta.

60-luvun puolivälissä Innanen kirjoitti radioon kuunnelmia kuten parodisen seikkailusarjan "Seikkailija Joe Smith". Vuonna 1967 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa "Seikkailu viidakossa".

Samana vuonna Innanen levytti tangoparodian "Elsa, kohtalon lapsi". Levy ampaisi myyntitilastojen ykköseksi ja pysyi siellä useita kuukausia. Innanen halusi parodioida suomalaista tangoa, mutta "umpitollo Suomen kansa otti sen tosissaan ja piti sitä hirveän hienona" hän naureskelee.

70-luvulla Innanen kirjoitti miestenlehtiin kuten Jalluun. "Se oli loistavaa aikaa", hän myhäilee. Innanen levytti myös pornografisia tekstejä sisältäviä huumorilauluja

Vuonna 1973 Innanen maalasi ensimmäisen taulunsa ja kolme vuotta myöhemmin hän piti ensimmäisen oman taidenäyttelynsä. Naivistinen tyyli tuntuu sopivan leikkimieliselle ja parodioista pitävälle Innaselle ja on ollut myös taideyleisön mieleen.

Innanen toimi myös Yleisradion vahtimestarina vuodesta 1953 yhteensä 15 vuoden ajan. Haastattelussa hän kutsuu työtään "inhimilliseksi korkeakouluksi", jonka aikana hän oppi paljon kohtaamistaan ihmiskohtaloista.