Hyppää pääsisältöön

Miten minusta tuli minä, Martti "Huuhaa" Innanen

Martti "Huuhaa" Innanen villitsi Suomen "sivistymätöntä kansaa" tangoparodioillaan. Säveltäjä, sanoittaja, vahtimestari, kirjailija ja tätä nykyä taidemaalari kertoo "Miten minusta tuli minä" -ohjelmassa kuinka hän löysi taiteet ja itsensä.

Tietolaatikko

Alkuperäinen ohjelma musiikkeineen on kuunneltavissa Yle Areenassa 5.1.2015 saakka. Elävään arkistoon pysyvästi julkaistusta ohjelmasta on jouduttu tekijänoikeussyistä leikkaamaan musiikkinäytteet ja kuunnelmat pois.

Parhaiten Martti "Huuhaa" Innanen tunnetaan kenties musiikistaan. "Elsa kohtalon lapsi", "Gunnar vierasmaalainen", "Urjalan taikayö" ja monet muut ikuisesti soivat laulut ovat hänen käsialaansa.

Mutta Martti Innanen on tehnyt paljon muutakin kuin tangoja. Sama mies, joka pisti parodialla 1960-luvun lopun levymyyntilistat uusiksi, on tätä nykyä menestynyt naivistinen taidemaalari.

Innasen muusikon ura alkoi 1950-luvulla. Hän perusti MI-yhtyeen vuonna 1954 ja keikkaili liki kymmenen vuotta.

60-luvun puolivälissä Innanen kirjoitti radioon kuunnelmia kuten parodisen seikkailusarjan "Seikkailija Joe Smith". Vuonna 1967 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa "Seikkailu viidakossa".

Samana vuonna Innanen levytti tangoparodian "Elsa, kohtalon lapsi". Levy ampaisi myyntitilastojen ykköseksi ja pysyi siellä useita kuukausia. Innanen halusi parodioida suomalaista tangoa, mutta "umpitollo Suomen kansa otti sen tosissaan ja piti sitä hirveän hienona" hän naureskelee.

70-luvulla Innanen kirjoitti miestenlehtiin kuten Jalluun. "Se oli loistavaa aikaa", hän myhäilee. Innanen levytti myös pornografisia tekstejä sisältäviä huumorilauluja

Vuonna 1973 Innanen maalasi ensimmäisen taulunsa ja kolme vuotta myöhemmin hän piti ensimmäisen oman taidenäyttelynsä. Naivistinen tyyli tuntuu sopivan leikkimieliselle ja parodioista pitävälle Innaselle ja on ollut myös taideyleisön mieleen.

Innanen toimi myös Yleisradion vahtimestarina vuodesta 1953 yhteensä 15 vuoden ajan. Haastattelussa hän kutsuu työtään "inhimilliseksi korkeakouluksi", jonka aikana hän oppi paljon kohtaamistaan ihmiskohtaloista.

Teksti: Heidi Sommar

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto