Hyppää pääsisältöön

Miehen nöyryytys I

Ajatelkaa itseänne. Ja sitten katsokaa kun joku sonnattaa koiraa jollekin tienposkelle.

On todennäköistä, että sen koiran sukua on valikoitu ja jalostettu, jotta saataisiin hyvä ja kiva koira, joka on mukava omistaa. Mutta voi! Myös on todennäköistä, että teidän sukujuurenne ovat aivan sattumanvaraiset: ihan hauem persiistä koko suku, ehkä!

Kun mennään historiassa taaksepäin, niin toki siellä on jollain lailla sulhas- ja morsiankandidaatteja punnittu, ennen kuin suvuissa on avioliittoon suostuttu puolin ja toisin, mutta monesti on myös pelkkä ahneus puhunut, kun on himoittu vaikutusvaltaa. Ja on niitä sekopäät kaapannetkin morsiamia.

Ei semmoisesta lähdekoodista ole kilpailijaksi rotukoiran sukupuulle - myönnätte sen varmaan itsekin! Mutta ihminen on sellainen, että parhaimmillaan se yrittää kääntää tappionsa voitoksi. Niinpä kiiruhdatte sanomaan, että rotukoirat sairastelee enemmän kuin sekarotuiset piskit ja että piskit on fiksumpia.

Sillä yritätte väittää, että viinankeittäjäesi-isänne ja sota-ajan mustanpörssin liikkiökauppiasesiäitinne merkitsevät sitä, että olette parempi ihminen kuin moni muu, etevämpi ja oivempi kuin vaikkapa moni kuningashuoneen jäsen. Ehompi kuin tuhannet prinssit ja prinsessat!

Ja lukumäärän “tuhannettelun” suhteen olettekin oikeassa - prinssejä ja prinsessoja on paljon. Jo Saudi-Arabian kuningashuoneeseen kuuluu noin 3000-4000 prinssiä, vaikka virallisia kruununperijämiehiä onkin vain noin 150, ja erään tiedustelualan hepun arvion mukaan kaikkiaan Saudien kuningashuoneeseen kuuluu kuninkaallisia n. 30 000 päätä - ja lukumäärän odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavassa sukupolvessa. Kaikkialla prinsessan tai prinssin pesti ei siis ole katoavaa ammattialaa! Mutta sattuu niitä herrasväellekin takaiskuja. Tuskin myhäili tyytyväisenä sekään saudiprinsessa, jolta vietiin luksushotellin huoneesta kassakaappi - ja sen mukana 11 miljoonan euron edestä koruja ja muuta prinsessallista matkatarviketta. (Toisaalta, eivätkös prinsessat pidä shoppailusta...)

Miltä siis tuntuu sukutaustanne, kaikkeen tähän verrattuna. Ylpeyttäkö tunnette - vai pikemminkö nöyryyttä?

Nöyryys olisi kait hyödyllinen tunne. Minä koin sitä viimeksi joku päivä sitten, kun lueskelin kahvilassa, ja talon ainoalle vapaalle paikalle, samaan pöytään kanssani istuutui sattumalta laiha nuori tyttö. Tai siis nainen, opiskelijatar; kasvoiltaan etäisesti jostain tuttu. Ja alkoi siinä tehdä läksyjään, tai jotain.

Ja kun sisään myöhemmin yhtäkkiä töytäsi mölyävä iso miehenrontti, häirikkö mikälie, niin väläyksenomaisesti tajusin, että koko täydessä kahvilassa - jossa oli läjäpäin toinen toistaan isompia hauismiehiä tatskoilla ja ilman - todennäköisesti paras ja riittävä vastus isoimmallekin väkivaltaiselle sekopääkarjulle siellä kahvilassa olisi ollut juuri tuo sattumanvarainen pöytätoverini, se hiljainen tyttö.

Sattuu “tyttö” olemaan maailmanmestari eräässä taistelulajissa, olikohan karate vai taekwondo. Mutta siis ihan eri luokkaa fyysisen väkivallan pysäyttäjänä, kuin kukaan muu samassa huoneessa. Tai maassa...

Semmoisen oivaltaminen on kuulkaa miehelle kova paikka. Ja toisaalta, ihminen voi jotenkin kummallisesti olla ylpeä toisen, itselle lähes tuntemattoman ihmisen taidoista.

Miten se voikin olla niin?

Miten voi tuntea ylpeyttä taidoista, joita itsellä ei ole?

Onko siinä jotain sen tapaista, että sitä vaistomaisesti nostaa hattuaan semmoiselle, joka sitkeällä uurastuksella jalostaa omia taitojaan ja kykyjään. Ja sitä nostaa mielessään sitä hattua sille toiselle, siltikin, vaikka samalla katsoo ikkunasta sitä koiraa, jota kadun toisella puolen sonnatetaan jalkakäytävälle, ja jotenkin sitä alakuloisesti ajattelee, että tuolla kirotulla fekaalielukallakin on hienommat paperit kuin minulla tai kellään kavereillani - mutta mielessä käy sen karjunpysäyttäjätytön tuomana, uhmakkaana asosiaationa Oscar Wilden sanonta, että "We all live in the gutter, but some of us look at the stars".

"Vaikka myö sinnitelläänki täällä Kylmäojalla, niij jotkut meistä sentään vielä unelmoipi Ranta-Mutalasta!"

Eikös sekin ole jotain?

Kommentit
  • Markus Kajo: Ennen kuin oli "mitään", oli jo sentään jotain.

    Mikä toimi nettitrivian esiasteena, miettii M. Kajo.

    ...Emme jääneet odottamaan, kirjoittaako täti vastaan, että on saanut tiedon matkastani, ja että olisiko hän ylipäätään edes kotona tuolloin. Ei näet ollut mitään syytä, miksi täti ei olisi ollut maisemissa. Hänhän asui kotonaan. Miksei hän siis olisi siellä! Ja sitäpaitsi minä en halunnut odotella korttien postittumista päiväkaupalla.

  • Markus Kajo: Asiaa naisten pulista

    Hyvyys, pahuus palkitaan vain saduissa?

    "...Ja luonto uhkaa kostolla, jos vielä sitä hiilletään, tai vaikka ei edes lisää hiillettäisi! Luulisi, että edes luonto on meidän puolella, ilmasto ihmisten ilona ilmaiseksi, mutta ei."

  • Ennen, nyt ja kohta!

    Markus Kajo miettii 40 vuottaan Ylessä, ja ensi vuotea, mm.

    Muistaakseni oli maanantai kun aloitin Ylen palveluksessa 80-luvun alussa, joten on ihan soveliasta, että lopetan perjantaina. Ei tule keskeneräisiä työviikkoja uralle suotta.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Markus Kajo: Ennen kuin oli "mitään", oli jo sentään jotain.

    Mikä toimi nettitrivian esiasteena, miettii M. Kajo.

    ...Emme jääneet odottamaan, kirjoittaako täti vastaan, että on saanut tiedon matkastani, ja että olisiko hän ylipäätään edes kotona tuolloin. Ei näet ollut mitään syytä, miksi täti ei olisi ollut maisemissa. Hänhän asui kotonaan. Miksei hän siis olisi siellä! Ja sitäpaitsi minä en halunnut odotella korttien postittumista päiväkaupalla.

  • Markus Kajo: Asiaa naisten pulista

    Hyvyys, pahuus palkitaan vain saduissa?

    "...Ja luonto uhkaa kostolla, jos vielä sitä hiilletään, tai vaikka ei edes lisää hiillettäisi! Luulisi, että edes luonto on meidän puolella, ilmasto ihmisten ilona ilmaiseksi, mutta ei."

  • Ennen, nyt ja kohta!

    Markus Kajo miettii 40 vuottaan Ylessä, ja ensi vuotea, mm.

    Muistaakseni oli maanantai kun aloitin Ylen palveluksessa 80-luvun alussa, joten on ihan soveliasta, että lopetan perjantaina. Ei tule keskeneräisiä työviikkoja uralle suotta.

  • Kultainen noutaja

    Opettavaisen tarinan kansalle nosti esiin Kajo.

    "...Ahneuksissaan mies saunoi itsensä henkihieveriin. Liian kova konsti se selvästi oli, pakkosaunonta, mietti hän..."

  • Käynti pienenä

    Soittoa ja tapahtumia mielen sisällä, pääasiassa.

    Olo on kuin koira murisisi jossain. Tai murisisi jokin paljon pahemepi. Paholainen, seitinohuen ulottuvuuksienvälisen suihkuverhon takana murisisi vaikka.

  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."