Hyppää pääsisältöön

Yle v20.2.0. - Kohti digitaalista kulttuuria

”Kataisen toisen hallituksen päätöksellä Yleisradio ulkoisti oman toimintansa. Ulkoistamiskilpailutuksen kriteereinä olivat laatu, luotettavuus, innovatiivisuus sekä hinta, hinta ja hinta.

Isosta Pajasta tehtiin kanala ja Yleisradion koko toiminta muutti Hämeenlinnalaisen rivitalon varastoon. Täysin automatisoidun YLE v20.2.0 suosion murtamat Sanoma Oy ja MTV3 ovat valittaneet Yleisradion uudistuksen vääristävän kilpailua.”

Tämä lyhyt tarina taustoittaa Joulukuun alussa avattua Yle v20.2.0 -verkkopalvelua. Näin heti alkuun on myönnettävä, että useammalle suomalaiselle konsepti avautuu varmasti aika huonosti. Alkuperäiseltä nimeltään Bad News -niminen mediataideteos pitää kuitenkin sisällään paljon enemmän kuin antaa ymmärtää.

Teos on peräisin vuoden 2009 Alternative Partyilta, jossa Yle järjesti digitaalisen taiteen tekijöille kilpailun tuottaa jotain uutta ja kiinnostavaa Ylen tarjoamista ja ilmaiseksi saatavilla olevista sisällöistä. Jani Lainesalon alias Virneen voittoteos Bad News yhdisti Yle Uutisten RSS-syötteen sekä kaksi uutisartikkeleita puhegeneraattorin kautta lukevaa robottia toisiinsa. Uutisten yhteyteen oli tuotu myös robottien omat kommentit.

Alternative Partyjen jälkeen Bad Newsiä lähdettiin kehittämään ja pikkuhiljaa siitä muodostui Yle v20.2.0. Samalla myös oma käsitykseni teoksesta hieman muuttui. Pidin Bad Newsiä alun perin media- ja etenkin Yle-kriittisenä teoksena. Yle v20.2.0.:sta muodostui kuitenkin jotain muuta, se ottaa kantaa mediatoiminnan tehostamiseen, yhteiskunnan teknologisoitumiseen ja tulevaisuuden klassiseen ”koneet voittavat lopulta ihmiset” -dystopiaan.

Lainesalon taiteilijaystävän Kalle Määtän kirjoittamassa taustatarinassa tämä dystopia on tuotu hyvin paikalliselle ja toisaalta myös ajankohtaiselle tasolle. Jos jollain jää sellainen tunne, että ei ihan täysin ymmärrä Yle V20.2.0.-teoksen hyötyjä tai ideaa, voin kertoa, että sen tarkoituksena on enemmänkin herättää kysymyksiä ja keskustelua kuin antaa valmiita vastauksia.

Toimintaa osana digitaalista alakulttuuria

Yle v20.2.0:an keskiössä on koko ajan ollut demoscene-alakulttuuri ja sen viitekehyksessä syntyvä sisältö ja materiaali. Myös Alternative Party -tapahtuma nivoutuu juuri demoscenen ympärille. Jos siis haluaa ymmärtää Yle v20.2.0:aa kunnolla, on ymmärrettävä jotain demoscenestä.

Yle v20.2.0. ei ole animaatio tai video, se on suoritettava tietokoneohjelma. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nähtävissä oleva sisältö ei ole valmiiksi tallennettu video tai laskettu animaatio, vaan reaaliaikaisesti suoritettava ohjelma, joka lähetetään Ylen palveluun tunnin välein. Fyysisesti teosta suorittava laitteisto sijaitsee Hämeenlinnassa, Jani Lainesalon varastossa.

Yle v20.2.0.:n arvo onkin juuri siinä miten se on toteutettu ja minkälaisella laitteistolla. Myös demotaiteessa on usein kysymys juuri tästä.

Yle v20.2.0. on osoitus siitä, että Yle voi myös ottaa osaa aktiivisena toimijana erilaiseen toimintaan yhteiskunnassa. Sen sijaan, että kerrottaisiin ja raportoitaisiin ”kansalle”, mikä on totuus, voimme myös itse tuottaa sisältöä erilaisten kulttuurien viitekehyksessä. Yle v20.2.0.:n tapauksessa tilasimme Jani Lainesalolta ja hänen taiteilijakollektiiviltaan demotaideteoksen, jota näytämme omalla alustallamme. Tällä tavoin halusimme luoda lisäarvoa demoscene-alakulttuuria seuraaville ihmisille, mutta tehdä myös itse alakulttuuria tunnetuksi suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Mainittakoon, että demoscene-yhteistyön piirissä syntyi tänä vuonna myös kyseistä alakulttuuria käsittelevä dokumenttisarja, jonka sisällöstä ja lopullisesta käsikirjoituksesta vastasi Pelaaja-lehden päätoimittaja Thomas Puha, niin ikään vanha demoscene-harrastaja. Myös dokumentissa haluttiin mennä mahdollisimman lähelle itse aihettaan. Sisältöä työstettiin koko prosessin ajan hyvin tiiviissä yhteistyössä demoscene-aktiivien kanssa, verkossa ja lihamaailmassa.

Mikrotason yhteistyöstä kohti kokonaista kansakuntaa

Lunastaakseen asemansa ja ollakseen uskottava ja luotettava toimija, johon syntyy pitkäaikainen side, Ylen on tehtävä asioita avoimemmin ja lähempänä suomalaisia ihmisiä, suomalaisten ehdoilla.

Jos Ylen toimintaperiaate nähdään usein sitä kautta, että kaiken sisällön tulisi näkökulmaltaan tai toteutukseltaan palvella koko kansaa, demoscene-yhteistyö ja Yle v20.2.0.:n taustalla on ajatus siitä, että tiettyjä ryhmiä voidaan palvella myös todella yksityiskohtaisella tasolla.

Tällaisen toiminnan kautta päästään lopulta huomattavasti lähemmäksi asioiden todellista luonnetta, jonka puitteissa syntyy huomattava määrä uusia ideoita ja ajatuksia, etenkin siitä, minkälainen toimija Yle voisi olla tulevaisuudessa. Nämä ovat sellaisia asioita, joista Pasilan betonisessa interiöörissä järjestettävissä työryhmissä voidaan ainoastaan uneksia.

Siksi toivoisinkin, että tänä vuonna toteutetut, vielä suhteellisen pienimuotoiset, demoscenen ja digitaalisen kulttuurin yhteistyöprojektit saisivat Ylessä jatkoa ja mitä monipuolisimpia ja kiinnostavampia muotoja.

Arttu Silvast, Kehitystuottaja, yle.fi

Kommentit