Hyppää pääsisältöön

Tapaninpäivänä 1956 irvailtiin menneen vuoden ilmiöille

Yleisradion pieni viihdetoimitus teki 1950-luvulla parhaansa keventääkseen valistushenkisen radion ohjelmistoa. Katkera kuusenkaramelli -ohjelmassa tapanina 1956 reposteltiin humoristisesti kuluneen vuoden uutisaiheita.

Antero Alpolan ja Aune Haarlan toimittamassa lähetyksessä vuoden 1956 uutiset esiteltiin laulusikermänä. Vain osa sen mainitsemista aiheista aukeaa enää myöhemmille kuulijapolville. Esillä on mm. Helsingin esikaupunkiliikennettä varten kaavailtu "runkolinja", raitiolinja-bussi-yhdistelmä, jota kaupunginjohtaja Erik von Frenckell voimakkaasti puolusti.

Kupletissa viitataan myös puolustusministeri Emil Skogiin, Porkkalan takaisinluovutukseen, Suezille lähetettyihin rauhanturvajoukkoon ja Melbournen olympialaisten alla kiellettyyn ns. barra vasca -keihäänheittotyyliin.

Yleislakosta laulellaan varovaisen ironisesti: "Kun viikkomäärin joka iikka oli lomillaan, niin kukaan ei kai touhun jälkeen ollut omillaan." Kovin kärkevää poliittista satiiria ei harrastettu, sillä etenkin hallitukselle naureskelusta saattoi seurata ohjelmajohtajan puhuttelu.

Sketsit olivat tähän aikaan paljon nykyistä pidempiä. Miehen ja naisen perinnäiset roolit mm. kotitöissä tarjosivat kestävää huumorin juurta.

Tapaninpäivän joululauluväännöksissä hupaillaan jälleen ajankohtaisilla aiheilla: YK:n budjetilla, maataloustukiaisilla, tuontitavaroiden rajoituksilla ja kansaneläkelaitoksen mahtavalla pääkonttorilla.

Viimeisessä sketsissä esittäytyy 700-vuotias, vanhuusavustuksella toimeentuleva pukki. Kyseessä on Haarlan myöhemmin keksimän Tippavaaran isännän selvä sukulaishahmo. Teräsvaarin muistelut kuulostavat välillä hiukan epäkorrekteilta, mutta onneksi haastattelija osaa tulkita ne radiokelpoiseen muotoon.

Lue lisää:

Tippavaaran isäntä (Oke Tuuri) liiveissä ja teekkarilakki päässä esiintymislavalla.

Kankkulan kaivolla parodioi radioreportaaseja

Vuosina 1958–1970 radiossa esitetty Kankkulan kaivolla syntyi kahden ajanvietetoimittajan Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen kynästä. Suosittu radiohupailu närkästytti raittiuspiirejä "moraalitonta elämää ihannoivalla tyylillä".

Lue lisää:

Ajanvietepäällikkö Antero Alpola.

Antero Alpolan radiohuumoria

Radion ajanvietepäällikkö Antero Alpola (1997–2001) edusti kuivahkoa, älyllistä huumoria ja esiintyi valokuvissakin naama peruslukemilla. Hän oli vuosikymmenien ajan suomalaisen radioviihteen moottori.

Lue lisää:

Viihdetoimittajat Spede Pasanen, Aune Haarla ja Antero Alpola pöydän ääressä. Pasanen hymyilee, Haarla nauraa, Alpolan ilme on vakava.

Haudanvakava Antero Alpola oli vuosikymmeniä Ylen huumoripomo

Antero Alpola (1917–2001) johti radion ajanvieteosastoa yli 30 vuotta ja lahjoitti Suomen kotien kuultavaksi Kankkulan kaivon, Reino Helismaan ja Speden. Huumoriveteraanin tavaramerkkinä oli järkkymättömän vakava naama.

Lue lisää:

Aune Haarlan radioparodioita

Aune Haarla oli 1950- ja 1960-lukujen radioviihteen keskushahmoja. ”Annuli halusi tehdä ohjelmia, joissa pyrittiin aina ylittämään kielletyn raja”, Antero Alpola on luonnehtinut aisapariaan.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto