Hyppää pääsisältöön

Kansallisooppera Bulevardilta Töölönlahdelle

Suomalainen Ooppera sai vuonna 1918 väliaikaisesti käyttöönsä Aleksanterin teatterin Helsingin Bulevardilla. Uutta, riittävän tilavaa oopperataloa saatiin odottaa 72 vuoden ajan.

Aleksanterin teatteri oli noussut Bulevardin ja Albertinkadun kulmaukseen vuonna 1879. Kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi, jäi venäläisten varuskuntateatterina toiminut rakennus tyhjäksi.

Päätettiin, että tiloja saisi käyttää Suomalainen Ooppera siihen asti, kunnes suunnitteilla ollut oopperatalo valmistuisi.
Teatterin vintillä alettiin tanssia. Vuonna 1942 Ooppera otti haltuunsa vaihtuvien tanssitaiteilijoiden ylläpitämän koulun ja perusti Oopperan balettikoulun.

Vaikka kulut olivat pienet, oli Suomalainen Ooppera vuosikymmenten ajan jatkuvassa rahapulassa. Lyhyitä keskeytyksiä lukuunottamatta toimintaa pystyttiin kuitenkin ylläpitämään jopa sotavuosina.

Sodan jälkeen haettiin tarmokkaasti kansainvälisiä kontakteja ja eurooppalaiset tendenssit alkoivat näkyä myös ohjelmistossa. Vuonna 1956 laitos muutti nimensä Suomen Kansallisoopperaksi ja balettikoulusta tehtiin ammattiin johtava oppilaitos.

Lupaus uudesta oopperatalosta ei unohtunut, mutta sen rahoitus pysyi ongelmana. Vuonna 1971 oopperanjohtajan tehtävistä eläkkeelle jäänyt Alfons Almi (1904-1991) ryhtyi ajamaan asiaa peräänantamattomasti.

Työ tuotti tulosta, mutta hitaasti. Almi ennätti vielä mukaan uuden oopperatalon harjannostajaisiin vuonna 1990.

Uusi oopperatalo vihittiin käyttöön marraskuussa 1993. Pitkä väliaikaisuuden tila oli takana.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto