Hyppää pääsisältöön

Näin syntyy ooppera

Vuonna 1967 valmistuneessa dokumentissa näemme, miten Alban Bergin musiikillisesti vaativa Wozzeck-ooppera taipui suomalaisittain. Päivän sana oli realismi.

Ralf Långbackan ohjaus nähtiin esimerkkinä Brecht-henkisestä realistisesta musiikkiteatterista.

"Oopperarealismi ei merkitse samaa kuin olla mahdollisimman luonnollinen näyttämöllä. Se on sitä, että kaikella mitä näyttämöllä tapahtuu täytyy olla realistinen pohja. Pois yleisnäyttelemisestä", Långbacka miettii.

Realistisuus näkyi myös lavasteissa. Jokaisen elementin tuli olla hyvin perusteltu.

Alban Bergin kolminäytöksinen ooppera valmistui jo vuonna 1921, mutta radikaalisuudessaan sitä voisi kuvitella huomattavasti nuoremmaksi.

Musiikillisesti kappale oli vaikea. Laulajilta vaadittiin "suurta musikaalisuutta ja äänellistä loistokkuutta", soittajilta puolestaan jokaiselta erikseen "kamarimusiikillista suhtautumista asiaan". "Tässä kappaleessa on oma systeeminsä", kapellimestari Ulf Söderblom pohtii.

Kokonaisvaltainen produktio täytti tekijöidensä ajatukset myös vapaa-ajalla.

"Kyllä ystävät varmaan luulevat, etten halua heitä tunteakaan. Mutta tämä musiikki, tämä ottaa ihmisen niin kokonaan", miettii naissolisti Eini Liukko-Vaara.

"Hohhoh. Kyllä tää oopperalaulajan työ on sentään aika vaikeaa. Parempi ois kun ois mennyt Pihtiputaalle kanttoriksi", tokaisee miessolisti Harri Nikkonen.

Teksti: Petra Himberg

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto