Hyppää pääsisältöön

Tuhlaajapoika palaa rikkaan Suomi-tädin helmaan

Tuhlaajapoika palaa kotimaahansa kauan kestäneeltä maailmanmatkaltaan - hillittömän koti-ikävän vallassa. Lentokoneessa viereen asettuu lehdistö-attasea, joka tietää Suomesta kaiken.

Tietolaatikko

Elokuvan ensi-esitys oli itsenäisyyspäivänä 1978, kun Suomi täytti 60 vuotta. Trilogian seuraavat osat olivat, "Tuhlaajapojan päiväkirja" (1987) ja "Tuhlaajapoika ja Sokrates" (1992).

Nainen markkinoi Suomea, tekee maalle brändiä maailmaa kiertäessään. Niinpä Tuhlaajapoika saa tahtomattaan kuulla, kuinka erinomainen maa Suomi on Alvar Aaltoineen ja designeineen.

Tuhlaajapoika tuntee tämän kaiken, mutta kaipaa kotimaastaan jotain muuta. Hänelle ulkonainen menestys ei merkitse mitään. Ei hän ajattele palatessaan 200 tuhatta työtöntäkään, ei sitä köyhyyttä ja kurjuutta, missä maa vielä sotavuosien jälkeen elää.

Tuhlaajapojalla tuntee primitiivistä halua puhdistautua sukeltamalla Inarin järveen. Hän haluaa mennä erämaahan ja tarpoa hillasoita. Hän haluaa kokea joulukirkon, tavata kylänmiehiä ja -naisiakin, keskustella Valmetin uudesta traktorista, käydä markkinoilla ja kuunnella helppoheikin viimeiset vitsit.

Tuhlaajapoika puhuttelee 60-vuotiasta Suomea rikkaaksi tädikseen, jonka luokse on palaamassa. Hän ei toista kertaa jättäisi maataan.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto