Karin Mariola
Yle
Lääketieteen historiasta kiinnostuneelle Lontoo on mitä mainioin kohde. Kaupungissa on muun muassa Florence Nightingalen elämästä kertova museo ja yrttilääkitsemisen historiaa esittelevä Museum Herb Garrett. The Old Operating Theatressa taas voi nähdä hurjannäköisiä viktoriaanisen ajan leikkausesityksiä ja ehkä vähemmän tunnettu, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen on Anna ja Sigmund Freudin museo, joka sijaitsee Hampsteadissa lähellä Finchley Roadin maanalaista asemaa.
Talo on idyllinen, kauniin puutarhan ympäröimä, tyypillinen yläluokkainen englantilainen talo.
Sigmund Freud pakeni Lontooseen juutalaisten vainoja vuonna 1938 natsi-Saksan miehitettyä Itävallan. Tuolloin Freud oli jo 82-vuotias, sairauden uuvuttama mies.
- Freud oli suunnattoman määrätietoinen ja älyllisesti kunnianhimoinen jo hyvin nuorena. Hän oli itse sitä mieltä, että yksi syy tähän keskeiseen luonteenpiirteeseen oli juutalaisuus. Silloisessa Itävalta-Unkarin kaltaisessa antisemitistisessä yhteiskunnassa juutalainen oli aina ulkopuolinen, potentiaalinen vihollinen ja vainon kohde. Freud oli ateisti, mutta hän uskoi, että juutalaisena koetut vastoinkäymiset olivat lujittaneet hänen luonnettaan ja kehittäneet hänestä itsenäisen ajattelijan, tutkimusjohtaja Michael Molnar Freud Museosta kertoo.
Freudin työhuone
Talon alakerta on museon mielenkiintoisin paikka, sillä Freudin tytär Anna onnistui siirtämään Englantiin lähes kokonaan isänsä työhuoneen irtaimiston. Mahongin sävyinen huone onkin lähes kopio Freudin työhuoneesta, joka sijaitsi aiemmin Wienissä Berggasse 19:ssa. Laaja kirjastokokoelma sisältää niin lääketieteellistä, arkeologista, filosofista kuin historiallistakin kirjallisuutta. Edustettuina ovat Freudin lempikirjailijat, joita olivat muun muassa Goethe, Shakespeare, Heine, Multatuli ja Anatole France. Erikoisuutena ovat kirjojen eteen sijoitetut lähimpien perheenjäsenten ja ystävien valokuvat. Yksi niistä on koiransa Topsyn kanssa poseerava prinsessa Marie Bonaparte, joka oli Napoleon Bonaparten sukulainen ja naimisissa Kreikan Kuninkaan Yrjö I:n pojan kanssa. Vaikutusvaltainen Marie Bonaparte hankki Freudille ja tämän perheelle passin ja viisumin, joiden turvin Freud perheineen matkusti Pariisin kautta Lontooseen.
Vaikka Freud myönsi tuntevansa naisen psykologiaa huonosti, oli hän koko ikänsä naisten ihailema, ympäröimä ja rakastama. Yksi tärkeimmistä oli tytär Anna, josta isänsä tavoin tuli myös psykoanalyytikko.
- Anna oli nuorin kuudesta lapsesta ja taisi olla niin sanottu vahinko. Hän piti itseään ei-toivottuna ja mahdollisesti yritti koko elämänsä ajan kompensoida tätä asiaa. Anna myös koki, että vanhempi sisar Sophie oli kauniimpi kuin hän ja isänsä lemmikki. Niinpä hän yritti päästä lähelle isäänsä älyllistä tietä ja luki psykoanalyytikoksi. Loppuvuosina Annasta tuli isänsä omaishoitaja ja hän oli ehkä jo läheisempi Freudille kuin tämän vaimo Martha Bernays, tutkimusjohtaja Michael Molnar pohdiskelee.
Freudin työhuone, kuten koko talo on täynnä mittaamattoman arvokkaita antiikkisia esineitä muinaisesta Kreikasta, Roomasta ja Egyptistä.
- Antiikkiesineet symboloivat historiaa, arkeologiaa ja siinä siis kaivetaan esiin piilossa olevia asioita. Siinä analogia. Freud oli myös taiteellisesti hyvin vastaanottavainen. Hän piti esineistä, jotka olivat kauniita ja käteen mukavan tuntuisia. Täytyy muistaa, että siihen aikaan antiikkiesineiden kerääminen oli mahdollista keskituloisellekin. Esineitä oli helpommin saatavilla ja ne olivat halvempia. Nykyään pitäisi olla miljonääri hankkiakseen vastaavan kokoelman, Michael Molnar kertoo.
Freudin kuuluisa sohva
Freudin työhuoneessa talon alakerrassa sijaitsee myös alkuperäinen, jo psykoanalyysin käsitteeksi muodostunut Freudin sohva.
- Itse asiassa sohva on vanhempi kuin psykoanalyysi. Se on lahja, jonka Freudin sai potilaaltaan vuonna 1891, jolloin Freud toimi vielä neurologina. Psykoanalyysi vasta syntyi tällä sohvalla. Alun perin Freud istui vastatusten potilaan kanssa, mutta hän ei kuulemma kestänyt olla katsottavana yhdeksää tuntia päivässä. Näin hän on itse asian puolivakavasti ilmaissut. Toisaalta myöskään potilas ei hämmenny, kun ei tunne puhuvansa suoraan analyytikolle. Tällöin niin kutsuttu vapaa assosiointi on mahdollista, Michael Molnar kertoo.
Freud jaksoi työskennellä uskomattoman pitkiä päiviä. Parhaimmillaan hän otti potilaita vastaan 10 tuntia päivässä. Sen jälkeen hän uppoutui kirjallisiin töihin, lopetti työskentelynsä vasta aamuyön tunteita ja nousi muutaman tunnin nukkumisen jälkeen ylös. Hän oli paitsi uskomattoman työteliäs ja niin myös tuottelias. Freudin on kerrottu sanoneen, ettei hän ole nero vaan pelkästään ahkera. ”Työskentelen siten, että istun alas, kirjoitan ja katson mitä tulee.”
Sikaririippuvuus
Tummasävyisen alakerran vastakohta on valoisa yläkerta, missä sijaitsevat muun muassa Anna Freudin työhuoneet. Anna Freudhan asui talossa isänsä kuoleman jälkeen vielä 44 vuotta. Myös yläkerrasta löytyy lukuisia taideteoksia ja maalauksia, muun muassa Salvador Dalin piirros Freudista. Antiikin keräilyn lisäksi Freudilla oli toinenkin riippuvuus, jota ei sammuttanut edes vaikea syöpäsairaus.
- Varsinaista psykopatologiaa! Freud ei koskaan ilmaissut asiaa suoraan, mutta totta kai hän ymmärsi riippuvuutensa olevan patologista. Hän sanoi, ettei pysty työskentelemään ilman sikaria. Itse asiassa jo vuonna 1890 häntä kehotettiin luopumaan tupakoinnista, ja hän yritti, muttei pystynyt. Kun hänen sydänvaivojen vuoksi oli pakko lopettaa, hän sanoi, ettei pysty työskentelemään ilman. Hän siis tappoi itsensä tupakalla, sai suusyövän, mutta olihan hän jo 83-vuotias. Kai hän olisi elänyt satavuotiaaksi, jos ei olisi tupakoinut, Michael Molnar naurahtaa!
Freud museot:
Kritiikkiä:
> Minne hysteerikot katosivat? – Freudista ja yhteiskuntatieteistä
> Sigmud Freud: Johdatusta psykoanalyysiin
Freud-kirjallisuutta:
- Freud / Peter Gay
- The Complete letter of Freud to Wilhelm Fliess 1887- 1904 / Jeffrey Moussaief Masson
- Mitä nainen tahtoo? Kolme naista Freudin koulussa / Mirja Rutanen
- Vietit vai henki, Psykoanalyysin varhaisvaiheet Suomessa / Juhani Ihanus
Asiantuntija: MICHAEL MOLNAR, tohtori, tutkimusjohtaja, Freud Museo, Lontoo
Toimittaja: KARIN MARIOLA
