Hyppää pääsisältöön

Tuhlaajapojan päiväkirja

”Tuhlaajapojan päiväkirja” on jatkoa kymmenen vuotta aiemmalle ”Tuhlaajapojan paluulle”. Tuolloin sävynä oli nostalginen hurmos, mutta nyt Tuhlaajapoika itkee kulttuurin, hengen ja luonnon katoamista.

Vuonna 1987 Suomi täyttää 70 vuotta. Suomessa eletään hillitöntä kulutusjuhlaa. Yliarvostettu markka ja Saksasta saatu halpa lainaraha "tekevät kunnon miehen hulluksi", kuten Maritta Kuula laulaa elokuvassa Kauko Röyhkän kappaleessa.

Aika on monessa mielessä mielenkiintoinen. Internetin aika ei ole vielä koittanut, mutta tietokoneet ja robotit tekevät jo tuloaan. Samaan aikaan rakennetaan vaivihkaa yksityisiä säteilysuojia.

”Tuhlaajapojan päiväkirjan” kehyskertomuksena on tuottaja Paavo Kähkölän kanssa käyty kirjeenvaihto, jossa Tuhlaajapoika kertoo, keitä haluaisi haastatella Suomen 70-vuotisjuhlaohjelmaan. Jälkipolvet voisivat punnita haastateltavien viisauden.

Elokuvassa on äänessä kolme kovaa suomalaista toisinajattelijaa: kirjailijat Paavo Rintala ja Erno Paasilinna ja kalastaja Pentti Linkola. Rintala vertaa 1980-lukua antiikin Kreikan loppuaikoihin, jolloin valtiot menettivät merkityksensä. Läntinen Neuvostoliitto on hänestä muuttunut samanlaiseksi länsimaaksi kuin Keski-Eurooppa ja Pohjoismaat. On vain samaa teknologiaansa ja kulttuuriinsa väsyneiden ihmisten hellenismiä.

Kalastaja Pentti Linkola väittää Suomen olevan luonnon hävittämisessä maailman johtava maa. Linkolalle suomalaisen luonnon kartta on täysin valkoinen tai täysin musta, tai oikeastaan sitä ei hänelle ole olemassa lainkaan.

Kirjailija Erno Paasilinna päättelee vallan olevan niin riippuvainen kansasta, ettei kansa milloinkaan voi vapautua siitä. Ensimmäiseksi jokainen valta säätää lain ettei valtaa saa vastustaa. Vallankumous vaihtaa ylimmän vallan, mutta se ei vaihda koneistoa, ei koneiston käyttäjiä eikä sen kohteita, kansaa.

"Jos haluaa valita jonkin erityisen suomalaisen luonteen piirteen", Paasilinna sanoo, "ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee mieleen tyhmyys. Jo Paasikivi sanoi, että suomalaiset ovat poliittisesti ällistyttävän lahjattomia. J. V. Stalin sanoi samaan henkeen, että suomalaiset ovat äärimmäisen kovakalloista kansaa. Kun kaksi näin viisasta miestä on näin yksimielisiä suomalaisten tyhmyydestä, siinä täytyy olla jotain suurenmoista."

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto