Hyppää pääsisältöön

Tuhlaajapojan päiväkirja

”Tuhlaajapojan päiväkirja” on jatkoa kymmenen vuotta aiemmalle ”Tuhlaajapojan paluulle”. Tuolloin sävynä oli nostalginen hurmos, mutta nyt Tuhlaajapoika itkee kulttuurin, hengen ja luonnon katoamista.

Vuonna 1987 Suomi täyttää 70 vuotta. Suomessa eletään hillitöntä kulutusjuhlaa. Yliarvostettu markka ja Saksasta saatu halpa lainaraha "tekevät kunnon miehen hulluksi", kuten Maritta Kuula laulaa elokuvassa Kauko Röyhkän kappaleessa.

Aika on monessa mielessä mielenkiintoinen. Internetin aika ei ole vielä koittanut, mutta tietokoneet ja robotit tekevät jo tuloaan. Samaan aikaan rakennetaan vaivihkaa yksityisiä säteilysuojia.

”Tuhlaajapojan päiväkirjan” kehyskertomuksena on tuottaja Paavo Kähkölän kanssa käyty kirjeenvaihto, jossa Tuhlaajapoika kertoo, keitä haluaisi haastatella Suomen 70-vuotisjuhlaohjelmaan. Jälkipolvet voisivat punnita haastateltavien viisauden.

Elokuvassa on äänessä kolme kovaa suomalaista toisinajattelijaa: kirjailijat Paavo Rintala ja Erno Paasilinna ja kalastaja Pentti Linkola. Rintala vertaa 1980-lukua antiikin Kreikan loppuaikoihin, jolloin valtiot menettivät merkityksensä. Läntinen Neuvostoliitto on hänestä muuttunut samanlaiseksi länsimaaksi kuin Keski-Eurooppa ja Pohjoismaat. On vain samaa teknologiaansa ja kulttuuriinsa väsyneiden ihmisten hellenismiä.

Kalastaja Pentti Linkola väittää Suomen olevan luonnon hävittämisessä maailman johtava maa. Linkolalle suomalaisen luonnon kartta on täysin valkoinen tai täysin musta, tai oikeastaan sitä ei hänelle ole olemassa lainkaan.

Kirjailija Erno Paasilinna päättelee vallan olevan niin riippuvainen kansasta, ettei kansa milloinkaan voi vapautua siitä. Ensimmäiseksi jokainen valta säätää lain ettei valtaa saa vastustaa. Vallankumous vaihtaa ylimmän vallan, mutta se ei vaihda koneistoa, ei koneiston käyttäjiä eikä sen kohteita, kansaa.

"Jos haluaa valita jonkin erityisen suomalaisen luonteen piirteen", Paasilinna sanoo, "ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee mieleen tyhmyys. Jo Paasikivi sanoi, että suomalaiset ovat poliittisesti ällistyttävän lahjattomia. J. V. Stalin sanoi samaan henkeen, että suomalaiset ovat äärimmäisen kovakalloista kansaa. Kun kaksi näin viisasta miestä on näin yksimielisiä suomalaisten tyhmyydestä, siinä täytyy olla jotain suurenmoista."

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto