Hyppää pääsisältöön

Vetypommien ydinlaskeuma huolestutti Suomessa

Neuvostoliitto teki syksyllä 1961 "atomipommikokeiluja" melkein päivittäin. Huolestuttava maailmanpoliittinen tilanne heijastui suomalaisen poronlihan kysyntään ja sääilmiöitä koskeviin ihmettelyihin.

Suomessa alettiin mitata radioaktiivisia laskeumia jo 1950-luvun lopulla, jolloin USA ja Neuvostoliitto suorittivat pitkiä ydinkokeiden sarjoja. Ydinkokeiden aiheuttama strontium- ja cesiumlaskeuma oli Suomessa suurimmillaan 1960-luvun alkuvuosina, joskaan ei vielä vaarallisen korkea.

Asia kelpasi tuolloin vielä pilankin aiheeksi. Aprillipäivänä 1959 teekkarit pysäköivät Helsingin keskustaan mittausauton, jossa kansalaiset saivat mukamas mittauttaa radioaktiivisen "tartuntansa" määrän.

Mittausajoneuvo oli varustettu asiallisilta näyttävin laittein ja välinein. Uutislähetyksen mukaan helsinkiläisiä kävi mittauksissa lukuisa joukko

Syksyllä 1961 Lapissa jatkettiin jo aiemmin aloitettuja poronkasvattajien säteilymittauksia. Tutkimuksia tehtiin ammetta muistuttavalla laitteella, jonka päällä liikkui mittauskiteen sisältävä lyijykuutio.

Lappi oli tärkeä mittausalue, koska vaaralliset cesium- ja strontiumjäämät säilyivät poikkeuksellisen pitkään porojen syömässä jäkälässä. Jukka Rislakin Paha sektori -kirjan (2010) mukaan poronlihan menekki romahtikin joksikin aikaa, kun muuan helsinkiläislehti kirjoitti sen korkeista radioaktiivisuuslukemista.

Tutkijoiden mukaan pitoisuudet kuitenkin alittivat selvästi turvarajat. Poroherkkujakin voitiin huoletta ostaa joulupöytään, vakuutti dosentti Jorma K. Miettinen.

Radioaktiivinen laskeuma huolestutti silti monia. Tiedonvälityksen yleislinjana oli, että viranomaisiin kannatti luottaa eikä syytä minkäänlaiseen paniikkiin ollut.

Säteilyfysiikan laitoksen johtaja Kauno Salimäki kommentoi säteilyvaarasta levinneitä "huhuja" ja lehtikirjoittelua syyskuussa 1961. Hän torjuu valvontalaitteiston ajanmukaisuuteen ja virallisiin tiedotuksiin kohdistuneen arvostelun asiantuntemattomana.

Salimäen ei-niin-lennokas, paperista luettu esitys ilmaisee sekin omalla tavallaan, että ainakaan valvontaviranomaisten keskuudessa ei vallinnut minkäänlainen kriisitunnelma. "Voidaan käydä levollisesti nukkumaan", hän rauhoittelee lopuksi kuulijoita.

Vanhentunutta säteilyvalvontakalustoa alettiin uusia väestönsuojeluviranomaisten vaatimuksesta. Säteilyhälyttimien käyttöönotosta eri paikkakunnilla uutisoitiin televisiossa.

Vuonna 1962 saatiin vielä kuulla ilahduttava uutinen. Suomalainen tutkija Kai Setälä oli kehittänyt menetelmän, jolla vaaralliset strontiumjäämät voitaisiin poistaa ihmisruumiista.

Professori Setälä oli poliitikko Alexander Stubbin isoisä ja monitoiminen tiedemies, joka 1960-luvun lopulla kehitti myös Antiscal-nimisen kaljulääkkeen. Hänen kollegansa Jorma Pätiälä totesi Setälän strontiumkeksinnön osoittavan maailmalle, että Suomi on "ihmiskunnan hyväntekijä ja rauhan puolustaja".


Kommentit
  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Rauli Virtanen: "Sodassa tapaa pahimmat ja parhaat ihmiset"

    Palkitun toimittajan seikkailuja neljältä vuosikymmeneltä

    Maailman kriisialueilta raportoinut toimittaja Rauli Virtanen on todistanut niin Vietnamin sotaa ja Beirutin tulihelvettiä kuin Kosovon etnisen puhdistuksen julmuuksia. 1970 Rioon suunnanneelta rahtilaivalta alkanut seikkailu on kestänyt yli neljäkymmentä vuotta, minkä aikana suomalaiset ovat saaneet nauttia ihmislähtöisistä tarinoista ympäri maailmaa. Elävä arkisto koosti Virtasen reportaaseja ja haastatteluja vuosien varrelta.

  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

  • Kun armeijassa oltiin vielä harmaissa

    Dokumentti varusmieskoulutuksesta vuodelta 1974.

    Kuinka suomalainen varusmiespalvelus on muuttunut vuosien varrella? Pienen käsityksen siitä saa Olavi Puusaaren suunnittelemasta ja ohjaamasta dokumentista Ei kenenkään maalla.

  • "Elämähän on hirveän kivaa, kun elämällä on tarkoitus" – Kalle ja Maija Könkkölä rakkaudesta ja vammaisuudesta

    Dokumentti kahden toimeliaan vammaisen avioliitosta 1999.

    Nuorena sokeutunut arkkitehti Maija Könkkölä ja kävelykykynsä jo lapsena menettänyt poliitikko Kalle Könkkölä kertoivat avioliitostaan vuonna 1999 Suomalaisia rakkaustarinoita -sarjassa. Vammaisten olojen parantamisen eteen pitkin elämäänsä työskennelleet Könkkölät kävivät läpi suhteensa alkuajat ja senhetkisen arjen. Arvo Tuomisen dokumentissa he myös muistelivat omia vammautumisiaan ja avasivat elämänasenteitaan katsojille.

  • Ikimetsän vieras istahtaa kannoksi kantojen joukkoon

    1980 valmistunut poeettinen kertomus aarniometsistä

    Ikimetsä on vuonna 1980 valmistunut poeettinen kertomus suomalaisesta metsästä, eläimistä ja kasveista, jotka elävät uhattuina yhä pienenevissä erämaasaarekkeissa.

  • 12-vuotias Arto Melleri kirjoitti Seita-kuunnelman kahdessa ja puolessa tunnissa

    Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään.

    Toimittaja Kalle Ranta-aho haastattelee vuonna 1969 kesälomaansa viettävää Arto Melleriä puhelimen välityksellä. Tuleva kirjailija ja runoilija kertoo kuunnelmadebyytistään, kirjoitusharrastuksestaan ja sivuaa suhtautumistaan koulunkäyntiin. Haastattelun ja kuunnelman lisäksi kuullaan poikien ja tyttöjen käymä jälkikeskustelu, joka lähetettiin radiossa Seidan ensiesityksen jälkeen.