Hyppää pääsisältöön

Vetypommien ydinlaskeuma huolestutti Suomessa

Neuvostoliitto teki syksyllä 1961 "atomipommikokeiluja" melkein päivittäin. Huolestuttava maailmanpoliittinen tilanne heijastui suomalaisen poronlihan kysyntään ja sääilmiöitä koskeviin ihmettelyihin.

Suomessa alettiin mitata radioaktiivisia laskeumia jo 1950-luvun lopulla, jolloin USA ja Neuvostoliitto suorittivat pitkiä ydinkokeiden sarjoja. Ydinkokeiden aiheuttama strontium- ja cesiumlaskeuma oli Suomessa suurimmillaan 1960-luvun alkuvuosina, joskaan ei vielä vaarallisen korkea.

Asia kelpasi tuolloin vielä pilankin aiheeksi. Aprillipäivänä 1959 teekkarit pysäköivät Helsingin keskustaan mittausauton, jossa kansalaiset saivat mukamas mittauttaa radioaktiivisen "tartuntansa" määrän.

Mittausajoneuvo oli varustettu asiallisilta näyttävin laittein ja välinein. Uutislähetyksen mukaan helsinkiläisiä kävi mittauksissa lukuisa joukko

Syksyllä 1961 Lapissa jatkettiin jo aiemmin aloitettuja poronkasvattajien säteilymittauksia. Tutkimuksia tehtiin ammetta muistuttavalla laitteella, jonka päällä liikkui mittauskiteen sisältävä lyijykuutio.

Lappi oli tärkeä mittausalue, koska vaaralliset cesium- ja strontiumjäämät säilyivät poikkeuksellisen pitkään porojen syömässä jäkälässä. Jukka Rislakin Paha sektori -kirjan (2010) mukaan poronlihan menekki romahtikin joksikin aikaa, kun muuan helsinkiläislehti kirjoitti sen korkeista radioaktiivisuuslukemista.

Tutkijoiden mukaan pitoisuudet kuitenkin alittivat selvästi turvarajat. Poroherkkujakin voitiin huoletta ostaa joulupöytään, vakuutti dosentti Jorma K. Miettinen.

Radioaktiivinen laskeuma huolestutti silti monia. Tiedonvälityksen yleislinjana oli, että viranomaisiin kannatti luottaa eikä syytä minkäänlaiseen paniikkiin ollut.

Säteilyfysiikan laitoksen johtaja Kauno Salimäki kommentoi säteilyvaarasta levinneitä "huhuja" ja lehtikirjoittelua syyskuussa 1961. Hän torjuu valvontalaitteiston ajanmukaisuuteen ja virallisiin tiedotuksiin kohdistuneen arvostelun asiantuntemattomana.

Salimäen ei-niin-lennokas, paperista luettu esitys ilmaisee sekin omalla tavallaan, että ainakaan valvontaviranomaisten keskuudessa ei vallinnut minkäänlainen kriisitunnelma. "Voidaan käydä levollisesti nukkumaan", hän rauhoittelee lopuksi kuulijoita.

Vanhentunutta säteilyvalvontakalustoa alettiin uusia väestönsuojeluviranomaisten vaatimuksesta. Säteilyhälyttimien käyttöönotosta eri paikkakunnilla uutisoitiin televisiossa.

Vuonna 1962 saatiin vielä kuulla ilahduttava uutinen. Suomalainen tutkija Kai Setälä oli kehittänyt menetelmän, jolla vaaralliset strontiumjäämät voitaisiin poistaa ihmisruumiista.

Professori Setälä oli poliitikko Alexander Stubbin isoisä ja monitoiminen tiedemies, joka 1960-luvun lopulla kehitti myös Antiscal-nimisen kaljulääkkeen. Hänen kollegansa Jorma Pätiälä totesi Setälän strontiumkeksinnön osoittavan maailmalle, että Suomi on "ihmiskunnan hyväntekijä ja rauhan puolustaja".


Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto