Hyppää pääsisältöön

Pois elämän sovituskopista!

Naisen elämää, osa 1

Miksi nainen ei pidä itsestään yhtä hyvää huolta kuin hän pitää muista? Miksi nainen ei voi olla oman itsensä ystävä? Miksi nainen kuolee sydäntauteihin samalla kun hän varjelee miestään niihin kuolemasta?

Näillä kysymyksillä pastori ja kirjailija Hilkka Olkinuora herättelee tämän päivän naisia. Naisia, jotka ovat taipuvaisia olemaan aina muiden saatavilla ja unohtavat pysähtyä kuuntelemaan itseään.

Rakennatko itseäsi milloin mistäkin aineksista?

Hilkka Olkinuora haastaa miettimään, oletko itsellesi vieras. Rakennatko itseäsi milloin mistäkin aineksista – muiden toiveiden mukaisesti? Suoriudut sellaiseksi, miksi luulet sinua toivottavan. Olet elämän sovituskopissa.

YLE Akuutti- Elämän sovituskoppiin nainen ahtautuu ja niin kuin sovituskopissa yleensä hän on siellä raadollisimmillaan ja hikisimmillään ja paljastavan valon kohteena. Siinä hän sitten epätoivoisesti kokeilee erilaisia rooleja, tehtäviä ja minuuksia ja miettii, mahdunko tähän, miltä minä tässä näytän, jos tulen nyt ulos täältä sovituskopista, miten minut otetaan vastaan. Kun näitä ulkoisia rooleja sovittelee, niin lopuksi sieltä sovituskopista tulee ulos ajatellen, että minä en osta mitään, minä en kelpaa mihinkään ja kaikki on huonosti, Olkinuora kuvailee.

Hilkka Olkinuora kannustaa naisia tulemaan ulos ja elämään oikeasti:

- Aika on rajallista. Se kuluu pois, kun elää muiden elämää ja lykkää omaansa tuonnemmaksi.

Olisitko oma ystäväsi, jos voisit valita? Kelpaatko edes itsellesi?

Naisille kirjoittamassaan kirjassa ”Elä ihmeessä!” Hilkka Olkinuora panee naisen miettimään, mitä hän pitää itsestään. ”Elä ihmeessä!” käsittelee asioita, jotka hiertävät monen naisen elämässä: riittämättömyyttä, kiirettä, omaksi itsekseen kasvamista ja arkeen suostumista.

Olkinuora kuvaa kirjassaan terävästi miehen ja naisen eroa: mies suorittaa saavutuksillaan, nainen ansaitsee ihmissuhteillaan. Mies elää erillisillä elämänalueilla, nainen elää kokonaisuutta. Ehkä siksi nainen on niin lujilla – kun nainen kokee olevansa kelpaamaton, hän on sitä kokonaan.

- Naista arvioidaan hänen olemisensa perusteella ja miestä arvioidaan hänen tekemistensä perusteella. Esimerkiksi kokeneet syntymäpäivähaastattelujen tekijät kertovat, että kun mies tiivistää taaksejääneet 50, 60 tai 70 vuotta, hän kertoo saavutuksistaan siinä määrin, että haastattelijan on jälkeenpäin kysyttävä, että anteeksi, oliko teillä muuten perhe. Nainen taas kertoessaan kuluneesta elämästään koko ajan ottaa siihen mukaan synnytyksiä, muuttoja ja lapsenlapsia. Nainen elää laaja-alaisemmin ja tavallaan montaa kerrosta yhtä aikaa – ja se on myös hänen loukkunsa.

Moni nainen elää elämäänsä kasvavan, mutta koskaan purkautumattoman, turhautuneen raivon vallassa. Koskaan ei tule heidän vuoronsa.

Tätä naisenelämää! Miten ihmeessä on tähän asti selvitty? Ja miten tästä eteenpäin?

Naisen kuuluisasta simultaanikyvystä, yhtaikaisesta tekemisestä, on tullut hänelle ansa.

YLE Akuutti- On ilmeistä, että naisella on tämmöistä simultaanikykyä, jonka terveellisyyden nykyinen aivotutkimus on kyseenalaistanut. Asioiden yhtä aikaa tekeminen, joka nuorten kyseessä ollen on seksikkäältä nimeltään multitasking, ei tutkimusten mukaan ole ihmisille pelkästään hyväksi. Todellisuudessa me ei oikeasti pystytä yhtä aikaa tekemään asioita, me vain kuvitellaan niin. Kun ihmiset kuitenkin tekevät monia asioita yhtä aikaa, on hyvin helppo kokea, että mikään niistä ei tule hyvin tehdyksi. Siitä tulee se riittämättömyyden tunne, että nainen ei riitä itselleenkään ja naisen aika ehdottomasti ei riitä mihinkään.

Hilkka Olkinuora kirjoittaa:

”Suorittajanainen tuuppaa pimeässä talviaamussa lastenrattaita sohjovallin yli, harppoo tuulipuku kahisten sauvakävelylenkin pesutuvan ja anopin hautajaisten välillä, raitistaa miestään taas kerran ja hoitaa samalla lapsenlapset. Tekemättä mistään numeroa.

Mutta kasvattaen samanlaisia naisia.”

- Kyllä me varmasti tiedostamattakin annamme eteenpäin sitä perintöä, mitä me emme edes haluaisi antaa, Olkinuora toteaa.

- Naiset jo pienestä pitäen kasvatetaan olemaan muita varten. Ja koskaan kukaan ei pysty olemaan kaikkea kaikille. Siinähän jää itse olematta itselleen.

Eilen piti taas jättää jumppa väliin. Mutta kuka muu senkään homman olisi hoitanut?

Naisen näyttää olevan vaikea suostua omaan ruumiiseensa. Se ei näytä sitä ja siltä, mitä sisällä on. Sen sijaan se näyttää, että aika kuluu.

Olkinuora kirjoittaa:

YLE Akuutti”Mutta ruumiista onkin tullut sinun projektisi. Hallitset, muokkaat, vertaat, tuot sen näytille. Kuuntelet sitä sykemittarin kautta. Et elä itsessäsi, vaan tarkkailuetäisyydellä siitä. Myös äitien ja isoäitien on oltava trimmissä, messissä ja mesessä mahdollisimman kauan. Kun vanhuus sitten väistämättä tulee selkä edellä vastaan, heidän on muuttuminen panttereiksi!”

- ja jatkaa:

”Pätemisen, pärjäämisen, suosittuisuuden ja onnistumisen ihanne piiskaa meitä kaikkia. Milloinkaan et kuule: olet hyvä noin. Ilman mutta-lausetta. Pitäisikö se opetella sanomaan itselle?”

Miksi on niin vaikea olla se, mikä on? Miksi tavallisuuteen on niin kipeää suostua?

Elämän ja itsensä hyväksyminen on rajallisuuteen suostumista ja tavallisuuteen tyytymistä. Hilkka Olkinuora muistuttaa, että se ei ole vajaaseen elämään alistumista, unelmista luopumista ja minän mitätöimistä. Suostuminen ei ole tappio, se on voitto.

Jospa kaikkien Täytyy tehdä -listojesi sijaan tekisit tänään Tahdon tehdä -listan!

Hilkka Olkinuora kirjoittaa:

”Vaikka aika on ainoa omaisuus mitä meillä on, meillä ei tunnu olevan sitä tarpeeksi! Ja aika tuntuu valuvan yhä pienempinä siruina yhä turhempiin tarkoituksiin. Et enää kirjoita elämäsi tarinaa, vaan täytät kalenteriasi. Kumpaakohan lapsenlapset mieluummin lukevat?”

YLE Akuutti- Yksi syy siihen, miksi jaksaa tai haluaa olla kiinnostunut naisen tilanteesta, on se, että on itse aikanaan saanut hyvin tasa-arvoisen kasvatuksen ja vasta oikeastaan työelämässä törmännyt tähän, mitä on nainen, mitä on mies, ja tietysti perheessä työnjaon puolesta, että kenen aika on oikeastaan kallisarvoista ja tarpeellista. Ja kun on tehnyt jo 70-luvulta asti töitä yhdenvertaisten mahdollisuuksien hyväksi, niin tuntuu aika hirveältä tavata ystäviä niiltä ajoilta ja todeta, että miksi mikään ei ole muuttunut. On jotenkin kohtuutonta, että nykyiset nuoret naiset painivat samanlaisissa ongelmissa työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa kuin me 70-luvulla, Olkinuora kertoo.

- Jotenkin ajattelee, että kyllä tämän yhteiskunnan täytyy tästä nykyisestä naiskuvasta hyötyä hirveästi, koska se ei millään luovuta naiselle sitä tilaa, jonka ihminen ansaitsisi.

- Rohkea on se, joka lähtee haastamaan näitä rajoja ja esim. siirtää niitä niiden keskimääräisten odotusten ulkopuolelle. Toisaalta myös vaatii aika paljon rohkeutta rajata itselleen se oma intiimi sisätila, koska myös se on naiselle uhattuna; meille on pienestä pitäen kerrottu, että minkälainen on hyvä tyttö. Ja sen kyseenalaistaminen on rankka prosessi, jos siihen haluaa lähteä.

Keneksi sinut on sallittu kasvaa? Kuka on asettanut naisenrajasi todellisten ihmisrajojesi sisäpuolelle?

Miten naisen pitäisi osata olla?

- Mun mielestä kysymys oikeastaan sisältää sen vastauksen: naisen pitäisi osata olla ja myös osata ottaa vastaan se kipu ja ehkä kiukku siitä, että ei riitä kaikkeen siihen. Koska ei elämäkään riitä kaikkeen siihen, mitä me suunnitellaan. Toisaalta elämä tuo eteen hirveän paljon enemmän kuin me voidaan toivoakaan. Mutta ehkä ajatus on juuri siinä, että jos sä pakonomaisesti noudatat kuviteltuja, muiden määrittämiä polkuja taikka jahtaat niitä tavoitteita, niin sä et koskaan ehdi katsoa sivullesi nähdäksesi, että onko itse asiassa tien kahta puolta tarjolla sinivuokkoja ja korvasieniä, kun sä vaan menet ja paahdat siihen, mitä sä luulet, että sun pitäisi olla.

- Meille on tullut tavaksi sanoa, että me elämme toteuttaaksemme itseämme, mutta se on oikeastaan aika köyhä versio elämästä. Minä ajattelen pikemminkin niin, että me elämme toteuttaaksemme oman elämämme tarkoituksen, mikä se sitten onkin.

YLE Akuutti- Se tarkoittaa jatkuvaa uteliasta matkaa: pitää lähteä etsimään sitä, kuka minä oikeasti olen ja miten ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, voivat toteutua minun elämässäni, ja miten ne muuttuvat minun eläessäni ja minkälaisen jäljen minä jätän niihin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä.

- Elämässä on suurenmoista se, että se on täynnä yllätyksiä. Jos minä ajattelen itselleni rakkaita vanhoja rouvia, ja kysyn heiltä, mikä on sinun pitkän, hyvän elämäsi salaisuus, heillä on kaksi vastausta: avantouinti ja uteliaisuus. He eivät koskaan lakkaa olemasta uteliaita siitä, mitä elämällä on heille tarjota, Hilkka Olkinuora hymyilee.

Haastateltava: HILKKA OLKINUORA, pastori, kirjailija

Toimittaja: TIIA NURMILAAKSO

Naisen elämää -sarjan muut osat:

> osa 2: Mistä on pienet tytöt tehty? 15.2.2011
> osa 3: Äidit ja aikuiset tyttäret, 1.3.2011
> osa 4: Äidin ja naisen rooli, 15.3.2011
> osa 5: Ehkäisy, 29.3.2011
> osa 6: Nainen ja seksi, 12.4.2011
> osa 7: Vanha ja vireä nainen, 26.4.2011
> osa 8: Abortti, 10.5.2011