Hyppää pääsisältöön

Kalervo Palsa Kittilän Getsemanesta

Kalervo Palsan piskuisessa pihavajassa maalaamat rujot ja väkivaltaiset kuvat kuuluvat suomalaisen kuvataiteen hurjimpaan osaan. "Minun on pakko maalata himoani ja hulluuttani, etten tekisi mitään pahempaa", Palsa kirjoitti päiväkirjoissaan.

Pirkko Vallinojan vuonna 1992 tekemä dokumentti rakentuu Palsan päiväkirjojen ja teosten varaan. Päähenkilön ajatuksia tulkitsee Seppo Pääkkönen, ja musiikin elokuvaan on tehnyt Ippe Kätkä.

Huugo Kalervo Palsa syntyi vuonna 1947 köyhässä ja huonomaineisessa mökissä Kittilän kylässä Länsi-Lapissa. Hän koki itsensä jo varhain muista poikkeavaksi, ja ympäristö tuntui painostavalta.

Päiväkirjoissaan Palsa on kuvannut tukahduttavaa kouluaikaa ja paikallista ilmapiiriä, jota luonnehti "ahdistunut kyräily, kateus ja pysähtynyt epätoivo". Hänen surrealisminsukuisen tuotantonsa keskeisiä teemoja ovat hillittömät seksuaaliset ja väkivaltaiset fantasiat, päättäväisen alkoholismin synnyttämät houreet ja kaikkialla vaaniva kuolema. Samat tuskaiset aiheet hallitsevat sarjakuvia, joista ensimmäiset julkaistiin 1970-luvun alussa.

Palsa opiskeli 1970-luvulla Ateneumissa, mutta tunsi itsensä sielläkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Hän palasi Kittilään, Getsemaneksi nimeämäänsä ateljeemökkiin, jossa tuotti elämänsä aikana tuhansia töitä. Osa teoksista pääsi näytteille ja sai kritiikeissä jopa kiitosta, mutta ostava aikalaisyleisö piti hänen tuotoksiaan pornografisina, kuvottavina ja luotaantyöntävinä.

Vuonna 1986 Palsa matkusti New Yorkiin, jossa tunsi vihdoin tulevansa ymmärretyksi. Hän suunnitteli palaavansa sinne, mutta haave koskaan toteutunut: lokakuussa 1987 Palsa kuoli keuhkokuumeeseen vain 40-vuotiaana.

Getsemanen kohtalo

Kalervo Palsan Getsemane-ateljee oli yksi Yle Teeman Suojele minua -sarjan suojelukohteista. Ote 4.2.2011 lähetetyn jakson esittelystä: "Getsemane oli ja on nimeltään vuonna 1987 kuolleen kittiläläisen omaperäisen taiteilijan Kalervo Palsan pieni ateljee, joka on Palsan kotimökin pihassa. Tämä mökki säilyi kuin ihmeen kaupalla saksalaisten tulitikkuleikeiltä, ja itse asiassa Kittilässä tulelta säilyi vain kaksi rakennusta: kirkko ja Kenttälän sisarusten kioskiksi kutsuttu pieni mökki. Tähän mökkiin vuonna 1947 syntyi Hilja Kenttälän nuorimmaiseksi lapseksi Kalervo Palsa. Pihapiirillä oli huono maine, sillä sinne majoitettiin pohjoisen kulkumiehiä, juotiin ja myytiin viinaa, tapeltiin ja tehtiin niin sanotusti huorin. Vanhempana Palsa muutti pihapiirissä sijaitsevaan 15 neliömetrin kokoiseen, jäterimoista kulkumiehien majapaikaksi rakennettuun vajaan, jonka hän nimesi komeasti Getsemaneksi. Tässä vajassa Palsa eli ja työskenteli suurimman osan aikuista elämäänsä, maalasi vimmaisesti tuhansia ja tuhansia töitä, ja jonka ovelle sitten pakkaseen kuoli. Palsan kotimökki ja ateljee ovat olleet taiteilijan kuolemasta lähtien tyhjillään ja rapistuneet hoidon ja ylläpidon puutteessa pikkuhiljaa. Kunnalla ei ole ollut joko halua tai rahaa sijoittaa Getsemanen peruskunnostukseen, ja asiaa on vielä mutkistanut se että Palsan pihan rakennukset ovat yksityisessä omistuksessa. Yksittäisiä pyhiinvaeltajia Palsan mökillä silti riittää, ehkä hieman erilaisia kuin ne jotka käyvät ihastelemassa saman kunnan alueella olevaan hieman toisenlaista taiteilijakotia Särestöniemeä... Talon suojelun puolestapuuhaaja Getsemania – Kalervo Palsan ystävät -yhdistys on nyt kuitenkin saanut Kulttuurirahastolta kohtuullisen rahasumman, jolla voidaan tehdä välttämättömimmät korjaustyöt Getsemanen säilyttämiseksi." Palsa-museo avattiin yleisölle kesäkuussa 2013. Taiteilijan kotitalon ja Getsemane-ateljeen kunnosti ja entisöi Kauko Sorjosen säätiö.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto