Hyppää pääsisältöön

Tiina Lundberg: Keskustelua lasten kanssa

Äiti, sä et taaskaan kuuntele yhtään, vaikka mä olen jo sata kertaa sanonut!

Niinpä. Siitä lähtee liikkeelle tämäkin kirjoitus. Lapsen kuulemisesta ja läsnäolosta. Oikeasta läsnäolosta, ei siis siitä, että lapsi joutuu sanomaan sata kertaa ennen kuin äiti herää ajatuksistaan.

Minä olen utelias äiti, jolle on ollut vaikeaa viedä lapsi päiväkotiin, koska en tiedä, mitä hän tekee siellä päivät pitkät: kenen kanssa leikkii, mitä juttelee, mitä pohtii. Hyvänen aika, minähän en tiedä KAIKKEA mitä lapseni elämässä tapahtuu!

Siksi utelen: Mitä tänään tehtiin, mitä söitte, kenen kanssa leikit, mitä leikit jne. Ja tietämättömän tuska lisääntyy, koska lapseni ei suostu kertomaan! Hän vain sanoo, että eipä oikein mitään, emmä muista…

Hän haluaa selvästi pitää asioita itsellään. Salaisuuksia. Ja äiti kihisee uteliaisuuttaan. Mitä ne siellä päiväkodissa kaiket päivät leikkii?

Joskus iltaisin sänkyyn mennessä hän kuitenkin aloittaa:

- Äiti, arvaa mitä… Voi ei, mä EN voi kertoa… ja hän vetää peiton päänsä päälle.

Äiti utelee ja maanittelee kertomaan. Sitten se salaisuus pusertuu ulos:

- Multa otettiin tähti pois, kun riehuin lepohetkellä.

Viisivuotiaan suuri ja painava murhe purkautuu muutaman kyyneleen säestämänä. Ja äiti toteaa, että kiitos kun kerroit. Kyllä sitä saa joskus vähän riehuakin. Täytyyhän kilttejä tyttöjä kannustaa joskus koettelemaan rajoja ja riehaantumaan.

Kun lapseni kasvaa isommaksi, tiedän että minun on vaikea päästää irti hänestä.
Kun lapseni kasvaa isommaksi, tiedän että minun on vaikea päästää irti hänestä. Hänelle tulee omia ystäviä, menoja ja ajatuksia, joissa ei olekaan sijaa äidille. Miten kestän sen, että äiti ei enää olekaan elämän keskushahmo? Tässä kohtaa on pakko siteerata nuorisoa ympäri maailman: Get a life! Hanki oma elämä. Lapsethan ovat vain lainaa sen pienen hetken.

- Äiti, mä meen naimiaisiin Ollin kanssa, kertoo pieni ääni ruokapöydässä.

- Hieno homma, kulta, ja pidetäänhän yllä sellaiset välit, että sitten kymmenen vuoden päästä kerrot yhtä avoimesti, miten suhde etenee.

Lasten salaisuuksista ja niiden tutkimisesta puhuttiin Perheen ajassa. Ja ohjelman voi kuunnella täältä!

Kommentit
  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

  • Ihan väärin koettu

    Roina ihmisen tunnemuistina yli-elähdyttää Kajoa.

    Jouduttuaan tahtomattaan setvimään läpi elämänmittaista tavaranäytteiden otosta ja arvottaessaan elämänsä hetkiä niiden pohjalta ensin tuntuu, että..