Ulkoiluvaatteissa on nykyisin tarjolla jos jonkinmoista teknistä vaatetta. Tuotemerkeissä on hienolta kuulostavia nimiä, on goretexia, climashieldiä, X-staticia ja niin edelleen.
Miten siis kuluttaja voi tietää mitä ominaisuuksia erilaiset tekniset vaatteet ja kalvot pitävät sisällään. Onko erilaisissa tavaramerkeissä oikeasti eroja vai vaihtuvatko vain nimet.
Kysyimme asiaa alan asiantuntija Marja Rissaselta . Rissanen toimii tutkijatohtorina Tampereen teknillisellä yliopistolla erikoisalananaan tekstiilikuidut ja tekstiilikemia.
Ulkoiluvaatteiden kalvot voidaan laatunsa puolesta jakaa karkeasti kahteen luokkaan. On ptfe- eli goretex-kalvo ja sitten on polyuretaani-kalvo. Näistä ptfe-kalvo on se laadukkaampi.
- Se on hyvin lämmönkestävä ja se kestää myös kemikaaleja. Sen sijaan polyuretaani polymeerimateriaalina ei kestä niin paljon lämpöä eikä kestä myöskään niin paljon kemikaaleja, Rissanen tiivistää.
Jotta asia ei kuitenkaan olisi ihan näin selvä on myös polyuretaanikalvoissa laadukkaita tuotteita. Niissä vain laatuerot saattavat olla huimia. Kaikesta huolimatta Polyuretaanikalvotkin ovat normaaliolosuhteissa täysin kelvollisia ja molemmat ovat aivan riittävän hyviä tavalliseen ulkoilukäyttöön.
Kauppiaan mukaan suuri osa asiakkaista ei ominaisuuksista edes piittaa.
- Vain noin kymmenisen prosenttia asiakkaista tietää mitä kalvollinen vaate tarkoittaa. Asia ei ole niin tiedostettu kuin sen soisi olevan. Kyllä ulkonäkö on tänä päivänä se kaikkein tärkein asia, varsinkin nuorilla asiakkailla. Seuraavaksi tulevat vasta ominaisuudet ja hinta, arvioi myymäläpäällikkö Jarmo Arminen Topsport Ideaparkista.
Käyttö ja peseminen vaikuttavat
Marja Rissasen mukaan peseminen voi heikentää ominaisuuksia. Kyse on aina siitä kuinka laadukas kalvo on alunperin.
- Periaatteessa pesun ei pitäisi siihen vaikuttaa mutta joillakin kalvoilla saattaa vedenpitävyys heikentyä. Samoin käyttö voi heikentää ominaisuuksia jos vaate on esimerkiksi polven kohdalta alttiina hankaukselle.
Vaatteiden ja kalvojen ympäristövaikutukset suuret
Nykyään maailman tekstiilituotanto on noin 75 miljoonaa tonnia vuodessa ja siitä noin puolet on raakaöljystä valmistettavia synteettisiä tekokuituja. Ulkoiluvaatteita valmistetaan siis periaatteessa samasta materiaalista kuin vaikkapa juomapullot. Ulkoiluvaatteita voidaan siksi hyvinkin tehdä kierrätysmateriaaleista ja jotkut valmistajat näin tekevätkin. Kuituominaisuuksiltaan kierrätetty on ihan yhtä hyvää tavaraa.
Sen sijaan takkien ja housujen jatkokierrätys ei käytännössä ole mahdollista, koska niissä käytetään niin paljon erilaisia materiaaleja.
- Ne eivät ole ongelmajätettä, mutta sekajätettä ne ovat. Valitettavasti, Rissanen sanoo.
Mutta ovatko tuotteet siis jo liiankin hyviä tavalliselle kuntoliikkujalle? Rissasen mielestä vähempikin riittäisi.
- Tavalliselle kuntoliikkujalle esimerkiksi riittäisi vaate, jonka vesipatsasarvo on 4000 millimetriä. Kaupassa näkee kuitenkin paljon vaikkapa 10 000 millimetrin patsasarvoja. Eli periaatteessa ne ovat aivan liian hyviä mutta ajatellaan, että mitä suurempi luku sen paremmin se myy ja hinta on tietysti korkeampi, Rissanen sanoo.
Vesipatsasarvo kertoo kuinka paljon kangas sietää vedenpainetta ennenkuin vesi alkaa tihkuta siitä läpi.
Vaatteet eivät vertailukelpoisia keskenään
Vaatekauppakierroksen päätteeksi voidaan todeta, että ulkoiluvaatteiden materiaalit eivät yleensä ole lainkaan vertailukelpoisia keskenään.
- Näin on, koska vaikka lapuissa lukee testaustuloksia on ne voitu tehdä eri menetelmillä. Tämän lisäksi asiaa sekoittaa se, että samassa vaatteessa on voitu käyttää useampaa materiaalia sekaisin.
Eli tekstiilialan asiantuntijakaan ei välttämättä aina voi kaupassa tietää mitkä vaatteen ominaisuudet ovat, Rissanen sanoo.
Tommi Ketola, Yle Asia
