Onko popbiisiä järkevää verrata romaaniin?
Popin kohdalla sisällön tulkinta on romaaneja tai elokuvia vaikeampaa. Popin ja rapin lyriikoita tulkitaan usein pinnallisesti. Kertojan fobiat ja vihat leimaavat helposti koko kappaletta ja sen esittäjää, mistä seuraa hylkimisreaktio.
Pop on joka paikassa. Syntymässä, seksissä, ruoanlaitossa, kuolemassa. Pop ei vaadi samanlaista tietoista läsnäoloa tai syventyvää suhtautumista kuin vaikka nyt sitten se romaani.
Ja miten se voisikaan? Popkappale kestää kolme minuuttia, kirjassa sivuja saattaa olla tuhat.
Jos pop toimii näin, onko popbiisejä silloin järkevää verrata romaaneihin tai ylipäänsä ”taiteeseen”?
Miksi tekijän erottaminen kertojasta tai teoksesta on niin vaikeaa?
”En itse haluaisi herätä jonakin aamuna siihen, että somessa on joku calloutannut mut, ja päivän sisään kuulla, että mun kirjat on vedetty pois. Ilman, että oltaisiin käyty keskustelua, viestitty, mietitty erilaisia vaihtoehtoja. Tässäkin näkyy, että popmusiikkiin suhtaudutaan eri tavalla”, toteaa Ruskeat tytöt -median perustaja Koko Hubara.
Miksi meille on ylipäätään niin tärkeää olla samaa mieltä kappaleiden kanssa? Eihän taiteessa siitä ole kyse.