Hyppää pääsisältöön

Jukka Rautasalo

Jukka Rautasalo, sello
Jukka Rautasalo, sello Kuva: Jussi Nahkuri rso jukka rautasalo, sello 2017

Jukka Rautasalo (s. 1966) kirjoittaa:
Olen muusikonurani aikana päässyt kokemaan lähietäisyydeltä monenlaisia muodonmuutoksia.
Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1985. Samana keväänä sain myös olla mukana, kun nuori muusikkokunta pyyhki pölyt vanhan musiikin yltä. Helsingin Kamarijousien Bach -viikko nosti Suomen periodimusisoinnin maailmankartalle ja henkilökohtaisesti koen musiikillisen maailmankuvani syntyneen tuon projektin myötä. Kiinnostukseni barokin musiikkia kohtaan sai minut sellistiopintojeni ohessa opettelemaan myös barokkisellon ja viola da gamban soittoa.
Halu kuulua vallitsevaa musiikkielämää kritisoivaan nuorten muusikoiden yhteisöön sai minut Kamariorkesteri Avantin vaikutuspiiriin, ja vuonna 1985 esiinnyin ensimmäisen kerran Avantin kokoonpanossa. Aikamme musiikista on sittemmin muodostunut minulle intohimo.
Opintoni sujuivat edellä mainituista kiinnostuksen kohteistani johtuen ristiriitaisissa merkeissä. Sain Sibelius-Akatemiassa monenlaista tärkeää oppia soittamisessa, orkesterinjohdossa ynnä musiikin yleistiedoissa, mutta opettajien ja oppilastoverien valtaosa ei voinut ymmärtää orastavia pyrkimyksiä barokkimusiikin uudenlaiseen esittämiseen. Myöskään Avantin ponnisteluita aikamme musiikin saamiseksi musiikkielämän valtavirtaan moni ei hyväksynyt.
Olin vuodet 1988-90 opiskelijavaihdossa Itä-Berliinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa. Sielläkin sain erinomaista opetusta sellonsoitossa, mutta käytin osan harjoitteluajastani diskanttigambaa soittaen. Vuoden 1989 maailmanpoliittinen murros, jonka polttopisteessä sattumalta olin, teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Toimin opiskeluajoista lähtien free lance -muusiikkona, ja 90-luvun puoliväliin asti laajenivat kontaktini kattamaan yhtyeitä myös Saksassa, Hollannissa ja Espanjassa. Jatkuva matkustaminen ja uusiin työkulttuureihin sopeutuminen alkoivat vähitellen vaatia ylivoimaisia ponnistuksia. Tämän lisäksi koin työni ulkomailla vähemmän merkitykselliseksi. Olin siellä keikkatyöläinen (ja ulkopuolinen) kaupallisessa klassisen musiikin koneistossa. Suomessa pystyin toteuttamaan projekteja, jotka mielestäni tuottivat kulttuurista lisäarvoa.
Alkuvuodesta 1996 lopetin tuon elämänvaiheen ja hain kolmannen soolosellistin tointa Radion sinfoniaorkesterissa. RSOn jäsenenä olen saanut kokea mm. Musiikkitalon valmistumisen vuonna 2011. Se on yksi Suomen taiteen merkittävimpiä edistysaskeleita ja on nostanut musiikkielämämme pysyvästi monta astetta korkeammalle tasolle.
Orkesterityöni ohessa olen tehnyt myös monenlaisia muita muusikon töitä. Olen soittanut paljon kamarimusiikkia mm. suomalaisilla musiikkijuhlilla. Erityinen kamarimusiikillinen intohimoni on gambayhtye eli consort.
Kapellimestarina olen työskennellyt lukuisten suomalaisten kaupunginorkesterien kanssa. Siinä funktiossa olin myös Suomalaisen barokkiorkesterin (silloinen Kuudennen kerroksen orkesteri) taiteellisena johtajana nelivuotiskauden 2001-2004.
Johtamiskeikkoihini liittyy usein myös solistin tehtävät. Erityisen mielelläni esitän Luigi Boccherinin konserttoja.
Olen tehnyt myös muutaman levyn. Johdan Kuudennen kerroksen orkesteria kahdella levyllä: ”The Classical Age in Finland” sisältää kaiken tunnetun suomalaisen orkesterimusiikin 1700-luvulta ja toisella levyllä on taltioituna Wolfgang Amadeus Mozartin serenadi ”Gran partita” puhaltimille ja kontrabassolle. Sellistinä olen levyttänyt Luigi Boccherinin sellosonaatteja.
Kirjoituksia musiikista löytyy blogistani: juginbloki.blogspot.fi

  • Alttoviulun soittaja (tutti)

    Koesoitto pidetään Helsingin Musiikkitalossa 28.–29.11.2019.

    Koesoitto pidetään Helsingin Musiikkitalossa 28.–29.11.2019.

  • "Beethoven kehittää jatkuvasti uusia tapoja rikkoa odotuksia"

    Hannu Lintu ja Stephen Hough haastattelussa.

    RSO:n kevätkausi päättyy Beethovenin pianokonserttojen kokonaisesitykseen 22.-23.5. Musiikkitalossa. Konsertit johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu ja solistina esiintyy Stephen Hough. Lotta Emanuelsson haastatteli Lintua ja Hough'ia ja kysyi mm. miten Beethoven uudisti konserton lajiperinnettä.