Hyppää pääsisältöön

Teemu Mäki nosti kissan pöydälle

Taiteilija Teemu Mäen tunnetuin teos on puolituntinen video, jota juuri kukaan ei ole nähnyt ja jonka esittäminen on kielletty.

Kuvataiteilija Teemu Mäki (1967) ei suosi taiteessaan helppoja aiheita. Mäki kuvailee taiteen olevan hänelle kokonaisvaltainen tapa harjoittaa filosofiaa.

Mäen taiteessa näkyy vahvasti hänen omat käsityksensä maailmasta ja ihmisestä, jotka eivät useinkaan ole kovin imartelevia taikka kauniita. Hänen teoksensa ovat käsitelleet mm. kulutusvimmaa, väkivaltaa ja kapitalismia. Mäki kuvailee itseään moraalirelativistiksi, ateistiksi ja sosialistiksi.

Mäellä on kolme lasta ja hän on kuvannut töissään myös perhettään ja parisuhdettaan. Haastattelussa hän toteaa taiteilijan pahimman vihollisen olevan häveliäisyyden.

Lapsena Mäki ei viihtynyt päivähoidossa eikä koulussa. Hän oli kuitenkin luokkansa priimus ja kirjoitti lukiosta kuuden laudaturin paperit. Hän kuvailee taiteilijaksi ryhtymisen tuntuneen ainoalta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lukion jälkeen Mäki aloitti opinnot Kuvataideakatemiassa.

Mäki tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 videoteoksellaan Sex and Death. Puolituntinen teos käsitteli väkivallan eri muotoja. Montaasi sisälsi kuuden sekunnin mittaisen kissantappokohtauksen. Teostaan varten Mäki hankki eläinsuojeluyhdistykseltä kissan ja kuvasi kun hän tappoi sen kirveellä. Lopuksi hän masturboi kuolleen kissan päälle. Eläintensuojelijat haastoivat Mäen oikeuteen ja teos alettiin tuntea julkisuudessa "kissantappovideona".

Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen. Hovioikeus tuomitsi Mäen sakkoihin eläinrääkkäyksestä, koska kissa ei ollut kuollut riittävän kivuttomasti. Vuonna 1994 Valtion taidemuseo osti kokelmiinsa Mäen teoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää myös kissantappokohtauksen.

Mäki toteaa kohun herättäneen kiinnostavaa keskustelua eettisyydestä. Hän itse ei tee eroa sillä, tapetaanko eläin ruuaksi vai taiteen vuoksi, sillä kummassakaan ei ole kyse välttämättömyydestä.

Mäki valmistui kuvataiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2005. Lokakuusta 2008 lähtien Mäki on toiminut kuvataiteiden professorina Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla.

Tietolaatikko

Teemu Mäen tuotantoon kuuluu mm. maalauksia, piirustuksia, veistoksia, valokuvia, videoita, tekstejä, installaatioita, koreografioita, musiikkia ja internet-teoksia.
Mäki on kirjoittanut kissantappokohua käsittelevän esseen nimeltä Kissa, joka on julkaistu hänen esseekokoelmassaan Näkyvä pimeys. Essee on luettavissa Mäen internetsivuilla.

Kommentit
  • Haapa klapisee ja sumu pitää ääntä Tiina Harpfin lastenkuunnelmissa

    Tiina Harpf jätti puumerkkinsä Lasten Radion seikkailuihin

    Mustan myllyn mestari ja Velhojuuri ovat esimerkkejä Yle Areenassa olevista lastentuotannoista, jotka Tiina Harpf ohjasi Yleisradiolle 1980-luvulla. Harpfin kuunnelmat klapisevat, helisevät, ja joskus niissä soi aimo annos hiljaisuutta. Juonenkäänteistä löytyy mustaa magiaa ja noitavainoja sekä seikkailunriemua. Päähenkilöitä johdattaa usein uteliaisuus.

  • Reino Paasilinna – kiisteltyjen ohjelmien toimittajasta Ylen kiistellyksi pääjohtajaksi

    Toimittaja Reino Paasilinnasta Ylen toimitusjohtajaksi.

    Reino Paasilinna (s. 1939) oli Yleisradion toimittaja ja myöhemmin myös pääjohtaja, jonka toimittamat ohjelmat synnyttivät keskustelua ja lehtiotsikoita. Ohjelmat olivat usein myös sellaisia, jotka eivät miellyttäneet Yleisradion johtoa. Artikkeliin on koottu joitakin esimerkkejä Reino Paasilinnan toimittamista ohjelmista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto