Hyppää pääsisältöön

Äiti on tyttären ikuinen harjoitusvastus

Naisen elämää, osa 3

Äidin merkitys tyttären elämässä on poikkeuksellisen vahva. Äitien ja tyttärien välinen suhde on täynnä ymmärrystä, toiveita, rakkautta ja huolenpitoa, mutta myös kiistoja, pettymyksiä ja valtataisteluja.

– Kaikki naiset ovat äitiensä tyttäriä niin hyvässä kuin pahassa, ja kantavat sisällään aiempien naispolvien kokemuksia, sanoo äiti-tytär-suhteesta kirjan kirjoittanut tiedetoimittaja ja tietokirjailija Tuula Vainikainen.

Elämän ensimmäinen ihmissuhde

”Ketään en ole elämässäni rakastanut, pelännyt tai vihannut yhtä paljon kuin äitiä, kenestäkään en ole samalla tavalla riippuvainen – olkoonkin että olen jo yli 40-vuotias.”

Suhde äitiin on jokaisen ihmisen elämän ensimmäinen ihmissuhde. Erityisen latautunut on äidin ja tyttären suhde, sillä äiti on tyttärelle naisen ja naisena elämisen malli.

Odotusarvo on, että äiti rakastaa ja huolehtii omistaan. Äitiin liittyy kuitenkin myös kipeitä ja vaikeita tunteita. Äiti usein hallitsee, asettaa odotuksia, arvostelee ja on näin ikuinen harjoitusvastustajamme.

YLE AkuuttiRaisiolainen tiedetoimittaja ja tietokirjailija Tuula Vainikainen on paneutunut tähän läheiseen ja monasti myös kivuliaaseen suhteeseen kirjassaan Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen. Ajatus kirjan tekemisestä lähti liikkeelle, kun Tuulan oma äiti kuoli yllättäen kuusi vuotta sitten.

– Siinä elämänvaiheessa minä tunsin tarvetta selvittää näitä asioita itselleni. Mistä äidin ja aikuisen tyttären suhteessa on kyse? Ja miksi se on niin vaikea joskus? Halusin ymmärtää, millainen ihminen äitini oli ja miksi meidän suhteemme oli sellainen kuin se oli – hyvässä ja pahassa.

Omien kokemusten lisäksi Tuula Vainikainen on koonnut kirjaansa neljänkymmenen muun naisen tuntemuksia.

– Tämä ei ole mikään tutkimus, vaan tämä on minun, aikuisen tyttären yritys ymmärtää, mistä äiti-tytär-suhteessa on kyse. Muut kirjaan tulleet kokemukset tulivat sitä kautta, että me naisethan terapoimme toisiamme jakamalla asioita ja keskustelemalla niistä.

Rakastiko äiti minua?

”Meillä on perusasiat hoidettu aina: vaatetta on ollut ja leipää pöydässä, vaikkei 60-luvulla juuri Flooraa kummempaa päällystä nähty. Siihen on ollut tyytyminen. Ja ettäkö joku suhde olisi pitänyt olla?”

Moni aikuisista tyttäristä kantaa mukanaan tuntemuksia siitä, miten vanhemmat eivät kuunnelleet, välittäneet, auttaneet, rohkaisseet tai lohduttaneet.

YLE Akuutti– Minusta on aina pidetty hyvää huolta ja minun elämäni on ollut hirveän tärkeää äidille ja isälle, sen tiedostan ihan hyvin. Minun oli kyllä tietyllä tavalla täytettävä oman äitini unelmia, koska hän ei saanut käydä koulua niin pitkälle kuin olisi halunnut. Minä tietysti koin sen vähän rasitteeksi, mutta totta kai se oli rakkautta ja välittämistä. Kaikesta tästä huolimatta minä jossakin vaiheessa ihan vakavissani mietin, että rakastiko äiti minua, Tuula Vainikainen muistelee.

– Keskusteluissani näiden kirjan muiden aikuisten tyttärien kanssa huomasin, että hirveän monet kysyvät omalla kohdallaan sitä samaa kysymystä, rakastiko äiti minua. Se on aika merkillistä ja oli kirjan kirjoittamisessa iso yllätys. Onko kyse siitä, että meidän kulttuurissamme ei ole lapsia pahemmin kiitetty?

– Me kyllä mittaamme rakkautta aika usein sellaisena kuin se nykyisin nähdään esimerkiksi amerikkalaisissa televisiosarjoissa eli hyvin ulospäin näkyvänä asiana. Ja sitten kun me taas mietimme omaa lapsuuttamme 1940- ja 1950-luvuilla, niin aika harva muistaa edes koskaan istuneensa äidin sylissä, Vainikainen kertoo.

Sukupolviemme äitiyttä

”Voinko koskaan olla aikuinen suhteessa äitiini? Miksi erimielisyystilanteissa tunnun taantuvan melkein uhmaikäisen tasolle?”

Monet äitiemme sukupolven naisista elivät nykyiseen verrattuna melko kovaa ja karua elämää sekä taloudellisesti että henkisesti. Hellyydestä ei useinkaan hempeilty. Lapsia kasvatettiin usein kovalla kädellä, käskyjen tai elämänohjeiden perusteluja ei yleensä tarjottu eikä niitä kysytty eikä kasvatuksen linjoista neuvoteltu. Rakkaus oli usein perusasioista huolehtimista: sitä että talossa oli lämmin ja pöydässä ruokaa.

YLE Akuutti– Se on ollut aika karua se pitäminen ja rakastaminen. Se on ollut sitä, että on tuotu ruokaa pöytään ja pidetty huolta ja järjestetty mahdollisuus kouluttautua ja oltu sitten salaa ylpeitä siitä, miten meidän tyttö on menestynyt, Tuula Vainikainen toteaa.

Äitiyden syvimmästä olemuksesta ei isoäitiemme tai äitiemme nuoruudessa välttämättä suuria sanoja vaihdettu. Monet äitiemme sukupolven naisista tulivat äidiksi kutakuinkin valmistautumattomina.

Meille nykypäivän äideille äitiys on useimmiten oma valinta ja sen ajoitus usein pitkälle harkittua. Äidiksi ryhdytään tietoisesti ja moni on siihen valmistautunut runsasta äitiyskirjallisuutta lukien ja synnytyssuunnitelmia laatien. Joskus tuntuu, että äitiydestä on tullut nykynaiselle elämää suurempi haaste, josta on suoriuduttava kunniallisesti ja täysin pistein, muuten reputtaa naisenelämän koulussa.

Äidiksi tuleminen ja sen odotus nostaa äidin ja tyttären suhteissa monet vanhat asiat päivänvaloon, ja moni tytär pohtii omaa äitisuhdettaan erityisesti raskaana ollessaan.

Minun äitini – naiseuden ja äitiyden monisärmäinen esikuva

”Vaikea sanoa mitä olen perinyt äidiltäni. Siivouspäivän ärtyneisyys lienee äidiltäni… nalkuttaminen hujan hajan jätetyistä vaatteista…”

Jokainen aika luo omat naiseuden ja äitiyden mallinsa eikä kukaan aloita naisena tai äitinä olemista tyhjästä. Jokaista meistä tyttäristä ohjaa tahtomattammekin oman äitimme tapa olla nainen tai äiti. Kun aikuiset tyttäret analysoivat omilta äideiltään perimiään äitiyden rakennuspuita, löytyy sekä positiivisia että negatiivisia asioita.

- Nainen koko elämänsä ajan ottaa jollain tavalla mittaa äidistään ja määrittelee, missä asioissa on samanlainen ja missä asioissa erilainen kuin äitinsä, Tuula Vainikainen sanoo.

YLE AkuuttiJoskus äidin antaman mallin ääriviivat ovat niin vahvoja, että niitä on vielä aikuisenakin mahdotonta kumittaa näkymättömiin. Äidin kanssa käy moni henkistä jaakobinpainia päättäessään olla siivoamatta perjantaina.

Äidiltämme perimillemme fyysisille ominaisuuksille on helppo nauraa, koska emme voi niille mitään. Äitiemme luonteenpiirteitä ja kasvatustapoja me tyttäret siirrämme itse äiteinä eteenpäin sekä tietoisesti että usein tahtomattammekin. Moni meistä äideistä myöntää senkin, ettei epämiellyttäviksi kokemiemme asioiden eteenpäin siirtämisen katkaisu ole välttämättä helppoa.

Entä sitten kun äitiä ei enää ole?

”Äiti oli minulle rakas, mutta nyt uskallan sanoa, etten toivoisi häntä takaisin. Minun on nyt aika olla itsenäinen aikuinen.”

Äidin kuolema on merkittävä virstanpylväs naisen elämässä – riippumatta äidin tai tyttären iästä. Kuoleman edessä irtipäästäminen on vaikeaa silloin, kun ollaan erityisen läheisiä, mutta myös silloin, kun suhde on ollut hyvin vaikea eikä erimielisyyksille ole löytynyt selvittämisen paikkaa tai yhteistä aikaa. Onnellinen on tytär, joka on osannut tehdä tilinsä selviksi äitinsä kanssa ajoissa.

Miksi äidin kuolema on vielä keski-ikäisellekin naiselle niin kova juttu? Mitä tyttärelle tapahtuu, kun äiti kuolee?

– Meidän asemamme muuttuu peruuttamattomasti sukupolvien ketjussa, koska olemme sen jälkeen jokainen tavallaan sukumme ensimmäisiä naisia. Ensimmäisinä elämän etulinjassa. Tuohon asemaan joutumiseen sisältyy väistämättä myös ajatus omasta kuolevaisuudestamme, Tuula Vainikainen vastaa.

– Kyllä ne äidit meidän elämässä ovat vielä kuolemansa jälkeenkin. Mutta on hyvä, jos on jotenkin sen suhteensa äitiin ratkaissut, että nämä asiat ovat niitä, jotka olen häneltä perinyt, ja näissä asioissa minulla on lupa tehdä toisin ja määritellä elämäni, kun nyt olen kuitenkin jo aikuinen.

Matkalla ymmärrykseen

”Äidin ikävä on omituinen asia. Vaikka itse koin pyrkineeni äidistä niin päättäväisesti eroon, on vielä viime vuosinakin tullut tilanteita, jolloin olisin halunnut olla se pieni tyttö, jota äiti olisi tullut lohduttamaan niin kuin lapsena sairastaessani.”

YLE Akuutti– Oman äitini kuolemasta on kuusi vuotta. Se matka, jonka minä hänen kanssaan kävin tätä kirjaakin kirjoittaessani, oli kipeä matka, mutta olen onnellinen, että sain sen tehtyä. Tämän matkan aikana olen saanut selitettyä itselleni joitain asioita ja väitän, että nyt ymmärrän, miksi äiti toimi tietyllä tavalla sellaisissa kohdissa, jotka olivat minulle vaikeita, Tuula Vainikainen kertoo ja jatkaa:

– Se kokemus, että ymmärtää, miksi toinen ei ehkä toiminut niin kuin minä olisin toivonut tai niin kuin olisi voinut ajatella, että olisi ollut hyvä, niin se on ymmärrettävissä, kun sitä kokonaisuutta katsoo. Jokainen tekee ja on tehnyt parhaansa omassa ajassaan ja niillä eväillä, mitä on ollut. Jos me nyt aletaan tuomitsemaan äitejämme niillä eväillä, joita meillä nyt on, niin me ollaan aika epäoikeudenmukaisia, koska ei heillä ole ollut samoja tietoja eikä mahdollisuuksia.

Se, että pohtii avoimin mielin, millainen äiti oli ja millainen minä olin ja miten me tulimme keskenään toimeen, voi paljastaa mielenkiintoisia asioita omasta elämästä, jotka vaikuttavat aika lailla nykypäivässäkin. Sillä me tyttäret olemme osaltamme helmiä äitiemme, isoäitiemme ja esiäitiemme muodostamassa ketjussa, ja tätä ketjua me vuorostamme jatkamme omilla tyttärillämme.

Jokainen aika luo omat naiseuden ja äitiyden mallinsa eikä kukaan aloita naisena tai äitinä olemista tyhjästä. Jokaista meistä tyttäristä ohjaa tahtomattammekin oman äitimme tapa olla nainen tai äiti.

- Minun mielestäni äitisuhdetta kannattaa miettiä, jos se vaivaa, sillä näitä asioita ei kannata raahata mukanaan vanhuuteen. Minussa äitini kuolema käynnisti ison prosessin, ja tuntuu, että kun nämä asiat on käynyt läpi, niin se oma reppu on kevyempi kantaa loppuelämän ajan, Vainikainen summaa.

Sitaatit kirjasta Tuula Vainikainen: Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen. WSOY 2009.

Haastateltava: TUULA VAINIKAINEN, tietokirjailija

Toimittaja: TIIA NURMILAAKSO

Naisen elämää -sarjan muut osat:

> osa 1: Pois elämän sovituskopista! 1.2.2011

> osa 2: Mistä on pienet tytöt tehty?
15.2.2011
> osa 4: Äidin ja naisen rooli, 15.3.2011
> osa 5: Ehkäisy, 29.3.2011
> osa 6: Nainen ja seksi, 12.4.2011
> osa 7: Vanha ja vireä nainen, 26.4.2011
> osa 8: Abortti, 10.5.2011

 

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 8.4.2016