Hyppää pääsisältöön

Capoeira

Brasilialainen tanssin, kamppailun, laulun ja musiikin yhdistävä capoeira on monisyinen laji. Opittavaa riittää perusaskeleesta huimiin akrobaattisiin taidonnäytteisiin ja portugalin kieleen. Fyysinen laji sopii harrastajien mukaan kuitenkin jokaiselle iästä tai sukupuolesta riippumatta.

"Capoeira on improvisaatiota tiettyjen sääntöjen vallitessa", kuvailee treenienvetäjä Janne Karjalainen Capoeira Força Natural -ryhmästä.

Satoja vuosia vanha taistelutanssi capoeira syntyi Afrikasta Brasiliaan tuotujen orjien keskuudessa. Uudesta lajista ei siis ole kyse, vaikka Pohjois-Suomen uutisten ankkuri oudon sanan kanssa aluksi takelteleekin.

Capoeira vie lajiin uppoutuvan nopeasti mennessään. Monelle harrastajalle kyse onkin enemmän elämäntavasta kuin pelkästä urheilusta. Capoeiran ytimen muodostavat liike, rytmikäs afrobrasilialainen musiikki ja tiivis yhteisö.

Liikkeiden ohella harjoituksissa opetellaan soittamaan musiikille tyypillisiä soittimia, kuten berimbauta, pandeiroa (tamburiini) ja reco-recoa (raspi). Moni aloittaa lisäksi portugalin opinnot, sillä laulujen ja usein myös opetuksen kielenä se on tärkeä osa lajia.

Capoeiraa pelataan rodassa eli piirissä, jonka muodostavat musiikkia soittava orkesteri bateria, sen soololaulaja sekä muista pelaajista koostuva kuoro. Pelissä akrobaattiset liikkeet sekä erilaiset potkut ja väistöt yhdistyvät tanssilliseen perusaskeleeseen gingaan. Jokaisella harrastajalla on oma, yksilöllinen tapansa liikkua, joka saa myös näkyä kunkin capoeristan liikkeessä.

Capoeira on jakautunut kahteen suuntaukseen - rauhallisempaan Capoeira de angolaan sekä nopeatempoisempaan Capoeira regionaliin. Molempia yhdistää capoeiran perusperiaate, jonka mukaan maahan kosketaan ainoastaan jaloilla, kämmenillä ja päällä.

"Capoeira on taidetta, musiikkia, kehon ilmaisua ja teatteria - se on kaikkea. Kun löytää capoeiran, tulee myös löytämään sisäisen taiteilijan itsestään", kiteyttää Capoeira Força Naturalin perustaja Glacio "mestre Siri" Neves.

Teksti: Ida Karimaa

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto