Hyppää pääsisältöön

Tuhlaajapoika ja Sokrates

Tuhlaajapoika-trilogian viimeisessä osassa päähenkilö istuu vuonna 1992 veneessään Oulun edustalla keitellen perunoita ja filosofoiden. 75 vuotta täyttävä Suomi oli syöksynyt ennennäkemättömään lamaan.

Markan arvo oli romahtanut 40 prosenttia. Mummonmökit ja muut kiinteistöt olivat jääneet panteiksi holtittomasti lainoja jakaneille pankeille.

Kansa tunsi poliitikkojen pettäneen ja valehdelleen päästäessään maan tähän tilaan. Konkurssiin menneet yritykset ajoivat ihmiset masennukseen ja itsemurhiin, perheet hajosivat ja avioerot yleistyivät. Suomi oli täydellisesti pysähdyksissä.

Oulu synkisteli, saksalainen sotalaiva vieraili kaupungissa. Radio kertoi Bosnian ja Serbian selkkauksesta ja presidentti Bushin hävittäjäkaupoista Saudi-Arabiaan. Poliitikot halusivat kaventaa presidentin valtaa uskaltamatta kuitenkaan tehdä sitä juuri ennen vaaleja. Puhuttiin Euroopan yhdentymisestä.

Tuhlaajapoika oli kerännyt ympärilleen kirjoja. Hän palasi Paavo Rintalan välityksellä heidän yhteisen nuoruutensa Raksilaan. Paavo Haavikon avulla hän kertasi, mitä Stalin oli tehnyt kulakeille.

Itsekseen venepakolainen pohtii, mitä tulisi tapahtumaan Suomelle. Ennen kuin poistui horisonttiin, hän muistaa, mitä Sokrates sanoi hallitsijan oikeuksista.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto