Hyppää pääsisältöön

Tuhlaajapoika ja Sokrates

Tuhlaajapoika-trilogian viimeisessä osassa päähenkilö istuu vuonna 1992 veneessään Oulun edustalla keitellen perunoita ja filosofoiden. 75 vuotta täyttävä Suomi oli syöksynyt ennennäkemättömään lamaan.

Markan arvo oli romahtanut 40 prosenttia. Mummonmökit ja muut kiinteistöt olivat jääneet panteiksi holtittomasti lainoja jakaneille pankeille.

Kansa tunsi poliitikkojen pettäneen ja valehdelleen päästäessään maan tähän tilaan. Konkurssiin menneet yritykset ajoivat ihmiset masennukseen ja itsemurhiin, perheet hajosivat ja avioerot yleistyivät. Suomi oli täydellisesti pysähdyksissä.

Oulu synkisteli, saksalainen sotalaiva vieraili kaupungissa. Radio kertoi Bosnian ja Serbian selkkauksesta ja presidentti Bushin hävittäjäkaupoista Saudi-Arabiaan. Poliitikot halusivat kaventaa presidentin valtaa uskaltamatta kuitenkaan tehdä sitä juuri ennen vaaleja. Puhuttiin Euroopan yhdentymisestä.

Tuhlaajapoika oli kerännyt ympärilleen kirjoja. Hän palasi Paavo Rintalan välityksellä heidän yhteisen nuoruutensa Raksilaan. Paavo Haavikon avulla hän kertasi, mitä Stalin oli tehnyt kulakeille.

Itsekseen venepakolainen pohtii, mitä tulisi tapahtumaan Suomelle. Ennen kuin poistui horisonttiin, hän muistaa, mitä Sokrates sanoi hallitsijan oikeuksista.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto