Hyppää pääsisältöön

Koivisto uskoo populistien ja presidentin pitävän pintansa

87-vuotias presidentti Mauno Koivisto muistelee Arto Nybergin haastattelussa kylmän sodan lientymistä ja uskoo presidentin aseman sekä populistiryhmien pitävän pintansa vastakin.

Syksyllä 1990 presidentti Koivisto isännöi George Bushin ja Mihail Gorbatšovin tapaamista Helsingissä. Koivisto kertoo pitkään uskoneensa, että Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu olisi pysyvä tila ja voisi johtaa vielä siihenastista pahempiin seurauksiin. Hän kertoo olleensa myönteisesti yllättynyt, että asioita alettiin sovitella ja hirvittävät asevarustelut saatiin sopimusten piiriin.

Mielipidettä Nato-jäsenyyteen kysyttäessä Koivisto vastaa pilke silmäkulmassa, että kyllä monet sitä ovat varmaan harkinneet, mutta hän itse ei ole osallistunut näihin harkintoihin.

Tulossa olleiden eduskuntavaalien tiimoilta Koivisto arveli, että populistiset ryhmät - joilla ei ole mitään selvään tulevaisuuden kuvaa, mutta jotka vastustavat vähän sitä sun tätä - näyttelevät todennäköisesti jatkossakin avainosaa.

Kaksi perättäistä kautta presidenttinä istunut Mauno Koivisto pitää hyvänä, että keskustelu presidentin valtaoikeuksista jatkuu ja että parlamentaarisen periaate on perustuslaissa tuotu nykyisin paremmin esille. Koivisto uskoo, että presidentillä tulee jatkossakin olemaan rooli, vaikka presidentin ja eduskunnan välinen vallanjako onkin veteen piirretty viiva. Hän pitäisi outona, jos eduskunta panisi virattomaksi kansan valitseman presidentin.

EU:n yhteiseen valuuttaan integroitumisen Koivisto näkee välttämättömänä tapahtumana. Hänen mukaansa oman rahan kanssa oli aina paineita jotenkin päin. Isossa joukossa koneistot jauhavat hitaasti, mutta rahaliitto antaa silti Koiviston mukaan taloudellista ja muutakin turvaa.

Vuonna 1956 väitelleellä Koivistolla oli toukokuussa 2011 edessä riemutohtoriksi promovointi. Riemutohtorin arvonimen voi saada henkilö, jonka väitöksestä on kulunut 50 vuotta. Koivisto kehui nimityksen virkistäneen valtavasti. Tosin häntä mietitytti, millainen rasitus tulee olla riemutohtori ja osallistua "niihin geimeihin".

Mauno Koiviston koulunkäynnin oli aikoinaan katkaissut sota, mutta kun hän parikymppisenä ryhtyi suorittamaan keskikoulun tutkintoa, alkoi opiskelu viehättää. Akateemisesta tutkimustyöstä Koivisto siirtyi pankkimaailmaan ja 1960-luvulla poliittiselle uralle.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto