Hyppää pääsisältöön

Hiljentymällä irti oravanpyörästä

Osaatko rentoutua ja rauhoittaa mielesi arjen hälinästä ja olla läsnä? Voimaa ja mielenrauhaa voi ammentaa sisältään joka päivä, eikä siihen tarvita erikoisia rituaaleja, hankalia asentoja tai mantrojen opettelua.

Tietolaatikko

Hiljentymistä voidaan toteuttaa myös retriiteissä. Retriitti (< ransk. retrait ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Retriitit tulivat länsimaissa muotiin 1900-luvun loppupuolella. (Wikipedia).

Meditaatiosta, downsiftaamisesta ja joogasta haetaan apua nykyajan kiireiseen elämänrytmiin ja hälinään. Rauha saattaa kuitenkin löytyä jo yksinkertaisesta hiljentymisestä.

Hiljentymisestä saattaa tulla mieleen jotain uskontoon tai joogaan liittyvää, mutta kyse ei ole rituaaleista tai yliluonnollisista olotiloista. Näin vakuuttavat itsetuntemusta opettavat Lauri Siirala ja Iina Pennanen, jotka ovat itse löytäneet hiljentymisen avulla mielenrauhan ja tarkoituksen elämälleen.

Pennanen toteaa käyttävänsä mietiskelyn sijasta sanaa hiljentyminen, koska se on yksinkertaisempi ja kuvaavampi sana. Hiljentyessä rationaalinen ja analyyttinen mieli hiljenee ja ihminen pysähtyy kokonaisvaltaisesti.

"Arkihälinä tai ajatukset eivät aina rauhoitu. Ei edes vaikka haluaisi - toisaalta kaikki eivät edes halua tai uskalla pysähtyä itsensä ääreen. Moni huomaa käyvänsä ylikierroksilla vasta sitten, kun kriisi tai suuri elämänmuutos osuu kohdalle." Ohjelmassa pohditaan voisiko oravanpyörän pysäyttää jo ennen kuin seinä nousee vastaan.

Lauri Siiralan elämä muuttui, kun hän vuonna 1979 tutustui meditaatioon - se johti siihen, että oravanpyörä pysähtyi ja alkoi tutustuminen omaan sisimpään. Iina Pennanen puolestaan lähti itsetuntemuksen ja hiljentymisen tielle vuonna 1990 - biologian opinnot saivat jäädä, kun elämä alkoi suuntautua uusille urille. Nykyään he opastavat muita hiljentymään - tosin valitettavan usein me pysähdymme vasta silloin, kun on pakko.

Teksti: Heidi Sommar

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto