Hyppää pääsisältöön

Työt, tulot ja optiot

Vuosituhannen vaihde oli Suomessa ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Rikastuminen johtui optiomiljoonista.

Optiomiljoonat aiheuttivat myös toisen suuren muutoksen yritysmaailmassa. Johdon ja henkilöstön tulojen suhteet, se kuinka moninkertaiset toimitusjohtajan tulot ovat työntekijän tuloihin verrattuna, muuttuivat nekin hämmästyttävästi:

”Mulla ovat tulot olleet tasaisesti samalla viivalla koko ajan, mutta johtaja on mennyt ihan hirvittäviin summiin. Tämä on kyllä ihan uutta, että se näin suuri ero on.” ”Tämä vetää ihan sanattomaksi”, sanovat työntekijät vertaillessaan omaa tulokehitystään yrityksen toimitusjohtajan tuloihin.

Johtajan tulot nousivat yhtäkkiä monikymmenkertaisiksi työntekijän tuloihin verrattuna. Huippu oli vuonna 2000, jolloin Nokian Jorma Ollilan tulot – optiovoittojen ansiosta – olivat yli 2400-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna.

Ykkösdokumentin ”Työt, tulot ja optiot” perustana on toimittaja Timo-Erkki Heinon ja taustatoimittaja Pia Virtasen ainutlaatuinen selvitys, jossa seurattiin työntekijän ja toimitusjohtajien verotettavien tulojen kehitystä useiden vuosikymmenien ajan viidessä yrityksessä: Fortumissa, Konecranesissa, Nokiassa, Nordeassa ja UPM:ssä.

Suurissa pörssiyhtiöissä johdon ja työntekijän tulojen suhteet pysyivät suhteellisen vakaina 1960-luvulta lähtien monet vuosikymmenet. Toimitusjohtajan tulot olivat keskimäärin 300 000 nykyeuroa, 14-kertaiset työntekijän tuloihin verrattuna. Tämä muuttui ratkaisevasti 1990-luvun puolivälissä.

Investointipankkiiri Yrjö Kopra selittää 1990-luvun puolivälin mullistusta sillä, että ulkomaalaiset sijoittajat tulivat suomalaisyhtiöiden omistajiksi:

”Omistajalähtöisten kannustusjärjestelmien kysyntä nousi ihan eri asteelle, kun ulkomaalaiset omistajat tulivat kuvaan mukaan”.

Historiantutkija Markku Kuisma tarkastelee tilannetta laajemmin lähtökohtanaan toisen maailmansodan jälkeinen tilanne, jolloin Neuvostoliiton vaikutusvalta kaikkialla oli vahva. Länsimaissa oli pakko ottaa paljon vahvemmin huomioon palkansaajat ja työväenliike. Siksi suitsittiin äärimmäisyysilmiöitä, esimerkiksi suuria palkkaeroja.

”Koko maailma mullistui 1990-luvulla. Neuvostoliitto ja koko reaalisosialismin leiri murtui. Se oli tärkeä ja hyvä asia maailmalle monessa suhteessa, mutta se myös avasi portit tällaiselle esteettömälle turbokapitalismille”, sanoo Kuisma.

Teksti: Timo-Erkki Heino

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto