Hyppää pääsisältöön

Kauhistuttava karvahattu! Martti Innasen vaiheita

Kansan makua alati äimistelevä Martti Huuhaa Innanen ihastutti ja vihastutti 1960-luvulta alkaen. Vuonna 2001 Josper Knutas teki miehestä 70-vuotisjuhlaohjelman, jossa Huuhaa-setä kertaa hirmuisia muistojaan.

Poliisin poika vietti lapsuutensa Helsingin Kalliossa ja Ullanlinnassa. Mieleen jäivät mm. järkyttävät kohtaamiset "rasvanahkaisen proletariaatin kanssa" yleisessä saunassa.

Oppikoulunsa Innanen kävi Norssissa, "koulujen kuninkaassa". Siellä hän löysi itsestään parodisen tekstinikkarin ja jazzmiehen. Hän opetteli kitaransoiton ja johti lopulta omaa bändiään kymmenen vuotta.

Kirjoittajana ja esiintyjänä hän pääsi esiin Yleisradioon tekemillään jännityshupailuilla "Seikkailu viitakossa" ja "Kostajan käsi ei vapise". Hän tarjosi viidakkosankarinsa Joe Smithin tarinoita myös levy-yhtiölle, mutta päätyi levyttämään inhoamiaan tangoja irvailevan iskelmän "Elsa, kohtalon lapsi" vuonna 1967.

Sitä seurasi joukko muita hittejä, joissa satirisoitiin iskelmäkliseitä ja suomalaista tuohikulttuuria. Levyjen kansissa Innasen ilmoitettiin "esittävän" kappaleitaan, ei laulavan niitä.

1970-luvulla suosio laantui, ja Innanen alkoi henkensä pitimiksi kirjoitella miestenlehtiin liioitellun roiseja seksitarinoita. Vuosikymmenen lopulla levytysurakin jatkui pitkän tauon jälkeen.

Pari albumia julkaistuaan Innanen lopetti kuitenkin keikkailun vuonna 1985. Vanha materiaali - niin musiikki kuin Innasen luennat - ovat myöhemmin käyneet kaupaksi cd-painoksina. 1990-luvulla hän myös pakinoi paikallisradioissa ja Radiomafiassa.

Jo 1970-luvulla Innanen oli kuitenkin löytänyt uuden taiteenlajin. Naivisti Håkan Brunbergin töiden innoittamana hän alkoi maalata hupaisia teoksia, joiden aihepiirit muistuttivat aiempia parodisia tuotoksia. Ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti vuonna 1976 ja kohosi sittemmin kansainvälisesti tunnustetuksi suomalaiseksi naivistiksi.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto