Heinäsirkat ovat suorasiipisten lahkoon kuuluvia pitkäjalkaisia hyönteisiä. Takaraajoina on voimakkaat hyppyjalat. Tuntosarvet ovat ruumista selvästi lyhyemmät.
Heinäsirkat viestivät toisilleen sirittämällä. Sirittävä ääni syntyy, kun heinäsirkka hankaa takajalkojaan siipien reunoihin. Suomessa on tavattu 16 heinäsirkkalajia, joista kolme on uhanalaisia. Aho- ja nurmiheinäsirkat ovat yleisiä lähes koko maassa. Vihreänsävyisen nurmiheinäsirkan voi tunnistaa lyhyistä, 1-3 sekuntia kestävistä sirityssarjoista.
Heinäsirkkojen ravinnoksi kelpaavat monenlaiset kasvit, esimerkiksi heinät ja voikukat. Ne elävät avoimilla aurinkoisilla paikoilla niityillä, tienpientareilla ja metsien hakkuuaukoilla, paikoilla missä ravintoa on saatavilla.
Heinäsirkalla on epätäydellinen muodonvaihdos
Heinäsirkalla on vähittäinen muodonvaihdos, jonka vaiheet ovat muna, toukka eli nymfi ja aikuinen. Kotelovaihe siis puuttuu kokonaan. Heinäsirkan toukka luo nahkansa useita kertoja ja muuttuu näin vähitellen aikuiseksi. Toukka muistuttaa paljon aikuista heinäsirkkaa, mutta siltä puuttuvat ainakin siivet ja toimivat sukuelimet.
Heinäsirkkoihin kuuluvat kulkusirkat muodostavat ajoittain suuria, jopa miljoonien yksilöiden parvia, jotka saattavat laajalta alueelta tuhota tyystin kasvillisuuden, esimerkiksi viljelykset. Suomessa kulkusirkkoja ei ole.


Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu