Hyppää pääsisältöön

Isä on tärkeä kaikissa elämänvaiheissa

Isä on tärkeä kaikissa elämänvaiheissa. Kuva: stock.xchng

Tärkeintä isyydessä kuitenkin on lapsi ja hänen hyvinvointinsa.

Isät yrittävät useimmiten parhaansa ja välittävät lapsistaan, mutta joskus lapsen kasvaessa unohtuu, kuinka tärkeä isä onkaan lapselle.

Helsingin NMKY:n kehitysjohtaja Ari Inkinen sanoo, että isä-keskustelu painottuu pikkulapsivaiheeseen, mutta ei se isyys siihen lopu.

- Koululaiset tarvitsevat, murkku-ikäiset tarvitsevat ja vielä aikuisetkin lapset tarvitsevat isiään, toteaa Inkinen.

Isän kanssa touhuamisen ei tarvitse olla rahaa vievää laatuaikaa vaan yhteistä arjen puuhastelua. Tiskikonetta voidaan täyttää, tehdä pikku remonttia, liikuntaa ja seikkailua voidaan harrastaa yhdessä, olipa lapsi sitten tyttö tai poika.

- Aikaa pitäisi viettää yhdessä. Se on lapselle tärkeää ja se lisää lasten hyvinvointia, toteaa Inkinen, ja heittää pallon myös isoisille:

-Isoisät ovat johtavassa asemassa!Toivoisin, että he kannustaisivat poikiaan viettämään aikaa perheensä ja lastensa kanssa.

Myös työelämän toivoisi tukevan perhekeskeisyyttä. Isät, jotka viettävät aikaa lastensa kanssa, ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä ja myös terveempiä ja onnellisempia.

-Työhyvinvointitoimintaakin voisi järjestää siten, että lapset ovat mukana. Jossain yrityksessä on sählykerho isille ja lapsille - ja vain lapset saavat tehdä maaleja.


Ari Inkinen
oli Tiina Lundbergin vieraana Perheen ajassa, kuuntele juttu.

Isät hoitovapaalle

Perhevapaiden uudelleenjärjestämisellä haetaan sitä, että isät jäisivät kotiin entistä useammin pitämään huolta jälkikasvustaan ja luomaan sidettä, joka kestää koko elämän ajan.

Kolmikymppiset isät Henri Karlsson ja Sebastian Forss ovat jääneet kotiin hoitamaan nyt 1-vuotiaita tyttäriään. Näiden isien mielestä kiire ja oravanpyörässä juokseminen on turhaa, ja tärkeintä on olla läheisten kanssa - viettää tavallista kiireetöntä aikaa lapsen kasvua ja kehitystä seuraten.

- Kotonaolossa viehättää leppoisa elo, se kun tuntuu että kaikkialla muualla on niin kiire, toteavat isät.

Hoitovapaalle jääminen oli molemmille selvää.

- Halusin nähdä lapsen elämää alusta asti ja olin päättänyt, että ainakin puoli vuotta olisin jossain vaiheessa kotona, kertoo Henri Karlsson.

Vaikka elämä kotona on leppoisaa, on päivärytmi silti tarkasti aikataulutettu ruoka-aikojen, unien ja ulkoilujen mukaan.

- Kuvitelma oli, että hoitovapaalla tekee vaikka mitä - mutta kyllä sohva kutsuu isääkin siinä vaiheessa kun lapsi käy nukkumaan, niin tiivistä ja totaalista yhteisolo on, toteaa Sebastian Forss.

Rankinta kotielämässä on isien mielestä - yllätys yllätys - kotityöt:

- Ei ne pyykit sinne koneeseen itsestään mene, eikä ruoka itsestään valmistu. Arvostus kotiäitejä kohtaan on kasvanut kun pyykkiä tulee ja vellit lentää, kertoo Henri Karlsson.

Sebastian on samoilla linjoilla:

Lapsen lähdettyä liikeelle on täytynyt oppia syleilemään kaaosta ja elämään sen kanssa.
- Lapsen lähdettyä liikeelle on täytynyt oppia syleilemään kaaosta ja elämään sen kanssa.

Parasta puolestaan on se, kun saa yhteyden lapseen:

- On hienoa seurata lapsen kehitystä ja kasvua kun hän oppii asioita. Mieltä lämmittävää on myös huomata, että isä on lapselle tärkeä – kun tulee pipi huudetaan isiä, toteavat helsinkiläiset isät.

Erityisesti isät haluavat antaa tyttärilleen aikaa:

- Joillain perheillä on vähän yhteistä aikaa kun viedään lapsi aamulla tarhaan ja ollaan illalla vain muutama tunti yhdessä. Lapsuus on niin lyhyt ja se menee niin nopeasti ohitse. On hyvä pysähtyä hetkeksi ja karsia turhat asiat pois. Se tuntuu hyvältä, summaavat miehet.

Tiina Lundberg tapasi Sebastian Forssin ja Henri Karlssonin Brahen leikkipuistossa.

Perheen aika kuullaan YLE Puheen Päiväntasaajassa joka torstai klo 14 jälkeen.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.