Hyppää pääsisältöön

Verovapaa vyöhyke: käsikirjoitus

21.3.2011 TV1 klo 20:00

MOT: Verovapaa vyöhyke

toimittaja Timo-Erkki Heino


MOT-tunnus

Toimittaja Heino puhuu eduskuntatalon portailla: ”Ehkä varoitus katsojille on paikallaan. Tässä ohjelmassa on paljon lukuja ja numeroita, mutta – vanhan sanonnan mukaan – jos pää ei niitä kestä, niin lompsan on ainakin kestettävä. ”

(Kuvaan ilmestyvät alv-prosentit: vaatevero 23 %, solmiovero 23 %, silmälasivero 23 %, parturivero 9 %, pesulavero 23 %, kenkävero 23 %.)

Otsikko: Verovapaa vyöhyke
(Kuva: Eduskuntatalo)

Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas MOT:n haastattelussa: Verotuksessa oikeudenmukaisuus tarkoittaa ensinnäkin sitä, että samalla tulotasolla olevien ihmisten pitäisi maksaa yhtä paljon veroja, ja toisekseen tarkoittaa sitä, että tulojen noustessa verojen pitäisi nousta vähintään samassa suhteessa. ”

(Kuva: eduskuntatalon siivousta aikaisin aamulla)


Juonto: Parinkymmenen vuoden kuluessa veropolitiikka ja verotus on muuttunut erittäin paljon.  Vuonna 1990 Sanoma-konsernin suuromistajalla Aatos Erkolla oli verotettavia tuloja 372 000 nykyeuroa, mistä hän maksoi veroja 74 prosenttia. Vuonna 2009 tuloja oli 16,7 miljoonaa, veroprosentti 28.

Grafiikka 1: Aatos Erkon tulojen ja veroprosentin kehitys 1990-2009 (Lähde: Verohallinto)




Juonto: Vuonna 1990 silloisella Yhdyspankin varatoimitusjohtajalla Björn Wahlroosilla oli tuloja 263 000 nykyeuroa, veroprosentti 58. Vuonna 2009 tuloja oli 6,9 miljoonaa, veroprosentti 31.

Grafiikka 2: Björn Wahlroosin tulojen ja veroprosentin kehitys 1990-2009 (Lähde: Verohallinto)




Sitaatti ruudussa:
”…verojen alentaminen on aina oikeaa talouspolitiikkaa.” - konsernijohtaja Björn Wahlroos


Juonto: Verotuksen kehittämistä selvitti alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama työryhmä. Se jätti loppuraporttinsa joulun alla.

Kysymys Hetemäelle: ”Millä tavalla verotuksen oikeudenmukaisuus näkyy nyt tässä sinun johtamassasi verotuksen kehittämistyöryhmän työssä?

Verotuksen kehittämistyöryhmän puheenjohtaja Martti Hetemäki MOT:n haastattelussa: ”No, varmasti parillakin tavalla. Ensinnäkin se, että vois ajatella näin, että, oikeudenmukaista verotusta on sellainen verotus, joka tasaa tuloeroja, mutta ei tasaa niitä tuloeroja kasvun ja työllisyyden kustannuksella niin, että se vaarantaisi tulevien eläkkeiden ja julkisten palvelujen rahoituksen.”


Juonto: Verotyöryhmän varapuheenjohtaja oli vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas.

Kysymys Niskakankaalle: ”Miksi hyvätuloisten pitäisi maksaa suhteellisesti enemmän veroja kuin pienituloisten?”


Niskakangas: ”Hyvätuloisten pitäisi maksaa enemmän veroja siitä syystä, että heillä on parempi veronmaksukyky. Veronmaksukykyisyys-periaate on verotuksen ykkösperiaate eli verot pitäisi ottaa niiltä, joilla on kyky kantaa se verorasitus. ”


(Kuva: Tavaratalon somistusta aikaisin aamulla)


Juonto: Kun puhumme veroista, niin useimmiten puhumme – ja valitamme - tuloveroa ja sen progressiivisuutta. Valtion progressiivisen ansiotuloveron osuus kaikista veroista on kuitenkin nykyään jo hyvin pieni, vuonna 2009 enää vain 7 %.


Suurin erä veroista ovat arvonlisävero eli alv, ja muut välilliset verot. Niitä on kaikista yhteiskunnan keräämistä veroista ja maksuista noin 30 %. Tämä suurin vero jää meiltä usein huomaamatta.



(Kuva tavaratalosta, haastatteluja kassalla)


Toimittaja Heino: ”Kuinka paljon juuri nyt maksoit veroja?”


Asiakas 1: ”Ei aavistustakaan.”

Asiakas 2: ”Veroja?”

Asiakas 3: ”En tiedä.”

Asiakas 4: ”Veroja? Mistä?”

Toimittaja: ”Ostoksista.”

Asiakas 4: ” Ostoksista – en kyllä tiedä.”

Asiakas 5: ”23 prosenttia alv:ia.”

Asiakas 6: ”Liikaa, aivan liikaa.”

(Kuva: Perhe aamuaskareissaan. Kuvaan ilmestyvät alv-prosentit: sähkövero 23 %, autovero 23 %, nuohousvero 23 %, tapettivero 23 %, sohvavero 23 %, tyynyvero23 %, televisiovero 23 %, tv-maksuvero 9 %, koiranruokavero 13 %, vesivero 23 %, jätevesivero 23 %.)


Juonto: Välittömiä veroja, esimerkiksi kunnallisveroa ja valtion tuloveroja, maksamme vain silloin kun saamme tuloja. Välillisiä veroja maksamme joka päivä.

Kysymys: ”Onko välilliset verot vähän huomaamattomia?”

Niskakangas: ”Kyllä mä luulisin, että ne on jossain määrin huomaamattomampia kuin muut verot. Eli se henkilö, joka menee kaupan kassalle, niin se ei välttämättä ajattele sitä veron määrää siinä, vaan se ajattelee sitä omenan hintaa tai maitopurkin hintaa ja silloin se voidaan ottaa huolimattomammin. ”

Kysymys: ”Onko näillä välillisten verojen huomaamattomuudella, niin onko tällä merkitystä siihen, missä mitassa niitä käytetään tai siihen, missä mitassa niiden osuutta halutaan nostaa?”


Niskakangas: ”Tuo ei välttämättä ole millään tavalla tutkittu asia, että onko tällä tavalla olemassa. Mä itse voisin nyt kansalaisena kuvitella, että sillä vähän olisi tämmöisiä ominaisuuksia.”


(Kuva: Perhe aamuaskareissaan. Kuvaan ilmestyvät alv-prosentit: maustevero 13 %, kahvivero 13 %, keitinvero 23 %, sähkövero 23 %, pöytävero 23 %, tuolivero 23 %, rasvavero 13 %, mehuvero 13 %, leipävero 13 %, jogurttivero 13 % , vitamiinivero 13 %.)


Juonto: Valtion ansiotulovero ja osin kunnallisverokin ovat progressiivisia: suurituloiset maksavat niitä suhteellisesti enemmän kuin pienituloiset. Välilliset verot ovat regressiivisiä: pienituloiset maksavat niitä suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset.

Niskakangas: ”Se on täysin selvää, että pienituloinen maksaa suhteellisesti enemmän välillisiä veroja, koska hän kuluttaa suuremman osan tuloistaan. Hyvin suurituloiset säästää enemmän suhteessa ja siitä syystä suurituloiset maksavat suhteessa vähemmän, toki euromääräisesti enemmän, mutta suhteessa vähemmän. Tämä on niin kuin kiistaton seikka. Tämä on useissa tutkimuksissa voitu todeta.”


Juonto: Tuorein tutkimus välillisten verojen vaikutuksesta tulonjakoon perustuu vuoden 2006 kotitaloustiedusteluun.


Kotitalouksien suurituloisin kymmenesosa maksoi bruttotuloistaan välillisiä veroja vain noin kahdeksan prosenttia. Keskituloisilla osuus oli 13 ja pienituloisimmalla kymmenyksellä 17 prosenttia, eli kaksinkertaisesti suurituloisiin verrattuna.

Grafiikka 3: Välillisten verojen osuus bruttotuloista (Lähde: Jäntin selvitys verotyöryhmälle.)


Juonto: Siirtyminen työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen merkitsee verotuksen progressiivisuuden vähentämistä.


Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti MOT:n haastattelussa: ”Jos ylläpidetään tasapainotettua budjettia ja alennetaan tuloveroja, niin sitten on joitain muita veroja pakko nostaa, ja joku ne maksaa. Toinen tapa ilmaista tämä sama asia on, että me siirretään tätä julkisen sektorin varainnostoa rikkailta köyhille eli me siirretään tätä verorasitusta tulonjaon yläpäästä tulonjaon alapäähän.”


Juonto: Veroluetteloista voi lukea aika yllättäviäkin tulotietoja. Vuonna 2009 verotettavia ansiotuloja saivat esimerkiksi joensuulainen autokauppias Yrjö Laakkonen, pohjanmaalainen autokauppias Ari Rinta-Jouppi ja turkulaissijoittaja Raimo Puolimatka pari- kolmekymmentätuhatta euroa, jopa alle tuhat.


Pääomatulot olivat aivan eri luokkaa.

Miljoonatuloista veroprosentti oli kaikilla 28. Tähän samaan 28:n veroprosenttiin palkansaaja pääsi noin 34 000 euron vuosituloilla.

(Kuva: Yrjö Laakkosen verotettava ansiotulo: 38 965:- €, verotettava pääomatulo: 1,6 milj.; Ari Rinta-Joupin verotettava ansiotulo: 22 318:- €; verotettava pääomatulo: 2,3 milj. €; Raimo Puolimatkan verotettava ansiotulo: 992:- €, verotettava pääomatulo: 1,2 milj. €. Kaikkien veroprosentti 28.)

Grafiikka 4: Yrjö Laakkosen, Ari Rinta-Joupin ja Raimo Puolimatkan ansio- ja pääomatulot (Lähde: Verohallinto)



Sitaatti ruudussa: ”On syntynyt työn ja pääoman uusristiriita, nimittäin työn ja pääoman verotuksen ristiriita.” - Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö.


Kysymys kadulla Helsingin Hakaniemessä:

Toimittaja Heino: ”Kuinka tarkasti mietit, otatko tulosi pääomatulona vai ansiotulona?”


Vastaaja 1: ”Kyl se perustyöläisen se on se ansiotulo vaan, ei sen kummempaa.”

Vastaaja 2: ”No, ei mun tarvitse miettiä, kun mä en saa mitään muuta kuin ansiotuloa.”

Vastaaja 3: ”Jaa, meikäläisellä ei ole paljon mahdollisuuksia ottaa niitä pääomatuloja.”

Vastaaja 4: ”No, ei ole mitään miettimistä. Mulla ei ole mahdollisuuksia tavallisena palkansaajana pääomatuloiksi niitä muuttaa millään, oli veroprosentti mikä hyvänsä.”

(Kuva: Sijoitusmessut-tapahtuman näyttelyrakenteiden pystyttämistä)


Juonto: Suomalaisessa verojärjestelmässä ansiotuloja ja pääomatuloja verotetaan eri tavalla. Ansiotuloja verotetaan progressiivisesti. Pääomatuloja, esimerkiksi osinkoja, verotetaan tasaveroprosentilla, joka on nyt 28. Pääomatulojen verotuksessa on myös saajalle täysin verovapaita tuloja.

Niskakangas: ”Listaamattomasta yhtiöstä saatu osinkotulo on Suomessa verovapaata tuloa tietyin edellytyksin 90 000 euroon saakka, jolle ei ole mitään perusteita ja jollaista ei ole missään muussa maassa.”


Juonto: Pörssin ulkopuolisten ns. listaamattomien yhtiöiden osinkojen verovapaudesta päätti Vanhasen hallitus vuonna 2004.


Viime vuonna näiden saajalle verovapaiden osinkojen yhteissumma oli lähes 1,8 miljardia euroa, ja niitä nosti runsaat 400 000 suomalaista. Kuitenkin vain muutama tuhat yrittäjää sai suuria, kymmenientuhansien eurojen verovapaita osinkoja.

Niskakangas: ”Tämä tietysti on oikeudenmukaisuusongelma siitä syystä, että samankokoista ansiotuloa saava henkilö maksaa huomattavan korkeita veroja. Periaatteessa samalla tulotasolla olevien henkilöiden pitäisi maksaa samaa veroa eli siinä on selvä oikeudenmukaisuusongelma.”


Juonto: Suuri osa yrittäjistä joutuu toimimaan taloudellisesti hyvin haastavissa oloissa. Täysi 90 000 euron verovapaa osinko edellyttää yrityksessä miljoonan euron nettovarallisuutta. Tämä on pienyrityksissä harvinaista.

Niskakangas: ”Se on vain unelma. Jos me katsotaan hyvin pienet yrittäjät, siis kukkakauppiaat tai parturit, niin se suuri massahan [pienyrittäjiä]on siellä. Eivät he saa näitä verovapaita osinkoja kuin ehkä pikkuriikkisen.”


Juonto: Pääomatuloverotuksessa puhutaan kaksinkertaisesta verotuksesta. Yritys maksaa tuloksestaan ensin veron ja sitten osingot. Pienyrityksissä tämä vero on ainakin lyhyellä tähtäimellä omistajan puolesta maksettua veroa. Suuremmissa yrityksissä tilanne on toisenlainen.


Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki : ”Jos otetaan kansainvälinen yritys, niin se vero kohtaantuu helposti tällaisille liikkumattomille tuotannontekijöille, joita on tyypillisesti työvoima. Eli silloin se yritysvero menee työntekijän maksettavaksi. Tai sitten jos ei se siirry, niin sitten ne investoinnit menevät jonnekin muuhun maahan.”


Kysymys: ”Verotus menee työntekijän maksettavaksi’ tarkoittaa pienempiä palkkoja?”

Hetemäki : ”Tai sitten, jos, jos, jos se ei siirry, niin sitten sitä investointia ei tule tänne, vaan se menee jonnekin muualle. Tämä on nyt hyvin karkea kuvaus. Sitten, jos otetaan tällainen vaikka listaamaton yritys, niin se ei itsessään ole kansainvälinen yritys, joka voisi sijoittaa jonnekin muihin maihin, niin silloin se [yritysvero] menee helposti sen yrittäjän ja sen yrityksen omistajan maksettavaksi.”


Juonto: Verovapaita osinkoja voivat nostaa listaamattomien yhtiöiden omistaja-johtajat sekä esimerkiksi asianajaja-, lääkäri - ja konsulttiyhtiöiden työntekijä-osakkaat. Tulojen muuntaminen ansiotulosta pääomatuloksi on erittäin kannattavaa ja on lisännyt verosuunnittelua.

Jäntti: ”Veroilla kuitenkin rahoitetaan yhteisesti sovittuja hyviä asioita ja nyt yhteiskunta, joka osin kerää varoja näiden yhteisten asioiden rahoittamiseksi, mutta osin rakentaa vahvat kannustimet verojärjestelmään pyrkiä alentamaan omia verojaan sellaisen tulonmuunnon kautta, toimii epäviisaasti ja omia tavoitteitaan vastaan.


Kysymys: ”Jos joillakuilla meistä on mahdollisuus saada kokonaan verovapaita tuloja tai sitten mahdollisuus saada tuloja joista veroprosentti on selvästi pienempi, niin mitä tämä tarkoittaa meidän muiden verojen maksun kannalta?


Jäntti: ”Tässä käy niin kuin minun historian opettaja lukiossa totesi, että vaikka julkisuudessa on tapana ihailla veronkiertäjiä, niin käytännössä se merkitsee, että pekkaa kohti tulee sitten enemmän maksettavaa niille, jotka veroja maksavat.”

(Kuva: Perheen isä matkalla töihin bussilla ja metrolla. Kuvaan ilmestyvät alv-prosentit: bussivero 9 %, vaatevero 23 %, laukkuvero 23 %, hansikasvero 23 %, pipovero 23 %, metrovero 9 %.)

(Kuva: Eduskuntatalon siivousta aikaisin aamulla)


Sitaatti ruudussa: ”…uudistuksessa nimenomaan eriytetään pääomatulot ansiotuloista… Ero ansiotulon verotukseen on suuri…” - valtiovarainministeri Iiro Viinanen eduskunnassa 2.10.1992.


Juonto: Vuonna 1992 Ahon hallitus päätti eriytetystä tuloverotuksesta, pääoma- ja ansiotulojen erilaisesta verotuksesta. Tämä päätös on vaikuttanut keskeisesti kaikkein suurituloisimpien verotukseen.

Jäntti: ”Olennainen kysymys on se, että miten koko julkisen sektorin varojen noston pitäisi suhteutua ihmisten veronmaksukykyyn. Mun näkemys on se, että koko verojärjestelmän tulee olla progressiivinen. Se on ollut keskeinen verotuksen periaate pitkään.


Juonto: Kun tulot nousevat, niin veroprosentti nousee. Näin käy suurimmalle osalle suomalaisia. Progressio jatkuu niin, että noin 200 000 euron keskimääräisillä bruttotuloilla, pääoma- ja ansiotulot molemmat mukaan luettuina, veroprosentti on keskimäärin noin 35.


Verokäyrä voisi nousta esimerkiksi näin, jos verotus jatkuisi progressiivisena myös täällä kaikkein suurituloisimmalla tulohuipulla. Mutta progressio ei jatku. Yksittäisissä tapauksissa veroprosentti vielä nousee, mutta keskimääräinen veroprosentti ei enää nouse, vaan laskee.


Kaikkein suurituloisimmat, miljoonatuloiset suomalaiset maksavat veroja keskimäärin noin 29 % eli saman verran kuin ne suomalaiset, joiden keskimääräinen tulo on noin 45 000euroa vuodessa.

Grafiikka 5: Keskimääräinen veroaste keskimääräisistä bruttotuloista (Lähde: Tilastokeskus)




Pääomatulojen lievä tasavero aiheuttaa sen, että suomalaisessa verojärjestelmässä verotus ei tulohuipulla ole enää progressiivista.

Jäntti: ”Tämä on niin kuin tehtyjen päätösten suora, looginen seuraus. Näin käy kun on valittu eriytetty verojärjestelmä, jolloin varsinkin niin kuin hyvillä, korkealla tulotasolla maksetaan paljon vähemmän veroja kuin aiemmin, joka sekin rajusti vähentää verotuksen tulontasaustavoitteita. Seuraukset on nähtävissä nyt sillä tavalla, että eriarvoisuus on kasvanut erittäin nopeasti, ja on nyt suurin piirtein samalla tasolla kuin mitä se oli 1970-luvun alussa, jolloin se oli historiallisen korkealla tasolla. Me tässä suhteessa ollaan annettu tuloerojen kasvaa erittäin nopeasti ja me ollaan käytännössä siis vauhditettu tuloerojen kasvua veropolitiikalla.”

Niskakangas: ”Nämä kaikkein suurimmat tulot on sitten osinkotuloja, joskus myyntivoittoja, mutta viime aikoina eniten osinkotuloja, ja siltä osin se tietenkin on väärin. Eli tämä täytyy korjata tämä ongelma, että meillä kaikkein suurituloisimmat maksaa selvästi vähemmän veroa kuin ne, jotka saavat suurehkoja ansiotuloja.”

Kysymys: ”Millä tavalla tämä on korjattavissa?”

Niskakangas: ”Osinkoverotusta kiristämällä olennaisesti.”


Juonto: Verotuksen kehittämistyöryhmä esitti osinkojen verotukseen muutoksia, jotka poistaisivat verovapaat osingot eli osinkoverotuksen saavutetut edut.

Hetemäki : ”Kokonaan verovapaat, osingon saajalle verovapaat osingot ehdotettaisiin poistettavaksi. ”

Kysymys. ”Tuleeko tämä ehdotus menemään läpi?”

Hetemäki : ”No, se ei ole minun, tuota päätettävissä. Se riippuu siitä, että miten meidän päättäjämme sitten aikoinaan päättävät.”

Niskakangas: ”Meillä on neljä järjestöä, jotka lobbaavat hyvin voimakkaasti osinkoverotusta. Ne ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Keskuskauppakamari, Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto, eli näiden edustajat tulevat systemaattisesti tästä ensi vappuun asti, jolloin hallitusneuvotteluja käydään, olemaan yhteydessä ja pyytämään edullisempaa osinkoverotusta kuin mitä Hetemäen työryhmä esittää.”

Kysymys: ”Mitä tälle heidän pyynnölleen käy?”

Niskakangas: ”No se, se on erittäin vaikea ennustaa, että missä määrin poliitikot taipuvat sitten näihin pyyntöihin ja kuinka kovaa painetta heihin, heitä kohtaan pystytään esittämään. En oikein niin kuin täsmällistä ennustetta menisi sanomaan tällä hetkellä.”


(Kuva: Perhe ilta-askareissaan. Kuvaan ilmestyvät alv-prosentit: tossuvero 23 %, pallovero 23 %, juomavero 13 %, lämpövero 23 %, kirjavero 9 %, soitinvero 23 %, aurinkolasivero 23 %, lehtivero 23 %.)



Juonto: Varallisuusveron poistamiseksi varakkaat ja heidän edustajansa lobbasivat poliittisia päättäjiä vuosikymmeniä. Jo vuonna 1986 Teollisuuden keskusliitto, Elinkeinoelämänkeskusliiton edeltäjä, lähetti hallituksen budjettineuvotteluihin ”hyvä veli”- kirjeen, jossa esitettiin varallisuusveron poistamista.

Grafiikka 6: Teollisuuden keskusliiton Kari Kairamon ja Timo Relanderin kirje hallituksen budjettineuvottelijoille 29.8.1986 alleviivattuna: ”Varallisuusverotus (ellei voida poistaa kokonaan)”


Grafiikka 7: Valtiovarainministeriön tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio 12/ 2002 alleviivattuna: ”varallisuusverosta luovuttaisiin… varallisuusveron korvaaminen kiinteistöveron korotuksella”.



Juonto: Vuonna 2002 valtiovarainministeriön silloinen verotyöryhmä esitti varallisuusverosta luopumista ja sen korvaamista kiinteistöveron korotuksella. Varallisuusveron tuotto oli runsaat sata miljoonaa vuodessa. Sen poisti Vanhasen hallitus vuonna 2005.

Niskakangas: ”No siinä haluttiin sitten, että se vähäinen tuotto, mitä siinä oli, noin sata miljoonaa euroa silloin, että se korvattaisiin jollakin, ja luonteva tapa oli kiinteistövero, koska kiinteistövero oli Suomessa siihen aikaan varsinkin hyvinkin lievää.”


Juonto: Kiinteistöveroa korotettiin vuonna 2010 ja verotuksen kehittämistyöryhmä esitti kiinteistöveron korottamista edelleen.


Varallisuusveron ja kiinteistöveron tulonjakovaikutukset ovat hyvin erilaiset. Suurituloisin 10 % kotitalouksista maksoi melkein koko varallisuusveron. Kiinteistöverossa näin ei ole. Omakotiasukkaiden kiinteistövero, josta vertailukelpoinen tilastoaineiston on saatavissa, jakaantuu varsin tasaisesti kaikille tulotasoille pienituloisimpiin saakka.

Grafiikka 8: Varallisuusveron jakautuminen 2005 (Lähde: Tilastokeskus)



Grafiikka 9: Omakotitalojen kiinteistöveron jakautuminen 2005 (Lähde: Tilastokeskus)



Niskakangas: ”Aivan selvää on se, että varallisuusveroa maksavat vain varakkaat ja kiinteistöveroa maksavat kaikki. Toki tässä näkyy tietysti se, että suurituloiset maksavat enemmän kiinteistöveroa kuin pienituloisemmat, mutta eihän se tietenkään se progressio ole lähimainkaan samantasoinen kuin sitten täällä varallisuusverotuksessa aikanaan oli.”

Sitaatti ruudussa: ”Ei ole kohtuutonta, että rikkaat maksavat suuremman kuin suhteellisen osuuden tuloistaan julkisten menojen rahoittamiseksi." - Adam Smith: Kansojen varallisuus, 1776


Juonto: Esimerkiksi pientä palkkatuloa saavien verotusta on viime vuosina kevennetty kasvattamalla kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä.

Toisaalta: varallisuusveron poistaminen, pääomatulon lievä tasavero, verovapaat osingot, verotuksen painopisteen siirtäminen välilliseen verotukseen – näistä yksittäisistä päätöksistä näyttää muodostuvan selkeä veropoliittinen linja.

Jäntti: ”Suomessa tehty veropolitiikka on selvästi siirtänyt julkisen sektorin rahoitusta suurituloisilta pieni- ja keskituloisille. Tässä suhteessa Suomessa on harjoitettu politiikkaa, joka on suosinut suurituloisia, ja tätä politiikkaa on harjoitettu aika pitkään.”


Juonto: Vuoden 1989 ns. suuressa verouudistuksessa veropolitiikasta päätettiin kokonaisuutena. Sen jälkeen verotusta on muutettu pala palalta.

Jäntti: ”Meillä on ollut pidemmän aikaa taipumus Suomessa ulkoistaa vaikeat asiat virkamiehille, tehdä arvovalinnoista teknisiä valintoja, tai olla olevinaan kuin nämä arvovalinnat olisi teknisiä. ”


Juonto: Veropolitiikassa on ennen muuta kysymys arvoista. Verotus on ehdottomasti kaikkein tärkein ja vaikuttavin väline, millä yhteiskunnassa toteutetaan – tai ei toteuteta - tulonjakoa, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta.

Niskakangas: ”Ennen muuta poliittisten päättäjien on sitten päätettävä, että mikä on se verotuksen progression kokonaisuus, minkä tasoiset tuloerot halutaan suomalaiseen yhteiskuntaan.”

Jäntti : ”Tällaiset kuin tulontasaustavoitteet, jotka on täysin olennaisia kysymyksiä päätettäessä siitä, mitä verotetaan, niin niillä on taipumusta poliittisessa keskustelussa jäädä täysin taka-alalle. Päinvastoin annetaan ymmärtää, että verotuksessa on kysymys pelkästään teknisistä valinnoista, ei suinkaan arvovalinnoista. Kuitenkin koko verotuksen rakennetta pohdittaessa, eikä itse asiassa vain verotuksen, vaan verotuksen, tulonsiirron ja julkisten palvelujen kokonaisuutta pohdittaessa, niin millään muulla ei ole niin tärkeätä osuutta kokonaisuuden painopisteiden valinnoissa kuin nimenomaan arvoilla. Jos ei poliitikot puhu arvoista, niin kuka sitten?”


Toimittaja Heino eduskuntatalon portailla: Jos pää ei kestänyt ohjelman lukuja ja numeroita, niin sen voi katsoa uudestaan Ylen Areenassa ja sitten Ylen Elävässä arkistossa. Jos lompsa ei kestänyt, niin sitä voi käydä kysymässä eduskunnasta.


LOPPU

  • MOT:n toimittaja ei syyllistynyt kunnianloukkaukseen Patria-tapauksessa

    ”Vahvat perusteet pitää totena.”

    Helsingin syyttäjänvirasto on tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä MOT:n toimittajaa Magnus Berglundia vastaan. Berglundia on poliisitutkinnassa kuultu epäiltynä törkeästä kunnianloukkauksesta liittyen MOT:n Totuus Patriasta (2008) ja Totuus Patriasta 2 -ohjelmiin (2012).

  • EU-parlamentin työryhmä selvittää meppien kulukorvaukset

    Mepeille 50 000 € vuodessa ilman valvontaa

    Euroopan parlamentin puhemies on koonnut työryhmän selvittämään euroedustajien vuosittaisen 50 000 euron suuruisen potin käyttöä. Työryhmän on määrä saada selvitys valmiiksi lokakuuhun mennessä.

  • Operaattorin ei tarvitse paljastaa liittymän omistajaa

    Tekijänoikeuskarhujen lähettäjille tappio.

    Markkinaoikeuden tuoreen päätöksen mukaan teleoperaattorin ei tarvinnut paljastaa elokuvaa netissä jakaneen henkilön yhteystietoja. Markkinaoikeuden linjauksen jälkeen elokuvan tekijänoikeuksien omistajien on jatkossa aiempaa vaikeampaa tavoittaa tekijänoikeuksien loukkaamisesta epäiltyjä henkilöitä.