Valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Mies joka haluaa rakentaa jokapäiväisestä harmaudesta ja tylsyydestä draamaa.
Tietolaatikko
Osia kuvamateriaalista on jouduttu leikkaamaan tekijänoikeudellisista syistä
Jokaisella kuvattavalla on raja, jonka takana hän haluaa kuvaajan pysyvän. Valokuvaaja Stefan Bremer haluaa päästä mahdollisimman lähelle tätä rajaa. Kuvien kautta hän haluaa sukeltaa kuvattavan naamion taakse, nähdä oikean persoonan ja surumielisyyden.
— Silloin on hyvä raja kun tulee tavallaan nyrkki silmään, Stefan Bremer kertoo kuvaustilanteesta.
Aluksi Bremer kuvasi kaupunkimaisemaa lintuperspektiivistä. Hän halusi tarjota katsojalleen hiljaisia hetkiä ja esteettisiä elämyksiä, mutta vähitellen kaipaus toiminnallisiin kuviin heräsi. Henkilökuvaukseen siirtyessä Bremer kertoo olleensa todella ennakkoluuloinen, mutta pikku hiljaa hänen oli vain annettava periksi niille.
Muista kuvataiteilijoista poikkeavaksi Bremerin tekee hänen tapansa tuoda taide lähelle ihmistä. Hän on esitellyt teoksiaan katukuvassa ja tavallisissa arkisissa paikoissa, kuten metroasemalla. Hän haluaa nähdä minkälaisen reaktion se herättää katsojassaan.
Henkilökuvissa Bremeriä kiehtoo harmaus ja tylsyys. Hänen mukaansa henkinen keski-ikä alkaa jo leikkikoulussa. Bremer kuvaa keski-ikää kuolemaksi kasvojen takana, joka on ennen kaikkea asenne.
Teksti: Heidi Tetri
