Heidi Sommar
Yle
Kun elämä satuttaa, yhä useampi turvautuu psyykenlääkkeisiin. Ovatko vaihtoehtoiset hoitomenetelmät jääneet pillerihuumassa huomiotta? Määritelläänkö elämään kuuluvat normaalit alamäet nykyään lääkittäviksi sairauksiksi?
Psyykenlääkkeiden käyttämisestä on tullut yleistä ja yleisesti hyväksyttyä. Niillä voidaan hoitaa masennusta, mielialan heilahteluja, paniikkihäiriötä, ahdistusta, ja univaikeuksia. Kritiikkiä herättävät lääkkeiden sivuvaikutukset, riippuvuusongelmat ja yksipuolinen hoito.
Sari Lähteenmäki hakeutui lääkärille voimakkaan sosiaalisten tilanteiden pelon ja jännittämisen takia. Sari alkoi syödä rauhoittavia lääkkeitä, jotka auttoivat kyllä oireisiin, mutta aiheuttivat pitkään käytettyinä riippuvuutta.
Valokuvaaja Outi Broux kärsi sietämättömästä väsymyksestä. Aluksi epäiltiin burn outia, mutta myöhemmin todettiin, että Outi kärsii masennuksesta. Outi sai lääkkeet, mutta elämänlaatu ei niistä parantunut: onnellisen olon olotila katosi kokonaan ja hän eli kuin tasapaksussa tuubissa. Myöhemmin selvisi, etteivät Outin oireet liittyneetkään masennukseen vaan kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Farmasian tohtori, psykologi Marianne Enäkoski korostaa, että psyykelääkkeet eivät paranna vaivaa, mutta ne auttavat kestämään oireita ja antavat mahdollisesti voimia lähteä hakemaan ongelman todellista syytä.
Ohjelmassa nousee esiin kysymys siitä tutkitaanko ihmisiä tarpeeksi, selvitetäänkö psyykkisten ongelmien taustoja, vai tarjotaanko vain lääkkeitä hoitoresurssien puuttuessa. Korvataanko lääkkeillä se inhimillinen hoito, jota mielenterveyspotilaat oikeasti tarvitsisivat?
Lääkehoidolle on usein vaihtoehtoja, mutta potilas jää helposti yksin etsiessään vaihtoehtoista apua. Masentunut yksinhuoltaja ei tarvitsisi välttämättä masennuslääkkeitä vaan vertaistukea, työpaikkakiusattu tilanteensa selvittämistä ja sosiaalisista peloista kärsivä rohkaisua pelottavien tilanteiden kohtaamiseen vähitellen.
Teksti: Heidi Sommar & Inhimillisen tekijän toimitus
