Hyppää pääsisältöön

Lääkepurkin varjossa

Kun elämä satuttaa, yhä useampi turvautuu psyykenlääkkeisiin. Ovatko vaihtoehtoiset hoitomenetelmät jääneet pillerihuumassa huomiotta? Määritelläänkö elämään kuuluvat normaalit alamäet nykyään lääkittäviksi sairauksiksi?

Psyykenlääkkeiden käyttämisestä on tullut yleistä ja yleisesti hyväksyttyä. Niillä voidaan hoitaa masennusta, mielialan heilahteluja, paniikkihäiriötä, ahdistusta, ja univaikeuksia. Kritiikkiä herättävät lääkkeiden sivuvaikutukset, riippuvuusongelmat ja yksipuolinen hoito.

Sari Lähteenmäki hakeutui lääkärille voimakkaan sosiaalisten tilanteiden pelon ja jännittämisen takia. Sari alkoi syödä rauhoittavia lääkkeitä, jotka auttoivat kyllä oireisiin, mutta aiheuttivat pitkään käytettyinä riippuvuutta.

Valokuvaaja Outi Broux kärsi sietämättömästä väsymyksestä. Aluksi epäiltiin burn outia, mutta myöhemmin todettiin, että Outi kärsii masennuksesta. Outi sai lääkkeet, mutta elämänlaatu ei niistä parantunut: onnellisen olon olotila katosi kokonaan ja hän eli kuin tasapaksussa tuubissa. Myöhemmin selvisi, etteivät Outin oireet liittyneetkään masennukseen vaan kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Farmasian tohtori, psykologi Marianne Enäkoski korostaa, että psyykelääkkeet eivät paranna vaivaa, mutta ne auttavat kestämään oireita ja antavat mahdollisesti voimia lähteä hakemaan ongelman todellista syytä.

Ohjelmassa nousee esiin kysymys siitä tutkitaanko ihmisiä tarpeeksi, selvitetäänkö psyykkisten ongelmien taustoja, vai tarjotaanko vain lääkkeitä hoitoresurssien puuttuessa. Korvataanko lääkkeillä se inhimillinen hoito, jota mielenterveyspotilaat oikeasti tarvitsisivat?

Lääkehoidolle on usein vaihtoehtoja, mutta potilas jää helposti yksin etsiessään vaihtoehtoista apua. Masentunut yksinhuoltaja ei tarvitsisi välttämättä masennuslääkkeitä vaan vertaistukea, työpaikkakiusattu tilanteensa selvittämistä ja sosiaalisista peloista kärsivä rohkaisua pelottavien tilanteiden kohtaamiseen vähitellen.

Teksti: Heidi Sommar & Inhimillisen tekijän toimitus

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto