Hyppää pääsisältöön

Ars 83:ssa taide näkyi, tuntui, soi ja raha haisi

Ars 83 -näyttelyä hallitsivat käsitetaide, tilataide, arte povera ja minimalismi. Uusi videotaide nosti päätään ja myös lapsille oli oma osastonsa. Sponsorirahan näkyvyys oli monille karvas pala.

Ars 83:n taiteilijoita

Ars 83 järjestettiin Helsingissä Ateneumin taidemuseossa 13.10.1983 – 15.1.1984. Suuren suosionsa vuoksi näyttely sai kuukauden jatkoajan.

Näyttelyn taiteilijoita olivat mm. Magdalena Abakanowicz, Abramoviã / Ulay, Vito Acconci, Alice Aycock, Georg Baselitz, Bernd & Hilla Becher, Joseph Beuys, Jonathan Borofsky, Bård Breivik, Daniel Buren, Alain Charlonnai, Sandro Chia, Francesco Clemente, Tony Cragg, Jan Håfström, Donald Judd, On Kawara, Ellsworth Kelly, Anselm Kiefer, Per Kirkeby, Bernad Kirschenbaum, Joseph Kosuth, Jannis Kounellis, Olle Kåks, Wolfgang Laib, Sol LeWitt, Richard Long, Markus Lüpertz, David Mach, Agnes Martin, Mario Merz, Nam June Paik, Mimmo Paladino, A.R. Penck, Susan Rothenberg, Ulrich Rückriem, Richard Serra, James Turrell, Richard Tuttle, Cy Twombly, Robert Ashley, Dara Birnbaum, Gilbert & George, Joan Jonas, Martha Rosler, Michael Smith, Lawrence Weiner ja Bill Viola.

Ars 83 esitteli poikkeuksellisen laajasti aikansa nykytaidetta. Se houkutteli pelkän katsomisen sijaan näkemään, koskemaan ja kuuntelemaan. Esimerkiksi lapsille suunnatussa näyttelyosiossa ranskalaisen Alain Charlonnainin Soiva hiljaisuus -tilateos, kutsui luomaan äänimaisemia puu- ja jousirakenteita kevyesti koskien tai kovakouraisesti runnoen.

Näyttelyn tunnuksena oli mainosjulisteissakin kuvattu italialaisen Mario Merzin lasista, metallista, neonputkista ja risuista koottu monumentaalinen iglu-teos. Näyttelyä esittelevä filosofian maisteri Jaakko Lintinen kertoo teoksen olevan kunnianosoitus ihmiskunnan levottomalle paimentolaisuudelle. Taidekriitikko J. O. Mallander näkee modernin maailman nykytaiteilijatkin paimentolaisina, jotka matkaavat rakentamaan teoksensa näyttelyyn. Opettaja taas kertoo koululaisille iglun tarjoamasta suojapaikasta taivaankannen alla. Ateneumin sisäänkäynnin luona Jonathan Borofskyn Vasaroivat miehet toivat lasten mieleen Kalevalan suomalaiskansalliset tarut ja Seppo Ilmarisen.

Ars 83 houkuttikin ihmisiä puhumaan nykytaiteesta ja tekemään teoksista omia tulkintojaan. Kysymyksiin, mitä nykytaide on, vyöryi vastaukseksi Jannis Kounelliksen lautakasoja, David Machin pulloja ja Richard Longin muinaisista riiteistä muistuttavia kiviä.

Moni taiteilija tuli Helsinkiin varta vasten rakentamaan työnsä Arsia varten. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Bernad Kirschenbaum suunnitteli 11-osaisen Helsinki Arc -teoksensa nimenomaan Ateneumin edustalle. Osa teoksista eli vain Ars 83:n ajan. Suoraan tilaan tehtäviä teoksia kannusti luomaan Ateneumin tuleva remontti. Näyttelyn jälkeen koko rakennus suljettiin perusteellisen remontin vuoksi liki vuosikymmeneksi.

Suomen Taideakatemian lisäksi Ars 83 -näyttelyä oli pystyttämässä ja rahoittamassa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki. SKOPin voimakas näkyminen spsonsorina nosti keskustelua siitä, missä määrin raha saattaa ohjata taidetta. Kulttuuriraportti-ohjelmassa napautetaan sivulauseessa SKOPin tätä ennen sponsoroineen mm. yhtä purjevenettä ja jääkiekkomaajoukkuetta. Vaikka pankki jakoi sponsorirahaa aluliisti, kritisoitiin sen myös saavan mainospaikan puoli-ilmaiseksi. Ars 83 kun löi kaikki siihenastiset kävijäennätykset.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Lue lisää:

Ars-näyttelyt herättivät suomalaiset nykytaiteeseen

Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta. Elävän arkiston koosteeseen on kerätty aineistoa kaikista kahdeksasta aikaisemmasta Ars-näyttelystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto