Hyppää pääsisältöön

Vadelmaveneellä kansankotisatamaan

Nauraminen on ihanaa. KOM-teatterin uutuus, Miika Nousiaisen samannimisestä romaanista sovitettu Vadelmavenepakolainen antaa siihen erinomaisen tilaisuuden. KOMin lavalla nähdään ilakoivasti näytelty ja älykäs komedia.

Juho Milonoff on Mikko Virtanen. Kuva Laura Malmivaara.Arn-Henrik Blomqvistin ohjaaman ja sovittaman esityksen huumori nousee Nousiaisen kirjan briljantin yksinkertaisesta perusasetelmasta. Päähenkilö on alemmuudentuntoinen suomalainen mies, Mikko Virtanen, joka haluaa palavasti tulla ruotsalaiseksi. Tätä teemaa varioimalla tarina kulkee juoheasti alusta, Thaimaan ruotsalaisten kansoittamilta hiekkarannoilta, parituntisen hullunmyllyn loppuun saakka.

Ohjaaja Blomqvistilla on läheinen suhde aiheeseen: onnekas suomenruotsalainen on käsiohjelman mukaan ”saanut puhuttua itselleen oikean ruotsalaisen vaimon.”

Mikko Virtanen on sisäistänyt sosiaalidemokraattisen kansankodin ihanteet paremmin kuin aidot ruotsalaiset. Hänen kotialttarillaan patsastelevat niin Olof Palme, Pekka Töpöhäntä, Bernadotten kruunupäät kuin Abbakin. Postilaatikosta tipahtaa Svenska Dagbladet, yllä on Filippa K:n neule, lasissa Skåne Akvavit. Ruotsissa vaan kaikki on paremmin. Hankala sitä on kiistää – varsinkaan, kun huomaa istuvansa katsomossa yllään Acnea ja Tiger of Swedeniä...

Tarinan iso käänne syntyy, kun Mikko tapaa tukholmalaisessa baarissa masentuneen ruotsalaisen, itsemurhaa hautovan Mikael Anderssonin. Miesten toiveet kohtaavat, ja niin Mikon päättäväisten silmien eteen avautuu kammottava – mutta silti ruotsalaiseen tyyliin yhdessä neuvoteltu ja lämminhenkinen – mahdollisuus jatkaa elämäänsä ihka oikeana göteborgilaisena Mikaelina. Mikko-Mikael saa osansa ruotsalaisesta työpaikkademokratiasta, naapurien yhteisöllisyydestä, lempeästä ja rakentavasta vanhemmuudesta. Ah!

Juho Milonoff ja Eeva Soivio tanssivat, Niko Saarela laulaa. Kuva Laura Malmivaara.Komedia ei onnistu ilman ketteriä, rytmitajuisia näyttelijöitä. KOMissa päähenkilöä näyttelee Juho Milonoff, muissa rooleissa ahertavat Niko Saarela ja Eeva Soivio. Milonoff on huiman hauska tarmokkaana kansallisuustransu-Virtasena, ja Saarela sekä Soivio loistavat monissa hilpeissä hahmoissaan. Yksi herkullisimmista hetkistä syntyy, kun Virtanen siteeraa Bo Kaspers Orkesterin hellää hittiä ”Undantag”. Niko Saarela tanssii taustalla pehmeän eläytyvästi, ja katsomo vääntelehtii naurusta.

Vadelmavenepakolainen on myyty loppuun tältä keväältä, nyt myydään kuulemma jo loppuvuoden lisäesityksiä. Kannattaa pitää kiirettä jos haluaa liput. Hyvällä naurulla tuntuu olevan kysyntää.

 


KOM-teatteri: Vadelmavenepakolainen. Alkuteos Miika Nousiainen. Sovitus ja ohjaus Arn-Henrik Blomqvist, lavastus Kaisa Rasila, puvut Riitta-Maria Vehman, valot Kari Vehkonen: Rooleissa Juho Milonoff, Niko Saarela ja Eeva Soivio.

 

Penkkitaiteilija

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri