Hyppää pääsisältöön

Kuuntele minua - ohjelmaa viittomakielellä

Millaista on käydä koulua viittomakiellä? Entäpä miten kuuro pärjää työelämässä? Kuinka kuurosokea kommunikoi muiden kanssa?

Tietolaatikko

Kaikki leikkeet ovat kaksikielisiä, ohjelmaa on helppo seurata niin suomeksi kuin viittomakielelläkin.

Ensimmäisessä leikkeessä tutustutaan kuurojen ja viittomakieltä käyttävien arkeen ja työhön.

Kuuro Boris Kankkonen kertoo, kuinka hän lähti peruskoulun jälkeen opiskelemaan leipuriksi Ruotsiin. Kaksivuotisessa koulutuksessa hän oli ainoa kuuro, eikä hänelle ollut tarjolla viittomakielentulkkia.

Opintonsa Kankkonen sai suoritettua lukemalla huulilta sekä katsomalla muiden opiskelijoiden muistiinpanoja. Myöhemmin hän suoritti vielä vuoden kestävän korkeamman tutkinnon, jolloin hänestä tuli leipurimestari.

Toisessa leikkeessä on keskustelua kuurojen teatterista. Ohjelmasta selviää, minkälaista on alkuperäisrunous ja kuurojen musiikki.

Kolmannessa leikkeessä selviää, millaista on elämä kuurosokeana. Miten kuurosokea pystyy kommunikoimaan ympäristönsä kanssa? Vuonna 1980 Suomessa oli n. 360 kuurosokeaa. Joukko ei ole iso, mutta jokainen heistä kaipaa apua arkipäiväisissä asioissa ja työelämässä.

Neljännessä leikkeessä tutustutaan kuurojen ja viittomakieltä käyttävien mahdollisuuksiin opiskella Suomessa. Ohjelma vierailee Turun Kristillisellä opistolla, jossa v. 1980 opiskeli 13 kuuroa. He tulivat opistolle ympäri Suomea ja asuivat pääsääntöisesti siellä. Ohjelmassa nähdään, kuinka opetus taipuu kahdelle kielelle.

Viidennessä leikkeessä kerrotaan laista, jonka mukaan kuurolla ja kuurosokealla on oikeus valtion maksamaan viittomakielen tulkkiin. Se takaa kaikille kuuroille mahdollisuuden saada tulkki mukaansa tärkeitä asioita hoitamaan tai suurempiin juhliin. Mm. suuremmat hankinnat, terveyspalvelut ja oikeudelliset asiat oikeuttavat saamaan tulkin. Vapaa-ajantoimintaan, kuten yleiurheiluotteluun, tulkkia ei kuitenkaan valtion kustantamana ole mahdollista saada.

Teksti: Heidi Tetri

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto