Hyppää pääsisältöön

Vanha ja vireä nainen



Naisen elämää, osa 7

Vanhojen ihmisten arkielämästä tiedetään hämmästyttävän vähän. Sairauksista kerrotaan kyllä. Sydän- ja verisuonitaudeista, dementiasta, raihnaisuudesta sekä niiden vaatimista hoitoponnistuksista ja -kustannuksista. Mutta arkielämästä, siitä ei puhuta mitään. Erityisesti vanhat naiset ovat näkymättömissä, sukupuolettomia, värittömiä ja äänettömiä.

Miksi vanhat naiset katoavat kuin mustaan aukkoon?

Vappu Taipale alkoi kerätä aineistoa vanhenemisesta vuosia sitten: lehtileikkeitä, väitöskirjoja, tutkimuksia ja kaunokirjallisuutta. Ja huomasi hämmästyksekseen, miten vähän vanhoista ihmisistä tiedetään:

Yle Akuutti– Minua alkoi suoraan sanottuna raivostuttamaan tämä tilanne, jossa vanhat naiset ikään kuin häviävät pois näkyvistä kokonaan. On kuin musta aukko olisi heidät niellyt. Sitten kun katsoo, mitä vanhoista ihmisistä kirjoitetaan, niin se on kaikki jotain surkeaa.

– Kaikki se elämänvoima, vireys ja vahvuus, jota vanhoissa naisissa on, on ihan pimennossa. Se täytyy nostaa päivänvaloon!

Näin syntyi ajatus juuri ilmestyneestä kirjasta: Vanha ja vireä, virkistyskirja vanhoille naisille. Kirja on kirjoitettu kaikkien vanhojen naisten kunniaksi.

– Tilastollisestikin, hyvänen aika, kolme neljästä kaikista vanhoista ihmisistä elää omassa kodissaan ja huolehtii omista asioistaan. Miksi se on näkymätöntä? Miksi nähdään vain se osa vanhuudesta, joka on hoitoa vaativaa ja kustannuksia synnyttävää?

– Sitä paitsi kyllähän tutkimuksetkin osoittavat, että loppujen lopuksi tärkeämpää on niin sanottu koettu terveys. Eli ihmisellä voi olla kolme tai neljä sairautta ja silti hän kokee itsensä terveeksi ja voi hyvin. Se on se sisäinen tuntemus, joka sanelee sen, kuka minä olen ja miltä minusta tuntuu. On ihan turha katsoa pilleripurkista tai kellosta tai kalenterista, miltä pitäisi tuntua, pamauttaa Vappu Taipale, joka toimii Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n puheenjohtajana.

Elämää vanhana naisena

Minä olen tässä. Olen seitsemänkymmentävuotias nyt, kohta vuoden vanhempi ja kaksi. Lastenlasteni silmissä olen vanha, onhan minulla ryppyjäkin.

– Olen maistellut tätä sanaa vanha, ja minusta se on kaunis. Samoin sanapari vanha nainen, sekin on todella kaunis. Se kertoo, että on kokemusta ja näkemystä. Vanhan ihmisen sisällä on kaikki iän kerrostumat ja joka ikävaihe kulkee elämässä mukana, Vappu Taipale summaa.

Yle Akuutti– Totta kai sitä tulee vähän hitaammaksi. Aijaijai, kun sitä ei enää ole niin näppärä sormistaan ja kaupan kassalla pitäisi hirveän nopea. On totta, että monta kertaa lähimuisti pätkii ja esimerkiksi nimet jäävät huonosti mieleen. Sitä saattaa nukkua vähän huonommin kuin aikaisemmin, mutta ei sekään ole niin vaarallista; sen kun nousee ylös ja keittää itselleen vaikka kupin teetä. Eli näitä asioita kannattaa ajatella luonnollisina muutoksina. Ne eivät missään nimessä ole häpeän aiheita eikä niistä pidä nolostua eikä huolestua, Taipale korostaa.

Mutta milloin se vanhuus sitten alkaa?

Kaikki tiedämme, että kalenteri-ikä on hyvin suhteellinen käsite arvioitaessa ihmisen elinvoimaa ja kuntoa. Joku syntyy jo vanhana, toinen pistelee kuin nuori tyttö vielä isomummona.

– 1950-luvulla, kun minä olin nuori, miehet saivat 50-vuotislahjaksi hopeapäisen kepin. Nyt se olisi sopiva lahja ehkä 80-vuotiaalle. Eli tämä nähdään ihan selvästi, että ihmisten kunto kohenee ja toimintakyky paranee. Siinä mielessä se vanhuuden raja ja varsinkin raihnaisuuden raja siirtyy koko ajan eteenpäin.

Vanhat ihmiset eivät ole harmaata massaa

Vuoden 1900 tienoilla elinajanodote oli Suomessa naisilla 47 vuotta ja miehillä 44 vuotta. Vuonna 2006 vastaavat luvut olivat naisilla 83 ja miehillä 76 vuotta. Eikä tälle kehitykselle näy loppua. Tutkijoiden mukaan satavuotias kansalainen on kohta pikemminkin tavallinen ilmiö kuin harvinaisuus.

Jos 2010-luvulla elät 90-vuotiaaksi, voit todennäköisesti elää yhtä hyväkuntoisena 100-vuotiaaksi. Ja jos 100-vuotiaaksi, niin miksei 120-vuotiaaksi tai pidemmällekin? Hetkinen, ovatko ihmiset varautuneet elämään 120-vuotiaaksi?

Vanhoja ihmisiä on moneksi. Se on tosiasia. Mikään ikäryhmä ei ole keskenään niin erilainen kuin vanhat ihmiset. Nyt on siis syytä unohtaa puheet vanhoista ihmisistä harmaana massana!

Yle AkuuttiOlen leikkinyt ajatuksella, että ikädiversiteetti, vanhojen ihmisten keskinäinen erilaisuus, olisi yhtä vakaan suojelun ja yhtä suuren kiinnostuksen kohteena kuin biodiversitetti eli luonnon monimuotoisuus. Jos jostakin löytyisi oikein uhanalainen ja erityinen vanhus, syntyisi vastaava haloo ja tarve suojella häntä. Paikalle ilmestyisivät kunnan viskaalit, vanhusten suojelijat, kaavoittajat ja sosiaalityöntekijät. Vanhukselle järjestettäisiin mahdollisuus hyvään elämään ilman että hänen elämäntapojaan liiaksi ulkopuolelta muutettaisiin.

Vanhuus ei ole myöskään sairaus. Eihän nuoruusikäkään ole!

– Itsekin yllätyin tätä kirjaa tehdessäni, miten suuri häpeä ihmisillä on esimerkiksi kuulon heikkenemisestä. Voi mennä vuosikausia, kymmenenkin vuotta ennen kuin asialle tehdään mitään. Silmälasithan on nykyään asuste, eikä kukaan ajattele niitä enää apuvälineenä, mutta kuulolaitteen kanssa on asiat vielä todella paljon huonommin. Me tarvitsemme tällaisia luonnollisia apuvälineitä tässä vähitellen. Meidän pitää vaatia, että ne myös toimivat. Nämä apuvälineet eivät saa olla niin vaikeita käyttää, että ne sitten kuitenkin jäävät sinne yöpöydän laatikkoon, Vappu Taipale painottaa.

Juonteissa on luonnetta

Vanhetessa ruumiin mittasuhteet muuttuvat. Muutakin tapahtuu. Paino ei ehkä nouse, mutta liha tuntuu löystyvän. Sitä kertyy roikkuviksi kaksoisleuoiksi, alleiksi käsivarsiin, vatsamakkaroiksi ja muhkuroiksi reisiin.

– Vanha nainenhan ei ole katu-uskottava. Mies on, ryppyinenkin mies kelpaa! Eräällä lentokentällä suuren ihmisjoukon mukana laukkuineni vaeltaessani näin valtavan kokoisen mainoksen, jossa vanha mies juonteet kasvoillaan mainosti Casino Paradisea. Silloin ajattelin, että vielä näen sen päivän, että myös vanha nainen voi mainostaa jotakin luksusta tai tavoiteltavaa. Tässä meidän naisten pitää vielä taistella.

Yle Akuutti– Vanhat naisethan saattavat olla todella kauniita! Kaikki ne juonteet ja karaktääri, joka tulee kokemuksista. Meidän pitää vain saada se kelvolliseksi – ensin tietysti itsellemme ja sitten muutenkin, Vappu Taipale painottaa.

Eletty ruumis saa vanhentuessa uusia muotoja. Yhä useammin peilistäni löytyvät sukuni vanhat naiset. Jonain päivänä omasta mielestään näyttää kauniilta, jonain päivänä todella räjähtäneeltä. Sama ihminen, joka päivä yhden päivän vanhempana.

– Minun rakas anoppini tapasi sanoa, että ihmistä riisutaan. Hän tarkoitti sillä sitä, että vanhuuden myötä sitä luopuu nuoresta ruumistaan ja sen kimmoisuudesta, luopuu lapsen teon mahdollisuudesta vaihdevuosien myötä, ja luopuu nopeudesta, sitä hidastuu ja kömpelöityy. Sitten iän myötä riisutaan myös tärkeitä ihmisiä, sillä syksyn tullen nekin menetykset kertautuvat.

– Mutta ehkä siihen samalla myös oppii suhtautumaan sillä tyyneydellä, millä anoppinikin punnitsi elämäänsä. Toisella puolella on niitä menetyksiä, mutta kyllä siellä on myöskin niitä hyviä punnuksia vaakakupissa – ja ne ovat erittäin arvokkaita, Vappu Taipale muistuttaa.

Nautintoja ja iloja

Toisin kuin jotkut nuoremmat voisivat luulla, vanhoilta ihmisiltä ei ole haudan partaalla riisuttu kaikkia elämän iloja. Vaikka vanhetessa ihmisen aisteissa tapahtuu muutoksia, nautintojen mahdollisuus on ihmisellä iästä riippumatta.

Makunautintoihin liittyen viime vuosina on tullut tutkimuksista yllättävää tietoa: lievä ylipaino suojaa ennenaikaisen kuolema riskiltä vanhuusiässä. Ennenaikaisen kuoleman riski näyttäytyy tilastoissa J-kirjaimen muotoisena käyränä. Suuremmassa kuolemanriskissä ovat J:n alkupäässä alipainoiset ja suurin riski on toisessa päässä, sillä hyvin lihavien ihmisten riski kohoaa J:n vartta myöten jyrkästi ylöspäin. Elinajanennuste on parhain lievästi ylipainoisilla.

Vanhat ihmiset voivat siis hyvällä omalla tunnolla antaa itselleen luvan vähän herkutella.

Vanhoilla ihmisillä on myös kosketuksen nälkä.

– Vanhalle ihmiselle on hirveän tärkeää, että hän tulee nähdyksi, koska yksin asuminen ja eläminen on niin tavallista. Myöskään kosketuksia ei tarjoudu välttämättä tarjoudu yhtä helposti kuin aikaisemmin.

Kosketuksen on todettu rentouttavan lihasjännitystä ja lisäävän turvallisuuden tunnetta. Se synnyttää iloa ja tyytyväisyyttä. Kosketuksella on jopa fysiologisia vaikutuksia: verenpaine laskee, sydämen syke tasoittuu, vastustuskyky kasvaa ja stressihormonin tuotanto vähenee.

– Nuorten ihmisten pitäisi muistaa koskea vanhoja. Kyllä lastenlasten halaukset tulevat tässä suhteessa tarpeeseen ja tuntuvat niin hyvältä.

Mielen virkeys on tärkeää

– Positiivinen elämänasenne on se paras matkasauva ihmisellä. Elämässä voi tulla koettelemuksia, vastoinkäymisiä, vaikeuksia ja harmeja, mutta niitä voi katsoa sellaisesta kulmasta, joka ei kasvata tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys ja katkeruus syövyttävät koko elämän ja vievät maun ja tunnon kaikesta. Sitä vastaan voi ja kannattaa taistella, Vappu Taipale kannustaa.

Virkistyskirjassaan vanhoille naisille Vappu Taipale listaa viisi tärkeää elementtiä, joilla voi vaikuttaa omaan elämään ja edistää hyvää vanhenemista.

1. Liity!

Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Ihminen on alusta loppuun sosiaalinen olento.

2. Harrasta!

Hoida puutarhaa, lähde teatteriin tai kirjastoon. Sitoudu johonkin tekemiseen.

3. Opi uutta!

Vanhakin oppii – ja samalla saa aivokuntoilua!

4. Anna!

Vanhalla ihmisellä on kokemusta, muistoja ja tarinoita jaettavaksi asti. Parhaat lahjat ovat henkisiä.

5. Naura!

Arvioidaan, että 6-vuotias nauraa 300 kertaa päivässä. Siinä meille tavoitetta! Aikuisten arvioidaan nauravan vaivaiset viisitoista kertaa päivässä.

– Haluaisin rohkaista joka ikistä vanhaa naista kertomaan kaikesta siitä, mitä on kokenut. Kaikki nämä pienet tarinat siitä, minkälaista oli kun mummu oli nuori, tekevät asiat merkityksellisiksi ja nämä merkitykset kiinnittävät ihmisen, tämän pienen ihmistaimen hänen kulttuuriinsa, perheeseensä ja siihen yhteisöön, mistä hän on lähtöisin. Minä vertaan sitä usein leijaan. Nämä lapset lähtevät niin kuin leija tuonne maailmalle ja jotta se voisi lentää hyvin, niin siinä on oltava naru. Ja se naru on kiinni niissä suvun tarinoissa. Sen nämä pienet ihmiset tarvitsevat ja sen me vanhat ihmiset olemme velvollisia heille antamaan, Vappu Taipale hymyilee.

Ihminen on ehkä onnellisimmillaan 74-vuotiaana!

Tutkimusten mukaan pitkän iän salaisuus on oma asennoituminen: positiivinen ajattelu ja kiinnostus maailmaan. Pitkäikäisimpiä eivät ole ne, joiden elämä olisi ollut helpointa ja silittänyt vain myötäkarvaan, vaan ne, jotka ovat vaikeuksista huolimatta suunnanneet positiivisesti ja rohkeasti eteenpäin.

Ja yllätys, yllätys! Brittiläistutkimuksen mukaan ihminen on onnellisimmillaan 74-vuotiaana! Vaikuttaa aika hullunkuriselta, mutta ehkä taustalla on hitunen totuuttakin.

Yle AkuuttiEläkkeelle pääsy vapauttaa työn rasituksista, mutta samalla lopettaa työn antamat ilon ja tyydytyksen tunteet. Työ on rytmittänyt elämää ja työrooli on ollut suuri osa ihmisen elämää. Mitä tulee tilalle? Se on tietoisesti rakennettava uudelleen. Missä olen tärkeä ja tarpeellinen? Mikä on ihmisarvoni? Kuka minua tarvitsee?

Seitsemänkymppisenä eläkkeelle jäämisen haasteet on ratkaistu. Elämä on asettunut uusiin uomiinsa. Keskimäärin ihmiset ovat vielä varsin hyvässä kunnossa ja elämä tarjoaa monia valintoja. Jos vaikka vähän hidastuu ja kömpelöityykin, eikä lähimuistikaan aina toimi, se on vain elämää. Nyt on aika kuunnella itseään omia mieltymyksiään, omia toiveitaan ja omia ilojaan. Voi olla totta, että ihminen onkin vanhana onnellisimmillaan!

Haastateltava: VAPPU TAIPALE, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry

Toimittaja: TIIA NURMILAAKSO

Naisen elämää -sarjan muut osat:

> osa 1: Pois elämän sovituskopista! 1.2.2011

> osa 2: Mistä on pienet tytöt tehty?
15.2.2011
> osa 3: Äidit ja aikuiset tyttäret, 1.3.2011
> osa 4: Äidin ja naisen rooli, 15.3.2011
> osa 5: Ehkäisy, 29.3.2011
> osa 6: Nainen ja seksi, 12.4.2011
> osa 8: Abortti, 10.5.2011