Hyppää pääsisältöön

Natura-anastus: Käsikirjoitus

MOT: Natura-anastus – KHO junaili laittoman pakkolunastuksen

käsikirjoitus
Ensilähetys 11.4.2011 klo 20:00

Juonto: Tässä talossa istuu Korkein hallinto-oikeus. Moni luulee, että se on ihan oikea tuomioistuin, joka ratkoo kansalaisten ja viranomaisten välisiä kiistoja puolueettomasti.


Mutta korkein hallinto-oikeus ei ole tuomioistuin, vaan viranomaistoiminnan jatke. Sen ei tarvitse kuunnella osapuolia side silmillä, vaan se voi puuttua oikeudenkäynnin kulkuun muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Se voi valita puolensa. Tätä kutsutaan virallisperiaatteeksi.

Majamaa: ”No pahimmillaan se johtaa siihen, että kansalainen tai ihminen ei voi ollenkaan tietää mitä vastaan sen pitäisi suojautua tai mitä seikkoja tuoda esiin, mitä väitteitä tehdä, kun ei tiedä sitten, että miltä pohjalta se lopulta ratkaistaan”.


Juonto: Tähän hallintoviranomaisen ja tuomioistuimen risteytykseen valitti myös espoolainen Järvisen perhe, kun ympäristöministeriö pakkolunasti heidän maansa liitettäväksi luonnonsuojeluverkko Naturaan.

Arkisto: 
MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006

Järvinen: ”Mikä tän tontin arvo on ? Nyt kun sul on tämä tontti mt-aluetta, sul on vesialuetta, omaa rantaa, mitä se on sen jälkeen, kun sulta viedään vedet siitä pois ? Kysynpä vaan herrat !” (Natura toi alpit…, 4.9.2006)



Juonto: Oikeudessa Järviset huomasivat joutuneensa peliin, jonka sääntöjä tuomari saattoi muuttaa kesken kaiken. Heidät oli tuomittu hävinneiksi alusta alkaen.

KUVA: Miesporukka rämpii Isojoen metsässä


Juonto: Pakkolunastustoimikunnat liikkuvat Suomen metsissä.


Arkisto: MOT: Natura – sinetöity valtiosalaisuus 29.11. 2004


Eino Wiitalähdet: ”Minä kieltäydyn siitä täysin koko hommasta. Enkä minä tuu paneen nimeeni mihinkään paperiin. Enkä ota rahaa vastaan. Koska se on väärin perustein tehty.”



Arkisto: MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006

KUVA: Nuuksion metsää

Arvo Järvinen: ”… mä en tiedä, mua se haittaa … ”joka puustahan tulee korvaus.”


Juonto: Suomessa on käynnissä kaikkien aikojen suurin maaomaisuuden sosialisointi. Yksityisten ihmisten maita lunastetaan pakolla, liitettäväksi luonnonsuojeluverkosto Naturaan.

KUVA: Rajapyykki hakataan maahan


Monet maanomistajat ovat vastustaneet pakkolunastuksia sillä perusteella, että Natura on toimeenpantu Suomessa laittomalla menettelyllä, vastoin EU:n luontodirektiivin vaatimuksia.


Missä sijaitsevat ne Natura-lajit ja luontotyypit, joiden perusteella pakkotoimiin on ryhdytty ?


Arkisto: MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006


Tom Järvinen: ”Minä en kerta kaikkiaan tiedä, että ollaan kysytty sitä useampaan otteeseen ja kukaan ei sitä koskaan ole näyttänyt toteen”.


Martti Backman / MOT: "Mitä viranomaiset vastaavat teille, kun te pyydätte ?"


Tom Järvinen: "Pelkästään ympäripyöreästi luettelevat eri esiintymiä joita Nuuksion alueella mahdollisesti esiintyy”.


KUVA: taustalla kaivetaan rajapyykki esiin lumihangesta


Juonto: Järviset ovat taistelleet perintömaidensa Naturaan liittämistä vastaan vuosikausia, mutta vieläkään he eivät tiedä, millä perusteella heidän lähes 300 hehtaarin metsätilansa on suojeltu ja pakkolunastettu.

Tom Järvinen: ”Kerta kaikkiaan täysin mielivaltaista toimintaa, eikä yhtäkään lakia tai säädöstä noudateta”.


Juonto: Euroopan yhteisöjen vakiintuneen tuomioistuinkäytännön valossa Suomen Natura-verkosto on toteutettu lain vastaisella tavalla.


Eurooppalainen luonnonsuojeluverkosto Natura perustuu ajatukselle, että luontoa kannattaa suojella siellä, missä lajit ja luontotyypit ovat edustavimmillaan ja runsaimmillaan. Näin suojelu on kustannustehokasta ja eurolla saadaan eniten suojeluvaikutusta aikaan.


Siksi ei riitä, että suojelualueilla vain esiintyy tiettyjä lajeja, vaan lajien ja luontotyyppien esiintymät on todettava luonnontieteellisissä vertailuissa merkittäviksi.

Arkisto: MOT: KHO – korkein hallituksen oikeus, 19.3. 2001

Sahlstedt: ”Ne on erittäin olennaisia tän maanomistajan oikeusturvan kannalta … Ja kun ne puuttuu, ei oo voitu tehdä ollenkaan tätä liite 3 C kohdan mukaista alueiden tämmöstä paremmuusjärjestysluokittelua. Ja sitä kautta koko hommalta on pohja pois”.



Juonto: Vertailu ja niihin pohjautuva suojelualueiden valinta tulee tehdä noudattamalla tarkasti EU:n julkaisemaa ohjetta, jonka mukaan täytetään erityinen tietolomake. Näin ei Suomessa tehty.


Kun Suomen valtioneuvosto päätti 1998 Naturaan liitettävistä alueista, oli suuri osa tietolomakkeista täyttämättä. Kaikkia suojeltavien eläin- ja kasvilajien sekä luontotyyppien arviointeja ei kireän aikataulun vuoksi ollut ehditty tehdä.


Ympäristöministeri Pekka Haavisto päätti silloin, että valintojen perusteena olevia tietoja ei vielä tarvitakaan, ja että ne voidaan lisätä papereihin myöhemmin.


Näppärä ratkaisu, joka merkitsi tosiasiassa sitä, että ensin tehtiin päätös ja vasta sen jälkeen sille perustelut.

Arkisto: MOT: KHO – korkein hallituksen oikeus, 19.3. 2001

Heikkinen: ”… osaksi siksi, että niitä ilmoituslomakkeiden asianomaisia kohtia ei pidetty tarpeellisina, eikä ehditty täyttää ennen valtioneuvoston päätöstä”.



Juonto: Viranomaisella oli niin kiire, ettei lakia ehditty noudattaa.

Sahlstedt: ” … ei oo haluttukaan niin kuin selvittää sitä todellista, että on vaan lähdetty tähän tilanteeseen, että jotain ja äkkiä EU:lle”.


Juonto: Maanviljelijä Markku Sahlstedt ryhtyi yhden miehen sotaan Naturan laittomuutta vastaan. Taistelun laukaisi viljelijän mailla olleen lettosuon liittäminen Naturaan. Sahlstedtin mielestä vähäpätöisellä, vajaan hehtaarin laajuisella suolla ei voi olla mitään merkitystä Suomen lettosoiden suojelulle, joita ympäristöministeriön mukaan Suomesta löytyy 60 000 hehtaaria. Sen lisäksi maatilkku ei omistajan mielestä edes ole mitään lettonevaa, puutonta avosuotyyppiä.

Sahlstedt: ”Tää alue on ollut 1955 ilmavalokuvan mukaan peltona, ja nytten Natura-alueena. Se on sitä puutonta lettonevaa ...Liite 3:n 1-vaiheen arviointiperusteiden mukaan ni, tää on tota niin, saa kirjaimen D, ei merkittävä. Ja piste”.


Juonto: Myöhemmin Geologian tutkimuskeskuksen tekemässä selvityksessä paljastui, että lettosoita löytyy Suomesta peräti 250 000 hehtaaria.


Sahlstedt: ”Silloin tää jää tykkänään pois sieltä, tota niin systeemeistä."


Martti Backman / MOT : "Ja tämä sinun maasi on merkitty kirjaimella ?"


Sahlstedt: ”Se on C”.


Martti Backman / MOT: "Ja tarkoittaa, että se on merkittävä."


Sahlstedt: ”Juu”.



Juonto: Suomi siis luovutti EU:lle Natura-esityksensä, jonka tietolomakkeet olivat aukkoja täynnä. Komissio vaati Suomea täydentämään puuttuvia tietoja.


Ympäristövirkamiehet muuttivat ja täydensivät Natura-lomakkeita minkä ehtivät. Uusia versioita Natura-tietokannasta valmistui toinen toisensa jälkeen sillä seurauksella, että Valtioneuvoston arkistoon talletettu alkuperäinen asiakirja-aineisto ei enää vastannut sitä, mitä Suomesta ilmoitettiin EU:lle.


2001 vaihdettiin ympäristöministeriöstä valtioneuvoston arkistoon 48 mappia Natura-asiakirjoja. Arkistossa ollut alkuperäinen valtioneuvoston päätösaineisto kiikutettiin ympäristöministeriön suojiin.


Samalla arkistoon muilutettiin muutakin: oikeudellisesti merkitsevät, suhteellista arviointia osoittavat merkinnät. Juuri ne, jotka alkuperäisestä päätösaineistosta puuttuivat.

Arkisto: MOT: Natura laillisuuskriisissä 26.5.2003

Vanhanen: ”Ei meille kerrottu mitään, meille on annettu tämä versio, jonka pitäis olla samanlainen kuin se alkuperäinen”.



Juonto: Valtioneuvoston arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei siis olekaan enää valtioneuvoston päätös, vaan jotakin muuta, johon virkamiehet ovat tehneet muutoksiaan.


Pimennysverho laskeutui Naturan ylle. Valtioneuvoston päätös on muutettu vaivihkaa ja vaihdettu se arkistossa alkuperäisen tilalle. Aito päätös on lukittu ympäristöministerön holviin, eikä sitä näytetä kenellekään ulkopuoliselle.


Korkein hallinto-oikeus siunasi ympäristöhallinnon omaksuman absoluuttisen suojelun linjan. KHO päätti, että direktiivin edellyttämiä suhteellisia vertailuja ei tarvittu vielä valintojen kansallisessa vaiheessa.


KHO oli niin varma kannastaan, että se ei edes pyytänyt EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisua, vaikka sillä olisi ollut siihen velvollisuus, kun kysymys oli direktiivin tulkinnasta.


KHO:n ottama riski toteutui. Pian sen antaman päätöksen jälkeen tuli EY-tuomioistuimelta parikin Natura-ratkaisua, jotka ovat selvässä ristiriidassa suomalaisen käytännön kanssa. Luontoesiintymien suhteellisen arvon vertailu oli ehdottomasti tehtävä.


KHO kuitenkin kieltäytyi purkamasta ilmeisen vääräksi osoittautunutta ratkaisuaan.

Sahlstedt: ”… ei minkäänlaista oikeussuojaa, on ollu valitusmenettely ja siihen että tyytymättömänä on on haettu purkua ja niistä niin päätökset on kaikki ollu kielteisiä. Nyt ei kannata ees lähtee hakemaan, koska homma on niin lukkiutunu kun on tehty väärin, niin tota niin sitä lähdetä missään nimessä purkamaan”.


Juonto: Euroopan komissio on ottanut nirsoilematta vastaan Suomen sinne tarjoamat Natura-alueet valittamatta toimeenpanossa ilmenneistä puutteista. Komissio ja Suomen ympäristöministeriö vastustivat rinta rinnan jyrkästi Suomen maanomistajien päästämistä EY-tuomioistuimeen puolustamaan oikeuksiaan. Ja niinpä suomalaiset Naturan uhrit eivät saaneet EY-oikeudessa edes puheoikeutta.

Paula Lehtomäki: ”Aika laajasti ympäristöministeriössä katsotaan, että kun ratkaisut ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa tulleet punnituiksi niin monella tavalla, niinkun case on silloin, tämä asia on silloin , polku on silloin loppuun kuljettu”.


Juonto: Aikaisemmissa päätöksissään EY-tuomioistuin on edellyttänyt, että jäsenmaiden on siirrettävä Natura-direktiivit lainsäädäntöönsä täsmällisesti ja selkeästi. Pelkkä kansallisessa laissa mainittu yleisvelvoite ei ole riittävä menettelytapa.


Silti juuri näin on luontodirektiivi yritetty siirtää Suomen lainsäädäntöön. Lyhyellä viittauksella luonnonsuojelulain yhdessä pykälässä.


Komissio on joutunut vastaamaan tätä koskeviin kysymyksiin EU:n parlamentissa. Ja joka kerta ympäristökomissaari on vastannut, että Suomi on siirtänyt luontodirektiivin lainsäädäntöönsä tyydyttävästi. Mutta onko tyydyttävä sama asia kuin vaadittu täsmällisyys ja selkeys ?


Valero-Ladron: ”Precise and satisfactory are both, are both in the same line. Why, because I wanted to, all the time to stress the point that as long as we meet the goal and the objective in a precise, if you want, if you like, in a precise and, and trustful manner”.


(Valero-Ladron: ”Täsmällinen” ja ”tyydyttävä” ovat molemmat samassa linjassa. Siksi, että haluan koko ajan korostaa, että kunhan saavutamme päämärän ja tavoitteen jos haluatte, ja niin katsotte, täsmällisellä ja luotettavalla tavalla.)


Juonto: Kerron komission tiedottajalle, että Suomen Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan yhdessäkään Suomen lain säännöksessä ei ole säädetty Naturan valintakriteereistä:

Martti Backman / MOT: ”… do you think this is satisfactory ?

Valero-Ladron: “We have, we have full confidence in the way that the selection criteria have been carried out by the Finnish authorities and this is all that I would like to comment at this stage … we have got this information from the Finnish authorities and we rely and we trust in all the information provided by the national authorities”.

(Martti Backman/ MOT: "Onko tämä mielestänne tyydyttävää ?")


(Valero-Ladron: ”Luotamme täysin tapaan, jolla Suomen viranomaiset ovat toteuttaneet valintaperusteet .Tämän enempää en halua kommentoida tässä vaiheessa. Olemme saaneet tiedon Suomen viranomaisilta. Me luotamme ja uskomme kaikkiin tietoihin, jotka saamme kansallisilta viranomaisilta”.)



Juonto: Euroopan komissio ja Suomen ympäristöhallinto tuntuvat seisovan lujasti samassa rintamassa.

Sahlstedt: ”Kun Suomi 5 prosentin maapinta-alan sijasta luovuttaa 15 prosenttia pinta-alasta ja vielä lähes korvauksetta ni ylikansalliseen päätäntävaltaan, ni miks komissio olis tyytymätön ?”


Juonto: Myös Suomen ympäristöministeriö perustelee Natura-säännösten näkymätöntä siirtämistä Suomen lainsäädäntöön sillä, että jäsenmaalla olisi oikeus valita muodot ja keinot, jolla direktiivin tarkoitus toteutetaan.

Paula Lehtomäki: ”Se tarkka sisältö käy sieltä direktiivistä ilmi ja niin kuin alkuun totesin, niin direktiivi on erityisen velvoittava näiden tavoitteiden toteutumisen suhteen, eikä sen suhteen miten jäsenvaltio sen toimeenpanee”.


Juonto: Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamasta, Britanniaa koskevasta ratkaisusta käy kuitenkin ilmi, että tässä suhteessa direktiivit eroavat toisistaan. Jotkut direktiivit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne on siirrettävä kansallisiin lakikirjoihin erityisen tarkasti. Natura-direktiivi on sellainen säännöstö.

Lukija: ”Kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, on jäsenvaltioiden erityisesti huolehdittava, että niiden lainsäädäntö on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille”.


Lehtomäki: ”No varmaankin on niin, että ehkä ymmärtämisen kannalta olisi eduksi, että olisi jotenkin perusteellisemmin siellä kohtaa selvitetty sinänsä … tällasesta virkavastuunäkökulmasta on olennaista se, että käynnissä ei ole mitään rikemenettelyä tai valvontamenettelyä ei ole tuolla Euroopan päässäkään todettu, että Suomen toimeenpanojärjestelmä olisi jotenkin direktiivin vastainen”.



Juonto: Luokan mallioppilasta vastaan komissio ei todellakaan ole käynnistänyt kurinpitomenettelyjä. Mutta esimerkiksi Britanniaa vastaan on, vaikka britit ovat siirtäneet Natura-säädökset lakiinsa huomattavasti seikkaperäisemmin kuin suomalaiset.


Britannian tapauksessa EU-komissio nimenomaan totesi, että asetelma, jossa yksityiset kansalaiset eivät voi tarkistaa oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan oman maansa lakikirjasta, ei täytä oikeusvarmuuden vaatimusta.


Varmuuden vakuudeksi EY-tuomioistuin vielä tähdensi, että sellaisen yleisvelvoitteen säätäminen, jota myös Britannia oli käyttänyt, ei riitä. Silti Suomi on siirtänyt Natura-säädökset lakiinsa juuri tuollaisella, yhdellä ja ainoalla yleissäädöksellä.

Lehtomäki: ”En osaa ottaa juridista kantaa siihen, että onko tuo tuomioistuimen lausunto nyt juuri sellainen, että se velvoittaa, velvoittaisi sitä, noh niinkun välittömään toimenpiteeseen”.


Juonto: Äskettäin Lehtomäki joutui vastaamaan kansanedustaja Hannu Hoskosen kirjalliseen kysymykseen Natura-alueiden valintasäätöjen siirtämisestä Suomen lakiin.


Vastauksessaan Lehtomäki ilmoitti, että valintaperusteet on saatettu osaksi Suomen oikeutta luonnonsuojelulain 64 pykälällä, juuri sillä yhdellä viittauksella.


Mutta kun katsomme kyseisen pykälän perusteluja hallituksen lakiesityksestä, niin havaitsemme, että ko. pykälällä ei ole edes tarkoitettu panna täytäntöön Naturan valintaperusteita, vaan aivan toinen luontodirektiivin artikla. Tuliko ympäristöministeri näin harhauttaneeksi kansanedustajaa? Ja harhautettiinko ministeri?

Lehtomäki: ”Tuo mitä olen kirjalliseen kysymykseen vastannut, on se juridinen kanta, joka ympäristöministeriöllä tähän kysymykseen on, eikä mulla kauppatieteen maisterina, ja kun en ole tämän lainsäädännön erikoisspesialisti, niin ole mahdollisuutta juridisesti kyseenalaistaa sitä käsitystä, joka ministeriössä on tältä osin”.


Juonto: Pyysimme selvitystä myös Lehtomäen vastauksen kirjoittaneelta ministeriön lakimieheltä.


Vastauksessaan hän ei vaivautunut selittämään ristiriitaa, vaan ainoastaan viittasi korkeimman hallinto-oikeuden toteamukseen, että ”asiallisesti” luontodirektiivi olisi saatettu osaksi Suomen oikeutta kyseisellä luonnonsuojelulain pykälällä.


Naturan valintasääntöjä ei löydy Suomen laista. Ympäristöhallinto piti yllä virheellistä käsitystä, että direktiivi voidaan panna täytäntöön miten tahansa, kunhan sen tavoite vain toteutuu. Tämä yhdistelmä oli tappava maanomistajien oikeusturvalle. Natura-virkamiehet saivat vapaat kädet ja tie mielivaltaan oli auki.


Arkisto: MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006

Asianajaja: ”… ihan tyypillistä talousmetsää siinä menee valtiolle, ei siinä mitään ihmeellistä oo”,



Juonto: Järviset vastustivat lujasti metsätilansa pakkolunastusta Naturaan, koska heidän mielestään ympäristöhallinto ei ole pystynyt osoittamaan, missä Natura-luontoarvot heidän maillaan sijaitsevat, tai onko niitä ensinkään. Järvisten maat ovat tavallista suomalaista, järvien, lampien ja kallioiden täplittämää sekametsää. Mikä osoittaa, että juuri se olisi suojeltava Naturalla kaikkien muiden samanlaisten metsäpalstojen joukosta?

Tom Järvinen: ”Meille ei oo sitä osoitettu, ei mitenkään”.


Juonto: Järviset valittivat korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Siellä paljastui, että Natura oli vain peitetarina lunastuksen todelliselle syylle. Tarkoituksena ei ollutkaan lajien ja luontotyyppien suojelu Naturalla, vaan maan hankkiminen pääkaupunkilaisten virkistys- ja retkeilyalueeksi.

Tom Järvinen: ”Ilmiselvästi haluttiin liittää meidän maat Nuuksion kansallispuistoon”.



Juonto: Kun Nuuksion kansallispuisto perustettiin 1994, kiisteltiin eduskunnassa siihen liitettävien yksityismaiden määrästä. Eduskuntakäsittelyn tuloksena jätettiin tarkoituksella osa yksityisistä maista suojelematta. Niihin kuuluivat myös Järvisten metsät ja rannat.


Asia jäi kiusaamaan virkamiehiä:

Tom Järvinen: ”… Silloin niitä ei pystytty laillisin keinoin kansallispuistoon liittämään, niin aateltiin, että nytten tässä Naturan varjolla voitaisiin tehdä”.


Lausunnossaan KHO:lle Ympäristöministeriö tunnusti suoraan:

Lukija: ”Koko Nuuksion Natura 2000-alue on suunniteltu ja rajattu niistä lähtökohdista, joilla pyritään kansallispuiston lopulliseen laajuuteen”.


Juonto: Viranomainen siis myönsi käyttävänsä eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa Naturaa välineenä muun päämäärän saavuttamiseksi. Ja siinä sivussa ympäristöministeriö kaappasi yksityisen omaisuuden tekaistulla verukkeella.


Ympäristöministeriön ainoa mahdollisuus pakkolunastaa Järvisten maa oli Natura, sillä ministeriön valtuudet eivät riitä lunastukseen kansallispuistoa varten.


Natura-kortin käyttäminen johti kuitenkin ympäristöministeriön pinteeseen korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Järviset vaativat tuomioistuimelta, että ympäristöhallinnon on nyt viimeistään esitettävä, missä Naturan tarkoittamat luontoarvot heidän maillaan ovat. Mutta sitä ympäristövirkamiehet eivät pysty tekemään, sillä he eivät tiedä itsekään, missä Natura-arvot siellä sijaitsevat ja mikä niiden suhteellinen merkitys on.

Tom Järvinen: ”Ne on kartoitettu todennäköisesti kirjoituspöydän ääressä”.


Juonto: Ympäristöministeriötä uhkasi myös Järvisten vaatimus, että KHO:n pitäisi pyytää EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu siitä, onko Suomessa ylipäätään sovellettu oikein Natura-kohteiden valintakriteerejä. Tiedämme jo, ettei ole.


KHO:lla on velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua silloin, kun kysymys direktiivin tulkinnasta on epäselvä. Ennakkoratkaisun pyytäminen olisi siis vaarantanut ympäristöhallinnon ja KHO:n yhdessä rakentaman Natura-korttitalon pystyssä pysymisen.


Miten selviytyä ahdingosta ?


Siten, että KHO muutti kesken oikeudenkäynnin perustetta, jolla Järvisten maat oli pakkolunastettu.

Tom Järvinen: ”Oli aika vaikea uskoa, että ollaan Suomessa, eletään vuotta 2000 jotain … kun ei edes tiedettykään, että nytten puhuttiin kansallispuistosta, vaikka me luultiin, että puhutaan Naturasta ”.


Juonto: Lunastusperuste ei ollutkaan enää alkuperäisen päätöksen mukainen Natura, vaan Nuuksion kansallispuisto. Kansallispuistoon liittäminen on puhtaasti suomalaisissa käsissä, siihen ei tarvitse pyytää ennakkoratkaisua Luxemburgista. Eikä virkamiehillä ole velvollisuutta osoittaa Natura-luontoarvoja maastosta.


Virallisperiaatteen nojalla tuomioistuin muutti oikeudenkäynnin pelisääntöjä kesken kaiken. Kertomatta siitä kantajana olleelle kansalaiselle.

Majamaa: ”Eihän kansalainen voi sitä ymmärtää eikä hän voi sitä koskaan hyväksyä. Ei hän omalta osaltaan pidä sitä reiluna eikä rehellisenä menettelynä. Hän on puhunut muusta asiasta, ajatellut että siitä on kysymys, mutta sitten onkin jostain toisesta”.


Juonto: Tällä tempulla KHO pelasti pinteestä ympäristöministeriön. Ja siinä sivussa itsensä.


Mutta kun nokka irtosi, niin pyrstö tarttui.


Kansallispuistoa varten ympäristöministeriöllä on oikeus lunastaa vain silloin, kun alue sisältyy valtioneuvoston päättämään kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaan.


Nuuksion kansallispuisto ei siihen sisälly.


KHO oli muuttanut ympäristöministeriön lunastusluvassa käytetyn lainkohdan toiseksi, joka salli lunastamisen kansallispuistoa varten.


Mutta KHO:lta jäi huomaamatta, että tämän pykälän mukaan lunastuspäätöksen tekee maan hallitus, valtioneuvostossa. Ministeriön toimivalta ei siihen riitä.


KHO keikkui kuin harakka tervatulla sillalla. Kun lunastuksen peruste saatiin irti ja lailliseksi, niin hanke tarttui kiinni laillisen toimivallan puutteeseen.


Toimivaltaongelman KHO yksinkertaisesti vain ohitti, hylkäsi Järvisten valituksen ja vahvisti pakkolunastuksen päteväksi. Siitä huolimatta, että ministeriöllä ei olisi ollut siihen toimivaltaa.


KHO perusteli päätöstään seuraavasti:


Lukija: ”Kun tarkoituksena on liittää alue osaksi kansallispuistoa, alue on hankittava valtion omistukseen”



Juonto: Hallinto-oikeuksissa noudatettavaan virallisperiaatteeseen liittyy yleensä myös oletus viranomaisen oikeassa olemisesta.


Majamaa: ”meille on aina uskoteltu, että julkinen yhteisö, kunta, toimii oikein, rehellisesti, eikä sillä ole mitään sivuvaikutteita eikä –tarkoituksia, mutta ne ajat ovat kyllä aika tavalla ohitse. Kyllä sitä viranomaista voi aivan yhtä hyvin epäillä, sen motiiveja kuin kenen muun tahansa, kenen muun tahon tahansa”.


Martti Backman / MOT: "Mutta meidän hallinto-oikeutemme lähtevät siitä, että viranomainen on aina oikeassa ?"

Majamaa: ”Se on hyvin vahva ja sitä noudatetaan ja se tulee sitten esille juuri tämän näyttötaakan jaossa”.


Juonto: Järviset lakimiehineen tekivät KHO:lle hakemuksen, jossa he pyysivät tuomioistuinta purkamaan ilmeisen virheelliseen lain tulkintaan perustuvan päätöksensä.


Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.


Päätöksessään KHO ei ottanut kantaa yhteenkään valittajan esittämään oikeudelliseen väitteeseen. Päätös oli täysin perustelematon. Korkein hallinto-oikeus vain totesi:

Lukija: ”Järvisten hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen voitaisiin suostua”.

Majamaa: ”Korkein hallinto-oikeushan ei perustellut purkuhakemuksen hylkäämistä millään … Tällaisen purkuhakemuksen tekijä, joka huolellisestikin valmistautuu siihen, ei voi muuta kokeakaan, kuin ei tässä oikein mennyt, asia jää hänen osaltaan niin kuin loppuun asti ja lopullisesti epäselväksi”.

Tom Järvinen: ”… voiko enempää enää yksityisen kansalaisen oikeuksia halveksia, kuin mitä korkein hallinto-oikeus teki !”

Majamaa: ”Siinä syntyy syvä epäoikeudenmukaisuuden tunne, ei siltä voi välttyä”.


Juonto: Näin takavarikoitiin yhden perheen sukutila valtiolle. Järviset eivät ole tässä yksin. Naturaan on pakkolunastettu tähän mennessä n. 20 000 hehtaaria ja vapaaehtoisella pakolla on yksityistä maata siirtynyt valtiolle vielä 116 000 ha.


Natura-pakkolunastuksia ja niiden hakemuksia on lisäksi vireillä seitsemisenkymmentä tapausta.

Tom Järvinen: ”Muistaakseni saamamme korvaus, joka nytten siis on maaoikeudessa käsiteltävänä, niin oli noin vajaa 60 prosenttia siitä, jonka asiantuntijat olivat arvioineet”.


Majamaa: ”Nämä periaatteet, joille tämä hallintolainkäyttö ja –menettely nykyään rakentuu, niin ei enää kestä kriittistä tarkastelua, eikä oikeastaan tarkastelua ensinkään”.


Juonto: Presidentti Pekka Hallberg, tai kukaan muukaan Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareista, ei suostunut haastatteluun edellä esitetystä lunastustapauksesta.


LOPPU