Hyppää pääsisältöön

Viikko Japanin tsunamituhon jälkeen

Japania järisytti maan historian voimakkain maanjäristys 11.3.2011 ja heti perään vyöryi tuhoisa tsunami. Silminnäkijä-ohjelma näyttää tuhoalueita viikkoa myöhemmin. Hävityksen keskelläkin japanilaiset pysyivät tyyninä.

Ylen toimittaja Katri Makkonen ja kuvaaja Ivar Heinmaa lähtivät Japaniin viikko tsunamin jälkeen. Kuvausreitti kulki pohjoisesta kohti etelää ja tuhon laajuus selvisi matkan edetessä. Mittaamattomasta tuhosta tallentui ainutlaatuista silminnäkijakuvausta. Tässä laajuudessa tuhoaluetta ei ollut toistaiseksi päästy näkemään Suomessa.

Ensimmäinen kohde oli pieni Nodan kylä, jossa eloonjääneet kaivoivat omaisuutensa rippeitä kotinsa raunioista. - 50 vuotta tultiin pienin askelin eteenpäin. Saimme oman talon ja sitten kaikki meni - hetkessä, kertoo Kitadan pariskunta.

Tsunamin jälkeen he asuivat evakuointikeskuksessa, kuten sadattuhannet kotinsa menettäneet japanilaiset. Rouva Kitadan mukaan evakuoidut eivät kuitenkaan näyttäneet suruaan, vaan olivat iloisia siitä, että sähköä, ruokaa ja peittoja riitti. Evakuointikeskuksessa nuoretkin tunsivat vastuunsa siitä, että heidän tuli antaa voimia muille.

Toimittaja Katri Makkonen, kuvaaja Ivar Heinmaa ja tulkki Ayako Nakata kiersivät tuhoutuneita kaupunkeja, tapasivat ihmisiä evakuointikeskuksissa ja kuulivat tarinoita, jotka maailman uutisissa jäivät Japanin ydinvoimalatuhon varjoon.

Joka päivä kuvausryhmä ajatteli, ettei tuho voisi enää pahemmaksi muuttua, mutta silti se paheni päivittäin. Kokeneelle sotakuvaajalle Ivar Heinmaalle näky toi mieleen Tshetshenian pääkaupungin Groznyin sodan jälkeen.

Kodittomaksi jääneet japanilaiset jakoivat järkyttävät tarinansa ilman suuria tunteenpurkauksia. Julkisuudessa ihailtiin japanilaisten tyyntä asennoitumista tuhon edessä. Kuitenkin ainakin rouva Kitada arvioi, että sydämessä ihmiset surevat, vaikka ulospäin näyttävätkin iloista ilmettä.

Kesennuman kaupungissa kotinsa raunoilla yksi haastateltavista pohti ääneen, miten uskaltaisi kertoa äidilleen sisarensa kuolemasta. Moni oli vielä epätietoinen läheistensä kohtalosta ja toivoi löytävänsä edes ruumiin tuhkaamista varten.

Japanin tsunamirannikko on 400 kilometriä pitkä. Vesimassat veivät kodin sadoiltatuhansilta, hengen kymmeniltätuhansilta.

— Minä olen syntynyt toisen maailmansodan jälkeen, mutta minua vanhemmat sanovat, että tuho on sotaa pahempi, kertoi rouva Yasue Suzuki Kesenuman kaupungin evakuointikeskuksessa.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä ja Silminnäkijä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto