Hyppää pääsisältöön

Flamencon huuto

Koreografi ja tanssija Katja Lundén tanssii flamencoa, koska hänen on pakko. Elämän tanssi -teoksessaan Lundén halusi esittää Edvard Munchin taiteen ahdistusta itselleen rakkaalla tanssin kielellä.

Tietolaatikko

Alkuperäistä ohjelmaa on jouduttu lyhentämään noin neljän minuutin verran Gramexin alaisen musiikin käytön sekä valokuvan tekijänoikeuksien vuoksi.

"Flamenco-musiikki on kuin huumetta. Sitä ilman mä en voisi elää", kertoo koreografi ja tanssija Katja Lundén. Tanssiteoksessaan Elämän tanssi koreografi esittää itse Edvard Munchin roolin.

Dokumentti on vaikuttava sikermä Katja Lundénin, Kuutti Lavosen ja tanssija Sampsa Peltosen ajatuksista, joita Edvard Munchin taide heissä herättää.

Lundén kiinnostui flamencosta 13-vuotiaana opiskellessaan Helsingin Tanssiopistossa, ja syvensi sittemmin taitojaan myös Madridissa ja Sevillassa. Temperamenttisena ihmisenä Lundén kertoo viehättyneensä flamencon energiasta, sen rytmiikasta, kurista, raivosta ja tuskasta.

Estetiikan luentosarjalla Lundén kiinnostui myös Munchista. Munchin taidetta leimaava rauhaton itsetutkiskelu tuntuivat paitsi koskettavilta, myös ammatillisesti kiinnostavilta.

"Olihan se tietenkin outoa, että sinne asti piti mennä kuulemaan norjalaisesta kuvataiteilijasta!"

Herkän norjalaistaiteilijan elämä innoitti tanssiteokseen. Elämän tanssi valmistui vuonna 2003, ja sai loistavat arvostelut. Tarkoituksena ei ollut Lundénin mukaan kuitenkaan tehdä taiteilijaelämänkertaa, vaan pikemminkin nostaa hienon taiteilijan ajatuksia esiin.

"Kuten Munch itsekin sanoo, taiteen tarkoitus ei ole kuvata näkymää, vaan se pyrkii kuvaamaan kokemusta näkymästä", Lundén summaa.

Myös kuvataiteilija Kuutti Lavonen vaikuttui näkemästään. Hänen mukaansa taide surutyönä on onnistunutta vasta, kun se aukeaa myös yleisölle.

"Kuvataiteilija edustaa ulkoista kuvaa, johon hän on yrittänyt saada sisältöä. Tanssija puolestaan on ikäänkuin itse esitettävä kohde ja kuva, itse ikoni."

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto