Jukka Lindfors
Yle
Petteri Riikonen
Yle
Välirauhansopimuksen allekirjoituspäivän iltana 19.9.1944 oikeusministeri Ernst von Born piti radiossa puheen, jossa kerrottiin kansalaisille jatkosodan päättävästä sopimuksesta.
Moskovan välirauhansopimus oli allekirjoitettu samana päivänä kello 12 Moskovassa Suomen, Neuvostoliiton ja Iso-Britannian kesken. Puheessaan oikeusministeri Ernst von Born kertoi sopimuksen ehtojen ytimestä kuten alueluovutuksista ja sotakorvauksista. Rauhanehdot olivat alueluovutusten osalta samankaltaiset kuin Moskovan rauhansopimuksessa vuonna 1940, mutta uutena luovutuksena Neuvostoliitto vaati itselleen Petsamon alueen.
Tänä päivänä on valtuuskuntamme Moskovassa allekirjoittanut välirauhansopimuksen Neuvostoliiton ja Iso-Britannian kanssa.
Sopimuksessa ehtoina oli myös Suomessa saksalaisten sotavoimien aseistariisuminen ja luovuttaminen liittoutuneille. Suomelle asetettiin myös suuret sotakorvaukset. Korvausten kokonaismäärä oli 300 miljoonaa dollaria sotaa edeltäneen vuoden eli vuoden 1938 kurssin ja hintojen mukaan. Todellisuudessa korvausten hinta oli lähes kaksinkertainen, 500-600 miljoonaa dollaria. Aikaa korvausten maksamiseen oli kuusi vuotta. Vuonna 1945 maksuaikaa pidennettiin kahdeksaan vuoteen.
Tästä huolimatta korvausten maksaminen oli jättimäinen urakka. "Se on suhteellisesti raskaampi kuin mitkään edellisen maailmasodan jälkeen millekkään maalle asetetut sotakorvausvaatimukset", toteaa puheessaan von Born.
Suomen valtuuskunta on Moskovassa tehnyt parastansa.
Välirauhanehdoissa oli kaiken kaikkiaan 23 kohtaa. Kokonaisuudessaan von Born ei eritellyt kaikkia kohtia puheessaan, koska hänen mukaan kaikista "vivahduksista" ei ollut vielä lopullisesti tarkistettua käsitystä.
Suuret puheet -radio-ohjelmassa vuodelta 2010 professori Henrik Meinander ja toimittaja Tapio Pajunen keskustelevat puheesta, joka valoi uskoa sodan runtelemaan kansaan.
Puheen tiivistelmä
Kansalaiset. 19.9.1944 tulee säilymään kansakuntamme historiassa yhtenä sen raskaimmista koettelemuksien päivistä. (0:40) Tänä päivänä on valtuuskuntamme Moskovassa allekirjoittanut välirauhansopimuksen Neuvostoliiton ja Ison Britannian kanssa. Sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee että meidän on heti aloitettava joukkojemme vetäminen. Alueluovutukset: Karjala, Petsamo, Porkkala on vuokrattava NL:lle 50 vuoden ajaksi sekä liittoutuneiden käyttöön tilapäisesti Etelä-Suomen ja Lounais-Suomen lentokenttiä sekä kauppalaivastomme. Samoin erinäisin materiaalitoimituksin autettava liittoutuneita. (2:30) Vakava asia on se, että meidän on riisuttava maassamme olevat saksalaiset sotavoimat aseista ja luovutettava liittoutuneille ja että meidän on siitä huolimatta kiireellisesti valmistauduttava saattamaan armeijamme rauhankannalle. Suomen on kuuden vuoden kuluessa suoritettava 300 miljoonan dollarin sotakorvaus. Välirauhan ehdoissa on kaikkiaan 23 kohtaa, jotka tullakseen oikein ymmärretyiksi vaatisivat muutamat hyvinkin laajan selostuksen. (4:40)
Suomen valtuuskunta on Moskovassa tehnyt parastansa. Pääministeri Hackzellin traaginen kohtalo jää historiaan puhuvaksi todistuskappaleeksi siitä uhrautuvasta itsensä unohtamisesta, jolla isänmaan asiaa tässä vaikeassa vaiheessa on ajettu. Ei riipu meistä eikä meidän toimistamme että tulos ei muodostunut sellaiseksi mitä Suomen kansa kaikesta huolimatta rohkeni toivoa. Meidän osamme on olla ja elää mahtavan Venäjän naapurina. Meidän on otettava se kaikissa toimissamme lukuun, ja vaikka sodan nyt päättyessä tuntuukin vaikealta myöntää, että pyrkimyksellä kestävien, luottamuksellisten suhteiden luomiseen olisi rauhanehtojen sanelussa ollut riittävän keskeinen asema, on meidän kuitenkin rohjettava toivoa ja uskoa että aika arpeuttaa haavat, hälventää väärinkäsitykset ja keskinäisen kaunan ja luo pohjan luottamukselliselle naapuruudelle. (6:35) Kansalaiset. Sanomaa välirauhasta ei ole Suomessa uskallettu odottaa sellaisella ilon ja helpotuksen tunteella kuin näin monen ja raskaan sotavuoden jälkeen olisi luonnollista. Siitä huolimatta on pelättävissä että se karu todellisuus jonka kasvot me tänään näemme edessämme on tyrmistyttävämpi kuin moni on osannut odottaa. (7:25)
Hyvät kansalaiset. Erityisesti te rintamamiehet. Emme ole ensimmäinen suomalainen sukupolvi, joka on kysynyt turhaako on ollut kaikki se taistelu ja kärsimys, turhiako kaikki uhraukset. Ei Suomen taivas tänään ole ensimmäistä kertaa pilviin peittynyt. Ja kuitenkin on Suomen kansa elänyt, kasvanut ja sitkistynyt. Isänmaa ei tällä hetkellä tarvitse vaivojensa vaikertajia, se tarvitsee miehiä ja naisia, jotka vielä nytkin jaksavat uskoa isänmaan tulevaisuuteen ja ihmisyyden voittoon. Älkäämme siis antako tämän päivän raskaiden uutisten masentaa mieltänne, vaan muistakaamme runoilijan vakuutusta: "Vaikka kokee, ei se hylkää herra."
