Hyppää pääsisältöön

Alipalkkaus tulee kalliiksi

Tämänviikkoinen MOT-ohjelma kertoo siitä, mistä rakennusala ei mielellään puhu: suuret rakennusfirmat ja rakennuttajat polkevat hintoja. Ne ostavat työtä sellaisilta ulkomaisilta alihankkijoilta, jotka maksavat alle työehtosopimusten mukaista palkkaa. Näin ne kilpailuttavat pienet ja keskisuuret kotimaiset rakennusfirmat hengiltä.

Kenen etu tämä on? Ainakin pörssiin listattujen rakennusfirmojen osakkeenomistajat voittavat. Ja jossain kohtaa alihankintaketjua katteet voivat – ainakin tilapäisesti – parantua. Lisäksi kunnan rakennustoimi voi ylpeillä, että se sai urakan halvalla.

Kaikki muut häviävät. Kotimaiset pikkufirmat kilpailevat itsensä henkitoreisiin. Rakennusalan työntekijät rimpuilevat keikkatöiden ja työttömyyskassan välillä tai vaihtavat alaa. Ja verottaja haikailee tilittämättömien alvien, lähdeverojen ja muiden maksujen perään. Niitä jää perimättä satoja miljoonia euroja.

Alipalkkaus ei ole uusi asia. Siitä on viime vuosina tullut maan tapa, ikävä sellainen. Eivätkä suuret rakennusliikkeet edes yritä peitellä sitä, että ne ostavat ulkomaisilta aliurakoitsijoilta työn alihintaan.

Siksi ulkomaisia firmoja on turha syyttää siitä, että ne tulevat ja vievät meidän työpaikkamme. Me teemme sen itse.

Totta kai ulkomaista yrittäjää voi arvostella siitä, että tämä suostuu rakennusliikkeiden ja rakennuttajien kilpalaulantaan. Mutta miksi ei suostuisi? Jos omassa maassa ei löydy töitä ja kun urakoista maksetaan täällä moninkertaisesti paremmin kuin kotipuolessa, ei ole ihme, että esimerkiksi virolainen firma tulee Suomeen kärkkymään töitä. Ammattitaidosta viis. Moni kokeilee kepillä jäätä, sillä ainakin kerran voi mokata. Ja yrittää uudelleen eri nimellä.

Yrityksen perustaminen on Virossa helppoa. Ei tarvita kuin parisataa euroa rekisteröintimaksua varten, posti- ja sähköpostiosoite – sekä tietysti sopivat hinnat. Osakepääoman voi maksaa myöhemmin.

Kun hinta on kohdallaan, täkäläiset rakennuttajat ja pääurakoitsijat ottavat tulijan avosylin vastaan. Tämän viikon MOT tarjoaa tästä vahvan näytön.

Mutta se ei ole reilua peliä, että ulkomainen yritys teettää töitä nälkäpalkalla. Alle kahden euron tuntipalkka ei tuo kunnolla leipää pöytään missään päin Eurooppaa.

Todella likaiseksi peli muuttuu silloin, kun ulkomainen firma jättää velvoitteensa, kuten ennakonpidätykset ja sosiaalivakuutusmaksut maksamatta, vaikka se olisi lain mukaan velvollinen maksamaan ne.

Viranomaiset ovat melko aseettomia näiden firmojen kanssa. Verottaja ei pysty valvomaan tehokkaasti niitä ulkomaisia yrityksiä, joilla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa. Poliisi taas ei pysty puuttumaan kuin räikeimpiin tapauksiin tai sellaisiin, jotka paljastuvat laajan harmaan talouden rikosvyyhden selvittelyssä.

Mikä siis avuksi? Rakennusalan ryhtiliikkeestä ei voi puhua nauramatta. Ala on valitettavasti lähes kauttaaltaan läpimätä, ja maan tapa on juntattu syvälle suurten firmojen toimintaan.

Tarvitaan tiukempi tilaajavastuulaki, lisää valvontaa ja kovempia rangaistuksia. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Se on vaikea ja pitkä tie. Mutta jostain ja joskus se on aloitettava.
 

Kommentit