Hyppää pääsisältöön

Kotimaisuusaste kiinnostaa kunnon kuluttajaa

Valistavassa ohjelmassa selvitetään, kuinka kotimaisia suomalaisiksi sanotut tuotteet oikeastaan ovat. Ja turhaan ei pidä innostua ostamaan edes kotimaista.

Alussa silmäillään valintamyymälän valikoimaa. Näinhän kunnon kuluttajan tulisi tehdäkin, eli etsiä silmä kovana joukosta suomalaiset tuotteet. Tietokymppi-ohjelmassa kuitenkin muistutetaan, että ostaessamme mitä tahansa hyvinkin suomalaista tavaraa, tulemme aina ostamaan osan ulkomaista.

Tuotteen suuresta suomalaisuusasteesta kertoo Kotimaisen työn valtuuskunnan myöntämä avainlippumerkki sekä Suomen Työn Liiton leijonanpää. Nämä merkitkin lupaavat silti vain valtaosan raaka-aineista ja työstä olevan suomalaista perää.

Suomalaisen polkupyörän kotimaisuusaste oli vuonna 1976 67 prosenttia ja television yli 60 prosenttia. Jos tuolloin ajankohtainen kuvaputkikin olisi valmistettu Suomessa, olisi kotimaisuusaste kivunnut yli kahdeksankymmenen.

Aivan sataan prosenttiin ei kotimaisuusasteessa tunnuttu pääsevänkään. Vaikka mehun marjat on poimittu Suomesta, niin tuotantolaitteiden ulkomainen alkuperä laskee marjamehun kotimaisuusastetta prosentin. Koska sokeristakin puolet on ulkomailta, putoaa kotimaisuusaste vielä neljä prosenttiyksikköä lisää. Mutta 95 olikin suomalaisten elintarvikkeiden tyypillinen kotimaisuusaste.

Suomalaisen tai suomalaisimman tuotteen valinta on tietenkin kansakuntamme yhteisen edun mukaista silloin kun tällainen tuote on ylipäätään pakko ostaa, ohjelmassa muistutetaan. Tuotteen suomalaisuus ei kuitenkaan ole syy innokkaalle ostamiselle tai kulutukselle, painotetaan lopuksi.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto