Hyppää pääsisältöön

Helsinki, tuo Pohjolan valkea kaupunki

Tervetuloa Helsinkiin! Yhteydet ovat hyvät vesitse, maitse tai ilmojen teitä. Talvella lumi korostaa rakennusten puhtaita muotoja, helteillä hehkuvat hiekkarannat. Vilkkaimpana elämä kiehuu kauppatorilla ja valtaväylillä liikenne on suurkaupunkiluokkaa. Helsinkiä kuvaillaan värikylläisin sanoin ja kuvin vuonna 1959 valmistuneessa matkailufilmissä.

Elokuva seuraa Helsingin vuodenkiertoa. Talvella hohtavaan vaippaan pukeutunut meri ympäröi Pohjolan valkeaa kaupunkia ja satamat pidetään auki sisulla. Varmin kevään merkki on jäiden lähtö Vantaanjoelta, jonka suulta alkaa myös Helsingin historia. Kun Helsingistä vuonna 1812 tehtiin pääkaupunki, se sai uudet arvokkaat kasvot. Engelin luoman empire-Helsingin sydän on Senaatintori ja Suurkirkko rakennusryhmän monumentaalinen keskus.

Vilkkaimpana Helsingin elämä kiehuu Kauppatorilla. Ostokset eivät ole aina pääasia vaan siellä on ihmisiä, elämää ja merkillistä nähtävää. Kesäisen matkailusesongin lisäksi vappu kutsuu Helsinkiin karnevaalihumuun ja keväinen riemu tarttuu kaikkiin.

Maaltatulija kohtaa kaupungin Rautatientorilla, jossa yhtyvät rautatie- ja linja-autoyhteydet. Hämeentiellä ja Siltasaarenkadulla liikenne on jo aivan suurkaupunkiluokkaa. Keskelle kulttuuri-Helsinkiä elokuviin, näyttelyihin, teatteriin ja konsertteihin tuo Mannerheimintie. Sen varrella ovat eduskuntatalomme, kansallismuseo, messuhalli ja olympiastadion. Ja pieni poikkema vie uudenaikaiselle sairaala-alueelle.

Helsingistä länteen johtaa kaunis siltojen tie. Arkkitehtimme ovat lähiöissä saaneet toteuttaa uudenaikaista asunto- ja aluesuunnittelua. Missä rantaa ei ole lähellä, on rakennettu kahluualtaita ja maauimaloita. Vilvoittautua voi myös hiekkarannalla ja Uimastadionilla, joka on lisäksi uintikilpailuiden näyttämö. Meren kaupungissa on nähty kansainvälisiä purjehduskilpailujakin ja onnellinen on se helsinkiläinen, joka voi oman kaupunkinsa rannasta lähteä sunnuntaipurjehdukselle.

Syksyn tullen koulut avaavat ovensa. Koululaispoliisit vahtivat toveriensa koulutietä, joka alkaa kansakoulusta, vie ammattikouluun tai oppikouluun ja sieltä kenties johonkin pääkaupungin korkeakouluun. Helsingissä monet opinahjot vaalivat tieteen ja taiteen perinteitä ja kasvattavat uusia kulttuurin viljelijöitä.

Talvella puhdas lumi korostaa rakennusten puhtaita muotoja ja luminen maisema muistuttaa siitä, miten lähellä luonto on sentään vielä helsinkiläistä. Heti kaupungin rajoilta alkavat metsät, jotka tarjoavat mainioita retkien ja hiihtomatkojen maastoja.

Joulun lähestyessä Aleksanterinkatu pukeutuu valoihin, väreihin ja säveliin, jotka johdattavat mielen jouluun ja jouluostoksiin. Niitä onkin tällä Helsingin vilkkaimmalla liikekadulla helppo suorittaa. Tarjontaa on yllin kyllin. Joulun kaunein perinne on käynti omaisten haudoilla.

Ja niin on taas yksi Helsingi vuosi päättynyt ja uusi alkaa. Mitä se tuokaan tullessaan? Yksi on kuitenkin varmaa: Helsinki, Suomen pääkaupunki, kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä ja Fennada-Filmi

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto