Hyppää pääsisältöön

Jääkausihälytys: Käsikirjoitus

MOT: Jääkausihälytys

käsikirjoitus

toimittaja: Martti Backman

ensiläh: 16.5.2011 klo 20:00


Jääkausihälytys, ja mukava totuus Suomen lämpötiloista


Juonto: Ilmatieteen laitos ja media on valmistanut suomalaisia nopeaan ilmaston lämpenemiseen ja lumitalvien katoamiseen.

Arkisto:


TV-uutiset 9.11.2004: Taivas on harmaa ja mustat pellot tiukuvat vettä. Tältä näyttävät talvet muutaman vuoden kuluttua Etelä-Suomessa, jos on uskominen arktisen neuvoston tänään julkaisemaa raporttia ilmaston muutoksen vaikutuksista. Lumipeitettä saataisiin Etelä-Suomeen vain harvoin.


Petteri Taalas: ”Meille odotetaan tän vuossadan aikana, et meille tulee noin, semmonen pohjoissaksalaistyyppinen ilmasto Etelä-Suomeen”.

TV-uutiset 8.12. 2007: Mielenosoittajat huutavat: ”Lunta, perkele!”


Juonto: Ei saatu keskieurooppalaista talvea, vaan kolme peräkkäistä lumi- ja pakkastalvea. Tänä talvena tuli lunta niin paljon, että se ei sula Helsingissä koko kesänä.


90-luvulla havaittu ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt. Viimeisten 12 vuoden aikana maapallo ei ole lämmennyt v.-98 saavutetusta huipusta. Tuoreimmat satelliittimittaukset osoittavat, että maaliskuussa maapallon lämpötila oli 0,1 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Siitä huolimatta, että hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet yli kaikkien odotusten.


Venäläinen tiedemies Habibullo Abdussamatov uskoo, että koetut kolme kovaa talvea ovat vasta esimakua tulevasta. Edessä on oikea pieni jääkausi.

Abdussamatov: ”Tämä on ennuste ilmaston eli lämpötilan luonnollisesta muutoksesta lähimmän sadan vuoden aikana. Nyt olemme tässä, tästä eteenpäin lämpötila laskee hitaasti, hitaasti. Sen jälkeen lämpötila laskee nopeammin, ja taas hitaammin, ja noin vuonna 2055 alkaa pieni jääkausi. Tässä on syvä vaihe. Se kestää suunnilleen – tämä kaikki on arviota – 50 vuotta. Seuraavan vuosisadan alussa alkaa seuraava 200 vuotta kestävä lämpeneminen”.


Juonto: Ilmatieteen laitoksessa sen sijaan uskotaan, että Suomi lämpenee tämän vuosisadan aikana jopa seitsemän astetta. Uskoa vahvistaa laitoksen vasta laskema Suomen 30 vuoden keskilämmön nousu, 0,4 astetta 10 vuodessa. (paperi)


Naantalilainen tilastotieteilijä Pekka Hjelt ei hyväksy tulkintaa.

Pekka Hjelt: ”Eihän se, että jonakin aikavälinä lämpötila on korkeampi kuin aikaisempana aikavälinä merkitse sitä, että se jatkuisi samanlaisena nousuna edelleen. Se on vaan sen aikavälin tieto, eikä siihen sisälly mitään ennustetta ja lupausta siitä, että näin mentäisiin seuraavat sata vuotta”.


Juonto: Kun Hjelt soveltaa Ilmatieteen laitoksen lämpömittauksiin viimeistä huutoa olevaa aikasarjan analyysimenetelmää, hän ei löydä niistä tilastollisesti merkitsevää nousua.

Hjelt: ”Siinä ei ole mitään trendiä, vaan se menee vaan se kehitys eteenpäin”.


Juonto: Hjeltin analyysissä äärettömän pitkän aikavälin ennuste antaa Suomen keskilämmöksi 2,2 astetta, mikä on kymmenyksen verran vähemmän kuin Ilmatieteen laitoksen mittaama 30 vuoden keskiarvo.


Viimeisten 10 vuoden aikana Ilmatieteen laitos on tiedottanut Suomen keskilämpötilan kehityksestä vaihtelevin menetelmin ja tuloksin. Vuonna 2001 laitos kuvasi Suomen keskilämpötilan muutosta tällä kaaviolla:




30-luvun kuumat vuodet olivat vielä tuolloin lämpimämpiä kuin 80- ja 90-luvun lämpimimmät vuodet. Suomessa ilmaston lämpenemistä ei ollut havaittavissa.


V. 2003 kaaviota päivitettiin lisäämällä sen loppuun kaksi vuotta. Niiden ansiosta Suomen ilmaston muutos näytti entistäkin enemmän ilmaston viilenemiseltä.



Mutta oliko kuvaaja jo liiankin rauhoittava, koska seuraavana vuonna 2004 vanha kuva korvattiin tällä:



Samaa ajanjaksoa kuvaava käyrä osoittaakin nyt Suomen ilmaston lämpenemistä. Tasoitetun käyrän oikea pää ei enää ole lerpallaan alaviistoon, vaan se sojottaa uhkaavasti yläoikealle. Se on saavuttanut 1930- luvun huippulämmön, ja vuodesta 1989 oli tullut lämpimin vuosi.


Miksi Ilmatieteen laitos muutti esitystapaa ?


Heikki Tuomenvirta: ”Tuo esitysmuoto on sitten kyllä tieteellisestä artikkelista, ja siitä on mukana tullut tämmönen tasoitettu käyrä”.


Juonto: Vuonna 2007 kuvaan oli lisätty neljä uutta vuotta ja tilastollisen tasoituksen vaikutuksesta lämpeneminen näytti entistäkin pelottavammalta.




Yllättäen vuoden 2009 lopussa IL luopui tasoitetun käyrän käytöstä ja palasi takaisin alkuperäiseen kymmenvuotiseen juoksevaan keskiarvoon. Miksi ?




Tuomenvirta: ”Ihan tämmösen selkeyden vuoksi”.


Toinen selitys voisi olla se, että kylmän vuoden 2009 mittaukset olisivat kääntäneet tasoitetun käyrän osoittamaan laskevaa keskilämpöä. Näin:

Tuomenvirta: ”Ei sill oo mitään merkitystä asialle”.


Juonto: Kylmenevä suuntaus Suomessa jatkui vuonna 2010. Ja vuoden lopussa Ilmatieteen laitos oli jälleen vaihtanut tapaansa kuvata Suomen keskilämpöä:






Kuvasta paljastuu, että vuosi 1938 oli taas noussut Suomen kaikkien aikojen lämpimimmäksi vuodeksi. Ja elohopean suunta on tällä hetkellä voimakkaasti alaspäin.


Tuomenvirta: Siinä on, miks näit on muutettu, on kolme tekijää tosiaan: eli, että niitä täytyy aina päivittää välillä, sitten siinä on pyritty tarkempaan menetelmään. jolla tää voidaan laskee ja sitten kolmas on tää selkeys”.




Juonto: Ilmastonmuutoksen vaarallisuutta korostavia tutkimuslaitoksia on epäilty maapallon lämpenemistä koskevien tilastojen ja ennusteiden liioittelusta. Epäilyt saivat vahvistusta, kun puolitoista vuotta sitten tapahtuneessa tietovuodossa paljastui, että YK:n alaisen ilmastopanelin IPCC:n tärkein tieteellinen tutkimusyksikkö oli kätkenyt historiallisissa puulustotutkimuksissa paljastuneen lämpötilan laskun




korvaamalla sen lämpömittareiden näyttämällä hurjalla nousulla näin.




Sen jälkeen on virallisiin lämpötilan mittauksiin suhtauduttu epäilyksellä eri puolilla maapalloa.


Useat maailman vanhimmista lämpömittaussarjoista eivät osoitakaan mittauspaikallaan minkäänlaista lämpenemistä.


Tässä on 280 vuoden päähän ulottuva lämpötilasto Berliinistä.



Luonnollista, vuosittaista vaihtelua noin viiden asteen rajoissa, mutta ei havaittavaa lämpenemistä, pikemminkin päinvastoin.


Ja tässä Pietarin 270 vuoden ikäinen tilasto. Ei lämpenemistä.


Maailman keskilämmön mittaamiseen tarvittavat lukemat on kerätty tuhansien maailman eri puolilla sijaitsevien säähavaintoasemien lämpömittareista. Sen jälkeen niitä on muokattu ja korjattu eri tavoin yhteismitallisiksi ja lopuksi niistä on tiivistetty yksi luku, jonka pitäisi kuvata maailman keskilämpötilaa.


Sääasemaverkosto kattaa maailman huonosti. Etenkin maapallon pinnasta suurimman osan peittävät valtameret jäävät huonolle mittaukselle.


Vuonna 1990 tapahtui lisäksi outoja. Maailman sääasemien määrä putosi romahdusmaisesti 10 000 asemalla, alle 6000:een. (animaatiota).


Suurin osa suljetuista asemista oli Neuvostoliitossa, Kiinassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Jäljelle jäänyt sääasemaverkosto keskittyi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.


Samaan aikaan kun maailman sääasemien määrä putosi näin: (sininen ruutuviiva)




Hyppäsivät maailman keskilämpötilat puolellatoista asteella näin: (punaiset pylväät)


Pudotus liittyi Neuvostoliiton romahdukseen. Erityisesti Siperian vaikeiden kulkuyhteyksien päässä olleet mittauspisteet joutuivat hunningolle, ja jäljelle jäivät lähinnä kaupunkilämmön saastuttamat urbaanit asemat.


Paikallisilla lämpötiloilla ei sinänsä ole suurta merkitystä kun kysymyksessä on koko maapallon keskilämpötilan kehitys. Mutta jos väitetään, että maapallo lämpenee, niin kai lämpenemisen pitäisi sentään näkyä jossain paikallisestikin? Eikä vain tietokoneilla ajettavissa ilmastomalleissa.


Kreikkalainen ilmastotutkija Demetris Kotsoyiannis vertasi ilmastomallien antamia tuloksia 55 paikkakunnan todellisiin lämpötiloihin eri puolilla maapalloa. Tutkija havaitsi, että mallitulokset eivät vastanneet lähimainkaan mitattuja lämpötiloja. Kun mallien antamat lämpötilat huitelivat korkeuksissaan näin, niin kylmä totuus mateli täällä (sininen viiva):


> Demetris Kotsoyiannis: Mallit ja todellisuus



Ja kun tutkijat laajensivat tarkasteltavan alueen Yhdysvaltain laajuiseksi, heikkeni vastaavuus entisestään. Mallitulokset täällä, ja todellinen lämpötilakehitys tässä (sininen viiva)



Yhtenä mittauspisteenä Kotsoyiannisin aineistossa oli Helsinki. Kun Helsingissä runsaan sadan vuoden aikana mitatut vuotuiset lämpötilat kulkivat täällä (sininen viiva), niin mallien mukaan Helsingin lämpötilan olisi pitänyt kehittyä näin. Mallit mm. hävittävät 30-luvun lämpimät vuodet lähes täysin.



Tutkimuksen perusteella Kotsoyiannis kysyy, onko ilmaston kehitys ylipäätänsä ennustettavissa. Ilmasto kun on pohjimmiltaan kaoottinen järjestelmä.


1. Kiinalaiset tutkijat Yan ja Wu vertasivat maailman keskilämmön kehityksestä 160 vuoden aikana tehtyä käyrää kuvioon, joka syntyisi puhtaan sattuman tuloksena. Sellaista viivaa kutsutaan satunnaiskuluksi, jota voidaan verrata juopon arvaamattomaan hoiperteluun.


> http://www.dreamscitech.com/CV/Guangxi%20Sci%202010%2017%282%29%20148-50.pdf


Kiinalaistutkijat havaitsivat, että satunnaiskululla aikaansaatu käyrä (harmaa) noudatti täydellisesti maapallon keskilämmön muutoksia. (musta käyrä)




Juonto: Toisin sanoen IPCC:n käyttämä, huipputiedemiesten laskema, supertietokoneilla vahvistettu maailman keskilämpötilasto olisi yhtä hyvin saatu aikaan kolikkoa heittämällä, tai seuraamalla humalaisen hoipertelua. Ihmisen energiakulutuksen vaikutusta siihen ei tarvita


Myös suomalainen tilastotieteilijä Pekka Hjelt on sitä mieltä, että Ilmatieteen laitoksen mittaama Suomen lämpötilan nousu johtuu sattumasta, jonka tuloksena lämpötila vaihtelee satunnaisesti ylös ja alas, ilman pysyvää suuntaa, eli trendiä.


Pekka Hjelt: ”Kun olen tutkinut ilmastotilastoja, niin ne eivät osoita mitään varsinaista lämpenemistä. Ilmaston vaihtelua kyllä, mutta ei mitään suuntaa lämpenemiseen tai kylmempään suuntaan ole nähtävissä”.



Juonto: Hjelt opetti vuosikymmenet tilastotiedettä Turun yliopistossa ja on arvostettu aikasarja-analyysin asiantuntija. Lämpötilamittaukset muodostavat tyypillisen aikasarjan, jonon aikajärjestyksessä olevia havaintoja. Niiden päätehtävänä on ennustaminen.


Kolme Ilmatieteen laitoksen tutkijaa julkaisi viime vuonna tutkimuksen Suomen keskilämpötilan kehittymisestä. He löysivät Suomen keskilämmöstä huomattavaa, tilastollisesti merkitsevää nousua. Viimeisen 30 vuoden nousu oli heidän analyysissään niin voimakas, että se toteuttaisi sadassa vuodessa IPCC:n hurjimmankin ennusteen seitsemän asteen lämpenemisestä Suomessa.


> Suomen keskilämpötilat

Pekka Hjelt kävi läpi tutkimusaineiston, eikä hän löytänyt siitä vähääkään tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä.

Pekka Hjeltin kritiikki ilmatieteenlaitoksen menetelmiä kohtaan


> Pekka Hjelt: Tilastot eivät tue ilmastonmuutosväiteitä


> Pekka Hjelt: Aikasarjamalleista



SUOMEN KESKILÄMPÖ

Vuosisarja 1847 - 2010




Hjelt: ”varsinkin siinä 3 vuoden ennusteessa, mihin sisältyy 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lämpimät, lauhat vuodet, sanoisin, niin näytti vaikuttaneen niihin ennusteisiin huomattavasti. Mutta minun ennusteeni eivät näissäkään kohdissa sisällä mitään nousutrendiä”.


Taalas: ”Talvet ja keväät ovat ne vuodenajat, jotka ovat eniten lämpenemässä”.


Hjelt: ”Siellähän löydettiin sitten aivan mahdottomia tuloksia, pitänyt tutkijoidenkin jo hätkähtää. Siellä ennustettiin, se oli sen 30 vuoden aineiston perusteella, että talvilämpötila Suomessa kohoaisi tai sanotaan, että voidaan niitten tutkimusten tai sen tutkimuksen trendin perusteella sanoa, että ne ennustavat sitä, että vuoden 2100 paikkeilla Suomen talvilämpötila olisi keskimäärin 14 astetta nykyistä korkeampi. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että se on mahdoton ennuste”.


Martti Backman / MOT: "Mitä sitten omat tutkimuksenne osoittivat talvilämpötiloista ?"


Hjelt: ”Sen, että ei niissä ole mitään trendiä myöskään nähtävissä”.



Juonto: Miten on mahdollista, että tilastotieteilijä saa ilmatieteen laitoksen mittausaineistosta aivan erilaisia tuloksia kuin ilmastotutkijat ?


Hjelt: ”Jos sitä ajatellaan, mitenkä Ilmatieteen laitos on esittänyt asiat, niin siinähän on lähtökohtana olleet täysin väärät tilastomenetelmät, eivät vastaa millään tavalla vaatimuksia, mitä minä asetan tämmöiselle tutkimukselle”.


Martti Backman / MOT: "Millaisia tilastomenetelmiä Ilmatieteen laitos käyttää ?"

Hjelt: ” Jos mä sanon yleisesti, niin ne menetelmät ovat sellaisia, että tilastotiede hylkäsi ne viimeistään 1970 ja sen jälkeisenä aikana. Siellä on siis tämmöisiä perinteisiä tilastotieteen menetelmiä, erityisesti niissä käytetään pienimmän neliösumman trendiä, joka on matemaattisesti yksinkertainen … mutta ne eivät ole menetelmiä, jotka sopivat aikasarjojen käsittelyyn”.


Juonto: Ilmatieteen laitoksen käyttämä vanhentunut menetelmä sopii riippumattomien otosten käsittelyyn, mutta aikasarja ei ole otos. Aikasarjan mittausten välillä on ajallista riippuvuutta.


Hjelt: ”Silloin pienimmän neliösumman trendi ei ole oikea menetelmä. Se ei ota huomioon tätä autokorrelaatiota, eli havaintojen riippuvuutta, ja silloin saadaan merkitseviä trendejä tapauksissa, joissa niitä ei todellisuudessa ole, koska se havaintojen riippuvuus sekoittaa mallin”.


Juonto: Hjelt käyttää analyyseissään nykyaikaisia ARIMA-malleja, jotka eliminoivat tutkimusaineistossa olevan autokorrelaation.


Hjelt: ”Minun käyttämäni aikasarjaohjelman takana ovat kaikki EU:n taloudelliset elimet. Eurostat, joka on siis tämä tilastovirasto EU:ssa, Sitten Euroopan keskuspankki, kaikkien maiden keskuspankit, valtiovarainministeriöt, muut ministeriöt, tilastovirastot, muut tutkimuslaitokset, kaikki nämä käyttävät tätä ohjelmaa”.


Juonto: Ilmatieteen laitos ei suostunut vastaamaan haastattelussa Pekka Hjeltin kritiikkiin heidän tilastometodiaan kohtaan. Sen sijaan laitoksen tutkija antoi kirjallisen lausunnon, jossa hän ilmoittaa, että heidän käyttämänsä menetelmät ovat asiantuntijoiden mukaan oikeita ja sopivia kuvaamaan aikasarjoissa näkyvää lämpenemistä. Hjeltin käyttämää analyysiä he puolestaan pitävät sopimattomana ilmaston tutkimiseen.


> Ilmatieteen laitoksen vastine


> Hjeltin vastaus Ilmatieteen laitokselle

Hjelt: ”Täysin väärä väite … Ei ole olemassa mitään aikasarja-analyysiä erikseen ilmastotiedoille, taloudellisille tiedoille ja muille mahdollisille tilastotiedoille, vaan kaikkien käsittely tapahtuu täsmälleen samanlaisilla menetelmillä”.


Juonto: Ilmatieteen laitoksen tutkijat haluaisivat myös sisällyttää analyyseihin mittaushavaintojen lisäksi muuttujia fysikaalisista luonnonlaeista, kuten esimerkiksi hiilidioksidin vaikutuksen.


Hjelt: ”Eikä minun tarvitse tietää, mikä se taustalla oleva vaikuttaja on. Eikä myöskään ilmatieteen laitoksella näissä aikasarjoissa ole sitä tietoa, mutta kaikesta päätelleen heillä on jokin jumalallinen ilmoitus, joka kertoo, että siellä on jotain takana, joka ei näy näissä numeroissa, mutta joka täytyy siitä huolimatta ottaa lukuun. Sitä minä en ymmärrä ollenkaan. Se ei ole tiedettä, se on teologiaa”.



Juonto: Hjelt analysoi ARIMA-menetelmällä myös muiden pohjoismaiden , Ruotsin, Norjan ja Tanskan keskilämpötilojen kehityksen:

Hjelt: ”Kaikkien kohdalla tulos oli sama: ei ole mitään merkitsevää trendiä 100 viime vuoden ajalta”.


Juonto: Lopulta Hjelt alisti myös koko maapallon keskilämpötilan laskennan pohjana olleen mittaustietokannan (HadCrut 3) ARIMA-läpivalaisuun:


Hjelt: ”Se liikkuu tuolla noin 0,3-0,5 asteen kohdalla, siis se tasainen jatkumo tässä lämpötilassa. Eli mitään nousua siinä ei siis ole, vaan se jatkuisi sillä tasolla, eli sillä, millä se tällä hetkellä suurin piirtein on”.

Martti Backman / MOT: "Eli siis lämpötila jatkuisi tällaisena ja se vaihtelisi tuommoisen 0,3-0,5 välisessä haarukassa, sitäkö tarkoitat ?"


Hjelt: ”Suurin piirtein niin”.




Arkisto, Aamu-tv 11.1. 2005:


Taalas:”Suomessakin odotetaan tällä vuosisadalla jopa 4-5 Astetta tapahtuvaa lämpenemistä. Elikkä tutkijoiden piirissä ei tästä asiasta ole epätietoisuutta onko kasvihuoneilmiö fakta vai ei, mutta sen sijaan on olemassa skeptikoita, jotka toimii vähän tupakkateollisuuden tyyppisesti”.


Hjelt: ”Ei tämä ole, ole suinkaan ihan vaaratonta toimintaa tällainen pelottelu. Varsinkin kun päättäjät, luonnollisista syistä, eivät pysty paneutumaan asioihin, vaan luottavat siihen, että valtion tieteellinen tutkimuslaitos antaa objektiivista tietoa”.


Juonto: Ilmatieteen laitoksella on mennyt viime aikoina hyvin. Se on muuttanut uuteen upeaan toimitaloon ja se imaisi organisaatioonsa osan Merentutkimuslaitoksesta. Laitoksen budjetti on liki kaksinkertaistunut 15 vuodessa ja henkilökunta on kasvanut kuuteen ja puoleensataan


Hjelt: ”Kun on tämmönen valtion rahoittama tutkimuslaitos, niin kyllä kai sen velvollisuus olisi pyrkiä mahdollisimman luotettavaan ja objektiiviseen tietoon, eli käyttää parhaita mahdollisia menetelmiä, koska resursseja niillä on”.




Juonto: Väitteet maapallon vaarallisesta lämpenemisestä perustuvat tietokonemalleihin, joissa ihmisen vapauttama hiilidioksidi oletetaan tärkeimmäksi ilmastoa lämmittäväksi tekijäksi.


Käytössä olevien ilmastomallien ennustevoima on kuitenkin heikko. Ne ennustavat lämpötilojen kehitystä vajaan 20 prosentin todennäköisyydellä, kun taas tähtitieteelliset syklit vastaavat lämpötilojen vaihtelua 96 prosentin todennäköisyydellä.


Habibullo Abdussamatov, Pietarin Pulkovon observatorion avaruuden tutkimusyksikön johtaja uskoo, että maapalloa ei uhkaa ilmaston lämpeneminen, vaan pitkäaikainen kylmeneminen.


Abdussamatovin mielestä kaikki taivaanmerkit viittaavat nyt siihen, että ihmiskunnalla on edessään uusi pieni jääkausi, samanlainen kuin 1600-luvun lopulla, jolloin suurina kuolonvuosina tunnettu kylmä ilmastojakso tappoi kolmanneksen Suomen väestöstä.

Abdussamatov:” Kuten tiedätte, Suomi ja Ruotsi menettivät Maunderin minimin aikana puolet väestöstään, josta osa muutti pois, mutta suurin osa yksinkertaisesti kuoli kylmään ja nälkään. Grönlannissa ihmiset joutuivat jättämään asumuksensa useaksi vuosisadaksi.”


Juonto: Maunderin auringonpilkkuminimin aikanaThames-joki Lontoossa sai metrin paksuisen jääkannen, jonka päällä vietettiin pakkasmarkkinoita.


Syyllinen ilmaston muutokseen oli aurinko, kaiken maapallolla olevan energian lähde.

Abdussamatov: ”Ilmaston kaikki muutokset, jotka ovat tapahtuneet viimeisten vuosituhanten ja satojen tuhansien vuosien aikana, ovat johtuneet vain maahan tulevan auringon säteilyenergian vaihtelusta”.


Juonto: Auringon tila on tällä hetkellä hyvin erikoinen. Joidenkin tähtitieteilijöiden mukaan sellaista ei ole nähty koskaan aikaisemmin. Viime vuosisadan poikkeuksellisen aktiivinen ja kirkas aurinko on muuttunut äkkiä himmeäksi ja uneliaaksi. Uusi auringonpilkkujakso ei ota käynnistyäkseen kunnolla ja sen ennakoidaan jäävän lyhyeksi ja vaisuksi.

Abdussamatov: ” Ja nyt meillä, 1990-luvulta lähtien,( kuten sanoin,) auringon energiasäteilyn taso laskee, ja tämä aleneminen jatkuu edelleen tasaisena meidän laskelmiemme mukaan vuoteen 2042 plus miinus 11 vuotta”


Juonto: Venäläistutkijoiden mukaan meillä on käsillä Maunderin miniminä tunnetun auringonpilkuttoman jakson kaltainen tilanne, joka hyyti Euroopan 300 vuotta sitten.

Abdussamatov: Tämä auringon säteilyenergian 0,2 prosentin väheneminen johtaa syvään kylmenemiseen, pieneen jääkauteen noin vuonna 2052, plus miinus yksitoista vuotta.


Juonto: Maapallon vajoamisessa pieneen jääkauteen ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Abdussamatovin kollega on selvittänyt, että viimeisten 7 500 vuoden aikana on ollut jo 18 heikon auringon ja kylmän maapallon kautta. Nyt on edessä 19. pieni jääkausi. Sitä ei pidä sekoittaa suureen jääkauteen, joka toistuu kymmenien tuhansien vuosien välein.


Uutta on se, että Pulkovon observatorion tutkijat havaitsivat auringon säteilyn voimakkuuden vaihtelevan 11 vuoden auringonpilkkusyklien lisäksi 200 vuoden sykleissä.


Abdussamatov:” Tärkein maan ilmastoon vaikuttava tekijä, maan ilmaston määrittelevä tekijä, on kahden vuosisadan pituinen, maan ilmakehän uloimpaan kerrokseen tulevan auringon säteilyenergian vaihtelu”.



Juonto: Tässä kuvassa näkyy kuinka sekä 11 vuoden että 200 vuoden aurinkosykli johtavat samaan, tällä hetkellä viilenevään suuntaan, toinen jyrkästi sahaten, toinen loivana maininkina.




Abdussamatov: ”… arvioidemme mukaan vuonna 2014 me odotamme pienen jääkauden tulevan. Tai alkaa pienen jääkauden aikakausi”.



Juonto: Tohtori Abdussamatov ei siis usko lainkaan ilmastonmuutosopin perusväitteeseen, jonka mukaan hiilidioksidi heiluttelisi maapallon lämpötilaa.

Abdussamatov: ” Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä ei ole koskaan globaalin lämpenemisen syy. Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä on ilmaston lämpenemisen seuraus, lämpötilan kohoamisen seuraus”.


Juonto: Kuvitelkaamme, että voisimme kokeeksi poistaa ihmislajin maapallolta. Silloin voisimme helposti laskea, millainen vaikutus ihmisen aiheuttamilla hiilipäästöillä oli ilmastoon. Meidän ei kuitenkaan tarvitse kuvitella sitä, sillä sellainen koelaboratorio on jo olemassa: mikä tahansa yhteistä aurinkoamme kiertävistä planeetoista.


Abdussamatov: ” 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä lämpötila kohosi Marsissa, Jupiterissa, Neptunuksessa ja sen kuussa, Plutossa ja muilla aurinkokunnan planeetoilla. Tästä herää kysymys, miksi lämpötila on noussut kaikilla näillä planeetoilla samaan aikaan kuin maassa. Ainoa kaikkiin näihin planeettoihin vaikuttava tekijä on aurinko. Siksi olemme sitä mieltä, että ilmaston lämpeneminen niin maassa kuin näillä planeetoillakin on seurausta auringon säteilynmäärän kasvusta 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä tai koko vuosisadan aikana”.


Juonto: Maailman hallitukset valmistautuvat tällä hetkellä vaaralliseen ilmaston lämpenemiseen. Pitäisikö sittenkin varautua ilmaston kylmenemiseen ?

Abdussamatov: ”Jos tiedämme jo etukäteen ainakin suurin piirtein, milloin pieni jääkausi alkaa, ja jos voimme etukäteen valmistautua tähän kauteen, me voimme vähentää sen vaikutukset minimiin. Mutta nyt on jo tullut se aika, jolloin meidän pitää valmistautua siihen …Tärkein keino taistella pientä jääkautta vastaan on elintason nostaminen, energiansaannin turvaaminen, energian käytön tehokkuuden ja tuotannon nostaminen niin, että voimme turvata väestölle elintarvikkeet ja elämisen kannalta välttämättömät elinolosuhteet”.


Juonto: Onneksemme maailmassa ei ole pulaa fossiilista polttoaineista. Tämän ajan suurin, mutta vähälle huomiolle jäänyt uutinen on tieto uusista, valtavista kaasuesiintymistä , jotka ovat tulleet hyödyntämiskelpoisiksi uuden teknologian ansiosta.


Syvistä maakerroksista joka puolella maailmaa löytyvä liuskekaasu riittää kattamaan maailman energiatarpeen ainakin pariksi sadaksi vuodeksi, halvalla ja puhtaasti. Se antaa riittävästi aikaa aivan uusien energiamuotojen kehittämiseen.


Maailmassa ei ole energiapulaa, vaan suunnaton energian runsaus. Ihmiskunnan tulevaisuus on valoisa ja lämmin.


LOPPU