Hyppää pääsisältöön

Sota-ajan tanssikieltoa rikottiin salatansseilla

Julkinen tanssiminen kiellettiin Suomessa talvi- ja jatkosodan aikana. Tanssinhaluiset nuoret järjestivät ladoissa nurkkatansseja, joita poliisi puolestaan parhaansa mukaan ratsasi.

Myös lomailevat rintamamiehet tahtoivat tanssia. Sota haluttiin loman ajaksi unohtaa, ja mieli paloi vastakkaisen sukupuolen seuraan.

Nurkkatanssit olivat parhaimmillaan todellisia yökekkereitä, sillä ne saattoivat kestää jopa aamukolmeen tai -neljään. Jotkut lähtivät tansseista suoraan lypsylle, kertoo satakuntalainen Eikka Järvinen. Kaupunkimaisemmissa asutuskeskuksissa nurkkatansseja pidettiin pimennysverhojen hämärtämissä yksityisasunnoissa.

Tanssia säestettiin laululla, haitarinsoitolla tai grammarilla. Nurkkatanssit olivat Suomessa siis tavallaan esi-diskoja, ja iskelmälevyjen pyörittäjiä voi pitää disc jockey -ammattikunnan edeltäjinä.

Sodan aikaiseen nuorison "vastakulttuuriin" kuului myös amerikkalaisten radiolähetysten kuunteleminen salaa öisin. Niissä soitettu swing kaikui myös nuorten suosimissa amerikkalaisissa elokuvissa.

Salaisissa tansseissa oli samanlaista kielletyn hedelmän makua kuin vaikkapa 1990-luvun luvattomissa teknoraveissa. Poliisin varalta asetettiin vahteja, ja ratsian yllättäessä paettiin tanssituvan ovista ja ikkuna-aukoista.

Julkiset tanssitilaisuudet sallittin vasta joulukuussa 1944. Jo ennen sotia säädetty ravintoloiden tanssikielto purettiin vasta vuonna 1948.

Tietolaatikko

Tanssikiellon taustana oli näkemys, että tanssin kaltaiset huvit olivat sopimattomia sota-ajan surujen ja kärsimysten keskellä. Tanssitilaisuuksien katsottiin myös lisäävän järjestyshäiriöitä, sukupuolitauteja ja alkoholinkäyttöä. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana tanssikielto oli ollut voimassa monissa Euroopan maissa, osan aikaa myös Suomessa.
Nuorison tanssihaluja oli Suomessa perinteisesti pyritty säätelemään. Eräät uskonnolliset yhteisöt pitivät tanssia suorastaan syntinä. Pienimuotoiset, tuvissa ja riihissä järjestetyt nurkkatanssit olivat esim. 1700-luvulla paikoittain kokonaan kiellettyjä kontrolloimattomuutensa vuoksi. Jatkosodan aikana vanha nurkkatanssikulttuuri elpyi. Tansseihin sisältyi myös piirileikkiä.
Suomen jatkosodan aikainen tanssikielto oli läntisen maailman ankarin. Se koski vain julkisia tanssitilaisuuksia, mutta useimmat uskoivat myös yksityisten tanssien olevan kiellettyjä. Rajanveto oli vaikeaa, ja osa viranomaisista näkikin hyödylliseksi pitää mainittua uskoa yllä.
Viranomaisten suhtautuminen salatansseihin vaihteli säännösten epämääräisyyden ja poliisimiesten kulloisenkin asenteen johdosta. Tiukimmat nimismiehet asettivat tanssiladot vartiointiin, naulauttivat riihien oviaukkoja umpeen ja peittivät tanssilavat piikkilangoin. Tanssiseurueita hajotettiin joskus ampumalla pimeässä ilmaan, mistä seurasi pakokauhua ja loukkaantumisia. Tiedetään ainakin kaksi tapausta, joissa poliisin luoti osui kuolettavasti pakoon pyrkivään tanssijaan.

Ohjelmista on poistettu musiikki.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto