Hyppää pääsisältöön

Mökkielämää siirtolapuutarhassa

Mökkielämää siirtolapuutarhassa. Kuva: Tuula Nyberg, Yle

Suomalaiset ovat mökkeilijäkansaa. Sen huomaa erityisesti kesäperjantaisin, kun autokaravaanit matelevat ulos kaupungeista. Luonnon helmaan on päästävä! Monet pienten lasten vanhemmat haluavat nauttia puutarhatöistä ja oman maan sadosta, mutta myös näyttää lapsilleen luonnon ihmeitä.

Kaikkia ei matkanteko innosta ja haaveena on oma siirtolapuutarhamökki läheltä kotia, läheltä palveluita, lyhyen matkan päästä. Vaikka vielä tällä hetkellä siirtolapuutarhoissa palstojaan viljelee enemmän isoisä- ja isoäiti-ikäiset kuin nuoret lapsiperheet, trendi on kääntymässä. Ajatus metromatkasta mökille houkuttaa ruuhkavuosiaan eläviä kaupunkilaisia.


Puutarhanhoitoon hurahdetaan

- Nostalgia ja puutarhanhoito ovat nyt trendikkäitä, sanoo Mökki ja pelakuu –kirjan kirjoittanut toimittaja Stiina Kiiveri.

Kiiveri uskoo, että puutarhainnostuksen taustalla on myös syvempiä asioita.

- Arvot ovat nyt maaläheisiä. Ihmiset haluavat aitoja asioita. Omalla palstalla, omassa valtakunnassa on mahdollista elää ekologisesti ja nähdä luonnon kiertokulkua kierrättämällä ja viljelemällä. Myös luomu- ja lähiruoka on tänä trendikästä ja itse viljelemällähän sitä saa, listaa Kiiveri.

Siirtolapuutarha-alueet ovat esteettisesti kauniita paikkoja, joissa on ilo olla, ja joissa elämänriemu pulppuaa. Kuka tahansa voi tehdä kävelyretkiä puutarha-alueille ja vaikkapa hakea vinkkejä omaan puutarhaan. Esimerkiksi Helsingin Marjaniemen siirtolapuutarha-alueella piha-aitojen kuuluu olla tietyn korkuisia, jotta pihat ovat ihailtavissa ja nähtävillä.

- Siirtolapuutarhoissa ihmiset uskaltavat irrotella ja olla luovia ja toteuttaa rohkeammin itseään, vaikka se olisikin vähän hassua. Puissa roikkuu kaikenmoisia hengentuotteita – olivatpa ne sitten lyhtyjä tai klovneja.


Kyläyhteisö on tärkeä osa elämää

Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ovat myös osa siirtolapuutarhaelämää. Talkoita pistetään pystyyn, ja naapurusto saattaa esimerkiksi auttaa iäkästä naapuria pihatöissä, jotta tämä pystyy vielä nauttimaan mökkielämästä.

- Saa siellä yksinkin olla, mutta tuntuu, että melkein kaikki siirtolapuutarhurit ovat sosiaalisia ja puuhakkaita ihmisiä, kertoo Stiina Kiiveri.

Siirtolapuutahoissa elelee tällä hetkellä enemmän vanhenevaa väestöä, mutta lapsiperheet toivotetaan tervetulleiksi:

- Ihmiset totesivat vilpittömästi, että on ihanaa, kun kuuluu lasten ääniä ja pienten jalkojen tömistystä pitkillä hiekkakäytävillä, kertoi Kiiveri.

Stiina Kiiveri on kiertänyt suomalaisia siirtolapuutarhoja ja etsinyt tarinoita mökkielämästä.


Lapset mukaan hommiin

Lasten kanssa voi puuhata siirtolapuutarhamökillä melkein mitä tahansa. Lapset kannattaa ottaa mukaan arkisiin askareisiin, sillä yhteisistä puuhista syntyvät lapsuusmuistot ja kokemukset.

Käsin tiskaaminen on lapsen näkökulmasta suurta hupia. Kun tiskaamisen yhdistää saippuakuplien tekoon, syntyy riemua pitkäksi aikaa. Lapset tykkäävät kastella kasveja ja auttaa salaatin tekemisessä. Kurkun leikkaaminen onnistuu pieneltäkin lapselta.

- Myös vihannesten tai juuresten pesu ja kaikki veden kanssa lutraaminen on lapsista aina yhtä hauskaa, muistuttaa Kiiveri.

Jokainen vanhempi tietää, että lasten kanssa touhuiluun menee aikaa, mutta juuri lomallahan tätä aikaa pitäisi olla:

- Lomasta ja mökkielämästä ei pitäisi tehdä suorittamista eikä pitäisi ahtaa kesäidylliin kaikkia toiveitaan. Näin ei myöskään tarvitse pettyä! Ole armollinen itsellesi ja muille, kannustaa Stiina Kiiveri

Lapsen näkökulmasta yhdessä tekeminen on tärkeintä, ei niinkään lopputulos.


Perheen aika
-radio-ohjelmassa piipahdetaan helsinkiläisessä, vuonna 1946 perustetussa Marjaniemen siirtolapuutarhassa. Tiina Lundbergin oppaana on Mökki ja pelakuu -kirjan kirjoittanut Stiina Kiiveri. Kuuntele koko juttu.

Perheen aika kuullaan YLE Puheen Päiväntasaajassa joka torstai klo 14.03.

Linkit:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen on kuollut

    Perttu Häkkinen menehtyi sunnuntaina 12.8. tapaturmaisesti. Kaipaamme rakasta kollegaamme syvästi. Hänen älykäs, valoisa ja huumorintajuinen persoonansa valaisi päiviämme niin työyhteisössä kuin ohjelmissaankin. Perttu oli poikkeuksellinen toimittaja. Hän oli tekijänä aidosti ihmisläheinen, innostava, innostuva, pelkäämätön ja tarkkanäköinen.

  • Naprapaatti, osteopaatti vai kiropraktikko? Mistä kannattaa hakea apua selkävaivoihin?

    Mikä manipulaatiohoito auttaa selkäkipuihin?

    Kun selkää särkee tai niska jumittaa niin moni miettii, mistä hakisi apua. Pitääkö mennä lääkäriin vai auttaisiko jonkinsortin käsittely? Nettiä selaamalla löytyy helposti erilaisia tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin suunnattuja hoitoja, mutta jää epäselväksi, mikä niistä tarjoaisi juuri omaan vaivaan sopivinta apua. Entä kannattaako käydä toisen hoitomuodon osaajalla, jos yksi ei auttanut?

  • Kuinka hyvin muistat 8. kauden tapahtumat?

    Tietovisa 8. kauden tapahtumista.

    Oletko todellinen UP-tietäjä vai vaan pelkkä pikakelaaja? Testaa, kuinka hyvin muistat Uuden Päivän 8. tuotantokauden juonikuviot. Tsemppiä testiin!

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.

  • Lapsi kaipaa muistoja ydinperheestä

    Valokuvaaja kuvasi 30 suomalaista uusperhettä lapsen silmin

    Kun perhe eroaa, häviävät valokuvat entisestä puolisosta ja perhe-elämästä hyvin nopeasti kodin ja mummolan kirjahyllyiltä ja lipastojen päältä. Aivan kuin olisi jotenkin sopimatonta pitää esillä todisteaineistoa ydinperheestä, siitä lapsen - ja aikuisen - elämän peruspilarista, joka joskus oli. Mutta mitä jos juuri sitä konkreettista jälkeä menneestä erolapsi tarvitseekin tunteakseen itsensä ehjäksi?