Hyppää pääsisältöön

Turkan postmoderni kieli Seitsemän veljeksen maailmassa

A-studion iltalinja -ohjelmassa keskustelu käy kuumana, kun vieraat ruotivat Jouko Turkan Aleksis Kiven klassikkoromaaniin perustuvaa elokuvasovitusta.

Vuonna 1989 Jouko Turkka ohjasi TV2:lle suurta kohua herättäneen tv-elokuvan Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanin pohjalta. Arvostelijat väittivät Turkan version muun muassa antavan väärän kuvan suomalaisuudesta muulle Euroopalle.

Turkka kertoo kuinka elokuvasovituksen kritiikin myötä hänelle on käynyt raskaaksi rakastaa suomalaista kansaa ja mentaliteettiä. Ohjaajalle on jäänyt arvostelusta tunne, "että meidän täytyy salata Euroopan yhteisöltä, että Suomessa on vammaisia".

Keskustelun alkajaisiksi vieraat paljastavat tuntemuksensa Turkan ohjaustyöstä.
Kotimaisen kirjallisuuden apulaisprofessori Auli Viikarille elokuvasovitus suomalaisen miehen kunnian palautus: "Meille annetaan kuvia miehistä, jotka itkevät ja reagoivat emotionaalisesti". Tällainen miehen malli on Viikarin mielestä kadonnut 1980-luvun lopun suorituskeskeisestä miehisyyden kuvastosta.

Äidinkielenopettaja Marja-Leena Laakso kertoo ensin hämmentyneensa, mutta lopulta tuijottaneensa sarjaa sydän lähes vereslihalla. Kirjailija Lassi Nummi on ainoa studiokeskusteljoista, joka suhtautuu sovitukseen penseästi. Hän ei tosin ole nähnyt kaikkia 12-osaisen sarjan jaksoja. Myönteisenä Nummi pitää elokuvasovituksen mukanaan tuomaa keskustelua ja medianäkyvyyttä.

Aikanaan yksi Turkan version rajuimmista kritiikeistä kohdistui elokuvan fyysiseen näyttelemistyyliin. Keskustelijat analysoivat ruumiin kieltä ja visuaalisuutta niin Kiven teoksessa kuin Turkankin työssä. Kiven tekstin tiedostoman saa Turkan käsissä ruumillisen muodon. Turkan ohjaustyössä Kiven seitsemän veljestä työllä ja tuskalla oppivat: pitämään suunsa supussa, olemaan kuolaamatta ja puhumaan hiljaisella äänellä. Veljekset jäävät kulttuurin ansaan.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto