Hyppää pääsisältöön

Markus Kajo: Pieni ekoteko, iso ilo

Tehän tiedätte semmoiset lounasravintolat ja pienet kahvibaarit, joita yleensä on teollisuusalueilla, niin että vaikka firmalla ei ole omaa ruokalaa, työntekijöillä on mahdollisuus lämpimään ruokaan ruokatunnilla. Ja sitten tiedätte sen, että ennen loppuu Suomesta suola ja vesi, ennen kuin puolivillaiset keskikaljakuppilat.

Ja sitten jos katsotte pienien lounasravintoloiden, kahvibaarien ja kaljakuppiloiden hattunaulakkoa, niin aina siinä riippuu jokunen mainoslippis - ja vaikka olisitte paikassa yksin, niin lippiksiä on naulakossa silti.

Nimittäin vuosittain Suomessa unohdetaan tuhansia ja tuhansia mainoslippiksiä noihin naulakoihin.

Kansoilla on eroja. Kuten sanottu, amerikkalaiset pyylevät enemmän kuin suomalaiset. On olemassa kansoja, joilla esiintyy laktoosi-intoleranssia murto-osa siitä mitä meillä. Ja on varmasti olemassa kansa, jolla on pienemmät päät kuin suomalaisilla.

Tämä pienipäisten kansa antaa Suomelle mahdollisuutta kiillottaa sitä Folkunga-suvun leijonoin leijonoitua kilpeämme!

Tehtäköön keräys, jossa otetaan kerran-pari vuodessa talteen kaikki ne mainoslippikset, jotka ovat lounasravintoloiden, kahvibaarien ja puolivillaisten kaljaräkälöiden naulakoihin unohdetut.

Koska niissä on bakteereja ja usein hikinauhassa ihan rasvarinki, ne on turvallisinta keittää.

Mutta voi! Silloin lippis pienenee huomattavasti, kutistuu keittymisen seurauksena.

Mutta ah! Pienempipäiselle kansalle nämä kutistuneet mainoslippikset ovat juuri parahultaisen kokoisia!

Miten iloitseekaan sen maan kansa, kun Suomesta tulee kerrankin sopivan kokoisia, eikä liian isoja lippiksiä - vielä mainostekstein! Atlas Copco! Nokia! Sikaflex! Yankees!

Kostein silmin kättelee sen maan presidentti Suomen pakettitoimittajaa, ottaen tämän käden molempiin käsiinsä, lämpimästi sitä vatkaten, painaa pakettitoimittajan pään rintaansa vasten, taputtaa päähän ja pyyhkii ilon kyyneliä silmistään ja toteaa lehdistölle: Totisesti on altruistinen kansa Suomen kansa!

Ja valokuvaajia ilahduttaakseen hän nappaa paikalle tuodusta kasasta haalistuneen mutta puhtaan Sikaflexin lippiksen ja hymyilee leveästi lippiksessänsä, ja taputtaa paketintoimittajaa ja ojentaa myös tälle mainoslippiksen.

Pian useita lippissäkkejä pannaan kiertämään paikalle tulleiden keskuudessa, ja iloisesti pulisten sovittelevat he päihinsä lippiksiä, kiittäen mainiota Suomen eko-kansaa erinomaisista, keitetyistä lippiksistä, juuri parahultaisen tiukoista.

Niin mielekästä voi olla eko!

M.K.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.