Hyppää pääsisältöön

Euroopan kulttuurin juurilla III

Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin suursarjan viimeisissä osissa perehdytään elävästi antiikin viimeisiin vuosisatoihin.

Kreikkalainen maailma saavutti 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuren ansiosta valtavat mittasuhteet.

Aleksanteri peri kreikkalaiset polikset yhdistäneeltä isältään Filippos II:lta rikkaan valtakunnan ja aikansa parhaiten koulutetun armeijan. Sen tuella hän valloitti ensin Persian, Foinikian, Egyptin ja eteni aina Intiaan saakka.

Aleksanterin valloitukset aloittivat kolmisen sataa vuotta kestäneen hellenistisen ajan, jolloin kreikkaa puhuvat vallanpitäjät levittäytyivät laajalti. Kreikkalainen ja valloitettu kulttuuri vaikuttivat toisiinsa puolin ja toisin.

Hellenistisen ajan katsotaan päättyneen vuonna 30 eaa., jolloin Rooma valloitti viimeisen hellenistisen kuningaskunnan, Egytin.

Uusi maailmanvalta levittikin nopeassa tahdissa herruutensa Italiasta koko antiikin tuntemaan maailmaan. Laajimmillaan Rooman valtakunta oli vuonna 117 jaa. keisari Trajanuksen aikana.

Keisarikunta alkoi lukuisista syistä johtuen huojua vakavasti 200-luvulla. Osa aikalaisista syytti valtakunnan rappiosta kristittyjä.

Kristittyjen oma hajaannus jakoi valtakunnan vuonna 395 itäiseen ja läntiseen keisarikuntaan. Aikalaisista jako ei näyttänyt lopulliselta, mutta sellaiseksi se osoittautui.

Länsi-Rooman hallinto halvaantui 400-luvulla kansainvaellusten myötä. Idässä bysanttilainen kulttuuri kukoisti vielä tuhannen vuoden ajan. Bysantin valtakunta tuli tiensä päähän toukokuussa 1453, kun Konstantinopolin valtasi turkkilaiset.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto