Hyppää pääsisältöön

Pesäpuu hukassa

Asuntopolitiikan ja päättäjien jähmeys sekä vastuun toisaalle siirtäminen puhuttivat helsinkiläisiä vuonna 1985. Helsingissä arveltiin olevan 7000 asunnotonta ja jopa 11000 tyhjillään olevaa asuntoa. Naapurikunnissa asiat olivat huomattavasti paremmin.

Tietolaatikko

Suomen 1990-luvun laman on sanottu johtuneen erityisesti edellisellä vuosikymmenellä vallinneesta voimakkaasta taloudellisesta nousukaudesta.

Vuonna 1986 Suomen pankki vapautti luoton hakemisen ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa.

Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa.

Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti.

Dokumentissa Helsingin kaupungin silloinen kaupunginjohtaja Olavi Dahl pesee kätensä ongelmasta. Dahl kertoo toimittaja Erkki Aallolle, että rakentamiseen kaavoitetut tontit ovat pääosin yksityisessä omistuksessa.

Eduskunnan asuntoneuvoston puheenjohtaja Matti Louekoski on puolestaan sitä mieltä, että erityisesti "pankkien on tultava vastaan" ensimmäistä asuntolainaa haettaessa.

Puolueita päättäjien selitykset ei vakuuta.

"Varmasti asunto-ongelma ymmärretään, siitä ei vain välitetä tarpeeksi. Ongelma on meille nuorille läheisempi kuin keski-ikäsille, mukavasti asuville poliitikoille, jotka päätökset tekevät. Heille henkilökohtaiset asumiseen liittyvät ongelmat ovat jo historiaa", Vihreiden puheenjohtaja Stina Viljanen lataa.

Ratkaisuksi on esitetty paitsi pienempien asuntojen rakentamista, myös tyhjillään olevien tilojen uudelleen kaavoittamista. Vuonna 1985 kerrotaan tapauksesta, jossa nuorisojoukko valtasi Vallilassa sijainneen ja jo 10 vuotta tyhjillään olleen puutalon. Häätö koitti talonvaltaajille kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua.

Edullisen Helsingin kaupungin vuokra-asunnon saaminen tuntuu tuntuu olevan sula mahdottomuus. Asuntopolitiikka suosii pääasiassa lapsiperheitä. Haastateltu lapseton pariskunta, Jari ja Jaana, eivät ole saaneet vastausta kaupungilta lukuisista tiedusteluista huolimatta.

”Eikö lapset kannattaisi hankkia vasta sitten kun on oma asunto?” kyllästynyt Jari puuskahtaa.

Tuttaviensa asunnossa asuva Paula ei suunnittele elämäänsä kuin viikon pari etukäteen. Asunnon omistajat tarvitsevat asuntoaan hetkenä minä hyvänsä, joten Paula on koko ajan valmiina lähtöön.

"Tuntuu, että mun ei saisi kuulua tänne, että pitäisi ollan jossain muualla", Paula kertoo.

Vuonna 2011 SATOn toimitusjohtaja Erkka Valkilan mielestä kaupungistuminen, maahanmuutto, perhekoon pieneneminen ja ikääntyminen ovat suurimpia syypäitä Helsinkiä tänäkin päivänä painavaan asuntopulaan.

Suomen Vuokranantajien hallituksen puheenjohtaja Antti Arjanne pitää pahimpana Helsingin kaupungin vaatimusta rakentaa tietyn kokoisia asuntoja. Helsingissä uusien asuintalojen huoneistojen keskikoon on tällä hetkellä oltava vähintään 75 neliötä. Sinkkutalouksia on kaupungissa laskettu olevan yli 150000.

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto