Hyppää pääsisältöön

Voimala: Uskottomuus

Neljättä lasta odottaessaan Auli Liimataisen maailma romahti. Aviomies kertoi, ettei halua enää tätä elämää, sillä hänellä oli ollut erityinen, naispuolinen ystävä jo puolen vuoden ajan.

Syyt uskottomuuteen ovat moninaiset. Ainakin hellyyden kaipuu, kyllästyminen arkeen, halu muutokseen sekä henkilökohtaiset kriisit tulivat esiin kirjaa "Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua?" varten teetetyssä tutkimuksessa. Syitä haettiin sille, miksi joku muu alkaa kiinnostaa omaa kumppania enemmän.

Alkujärkytyksen jälkeen Liimatainen kävi järjestelmällisesti läpi aviomiehensä kuitit, sähköpostit ja tekstiviestit, sillä hänen oli omien sanojensa mukaan "pakko saada tietää". Hän yritti niin itsensä kuin lastenkin vuoksi olla miehelleen mieliksi ja läsnä, mutta mies oli päättänyt, että ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu.

Apua Liimatainen sai sekä ystäviltä että ulkopuolelta. Ammattiapu oli välttämätöntä, sillä Liimataisesta tuntui että muitakin kuin ystäviä piti kuormittaa. Huomio vastakkaiselta sukupuolelta kohotti itsetuntoa.

"Täytyihän se testata että olisiko mulla vielä vientiä. Joskus sorruin kyllä siihen että kerroin olevani vain kahden lapsen kanssa. Sitähän se peli on", Liimatainen muistelee päätään puistellen.

Suomalaisen on helppo samastua uskottomuuteen: tutkimuksen mukaan jopa 34 % miehistä ja 30 % naisista sanoo uskottomuuden liittyneen johonkin parisuhteeseensa.

Tutkija Maria Buchert ja toimittaja Tellervo Uljas muistuttavat, ettei pettäjä suinkaan aina ole se punakka sikaniskamies, joka juoksee vieraissa aina "ihan vain siksi kun sattuu panettamaan". Uskottomuus ei ole erityisesti miesten vaan pikemminkin ihmisten ominaisuus.

Parisuhteessa pysymistä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ei koeta enää yhtä tärkeänä. Buchert kertoo, että uskottomuuden syyksi kuvataan usein ajatusta romanttisen rakkauden kaikkivoipaisuudesta. Vastoinkäymisissä kuunnellaan ennemmin sitä mitä sydän sanoo kuin muistellaan avioliittovalaa.

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti